Kaiku-teko 2016: Työyhteisösovittelija auttaa näkemään ratkaisuja

Ristiriitatilanteet haastavat töiden tekemistä ja työyhteisön ilmapiiriä. Verohallinnon työpaikoilla solmutilanteita auttavat ratkomaan talon sisäiset työyhteisösovittelijat. Tukitoimen on havaittu tepsivän.

Työpaikan hyvä yhteishenki ja toimiva vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sairauspoissaoloihin ehkäisevästi. Ihmisten välisten ristiriitojen ratkaiseminen hyödyttää ennen muuta työyhteisön jäseniä mutta myös toki työnantajaa.

”Aina kun paikalla on ihmisiä, syntyy mahdollisuus ristiriitoihin, myös töissä. Taustalta löytyy monesti arkipäivän tilanteita, jotka ovat saattaneet muhia pinnan alla jo pidempään ja kasvaneet isommiksi kuin niiden kuuluisi”, työyhteisösovittelijana toimiva verohallinnon ylitarkastaja Pirjo Huhta kuvailee.

”Puhumattomuudesta seuraa, että ihmiset alkavat katsoa toisiaan erilaisten silmälasien lävitse ja havaita toisessa omaa tulkintaansa tukevia asioita.”

Ristiriitojen ennaltaehkäisyä

Huhta kouluttautui viraston ensimmäiseksi työyhteisösovittelijaksi nelisen vuotta sitten, hieman ennen henkilöstöjohtaja Kati Koskista. Viime vuonna talon sisäisiä sovittelijoita koulutettiin kymmenen lisää.

Henkilöstöpäällikkö Pia Koskela-Ropponen Pääkaupunkiseudun verotoimistosta on jo ehtinyt kartuttaa kokemustaan puolueettoman sovittelijan tehtävässä. Hän sanoo saaneensa koulutuksesta samalla uuden työkalun, jonka avulla voi tarjota tukea myös muille esimiehille.

”Uskon, että kaikki yritykset ratkoa ristiriitatilanteita vievät asioita edes himpun verran eteenpäin vaikka sovinto jäisi laihaksikin.”

Puhumalla eteenpäin

Kuka tahansa työntekijä voi tehdä aloitteen sovittelun käynnistämisestä. Usein se on esimies, joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa työyhteisösovittelun järjestämistä.

Sovittelun käynnistäminen tapahtuukin aina yhteistyössä esimiehen kanssa, sillä hänen vastuulleen kuuluu huolehtia asian selvittämisestä.

Sovittelijan näkökulmasta palkitsevinta on havaita hetki, jolloin osapuolet alkavat ymmärtää tilannetta, oppivat kuuntelemaan toisiaan ja keskustelemaan avoimemmin.

Moniin erilaisiin sovittelutilaisuuksiin osallistuneen Pirjo Huhdan tehtävänä on koordinoida verohallinnon hallintoyksiköstä käsin sovittelijoiden työtä vastaamalla viraston sisältä tulleisiin tiedusteluihin.

”Kartoitamme tilanteen ja valitsemme tehtävään kaksi sovittelijaa, jotka työskentelevät riittävän etäällä kyseisestä yksiköstä. Tavoitteena on, että sovittelijat ovat kaikille osapuolille entuudestaan tuntemattomia, jolloin osapuolilla ei ole toisistaan ennakkokäsityksiä. Näin luottamuksen ilmapiiri on helpompi synnyttää”, Pirjo Huhta kertoo.

Sovittelijat pitävät ensi alkuun tilanteen osapuolille tiedotustilaisuuden, jossa käydään läpi prosessin periaatteet ja vaiheet. Sovittelijat myös haastattelevat kunkin erikseen ennen yhteistä sovittelutilaisuuden käynnistämistä.

Tavoitteena on, että henkilöt päätyvät yhteiseen näkemykseen ja ratkaisevat lopulta ongelman itse. Asiasta tehdään kirjallinen sopimus, jonka osapuolet hyväksyvät. Muutaman kuukauden kuluttua järjestetään vielä seurantatapaaminen.

Jokaisella mahdollisuus kertoa oma tarinansa

Isossa virastossa sovittelu ei ole vielä tullut kaikille tutuksi. Pia Koskela-Ropponen kertoo huomanneensa, että työyhteisösovitteluun saatetaan alussa suhtautua varauksella.

Sovittelun edetessä varautuneisuus monesti lievenee tai jopa poistuu kokonaan. Hän uskookin onnistuneiden sovittelutapausten myötä epäluulojen karisevan.

”Sovittelijan roolina on saada aikaan luottamuksen ilmapiiri, jotta osallistujat uskaltavat aidosti kertoa oman näkemyksensä ja omat tuntemuksensa. Jo koulutuksessa opimme, että sovittelija ei saa varastaa toisen kertomusta, vaan hänen tulee sallia jokaisen kertoa oma tarinansa ja tulla kuulluksi”, Koskela-Ropponen toteaa.

Huhdan mukaan keskustelut ovat pääsääntöisesti johtaneet sopuun ja sopimukseen.

”Sovittelijan näkökulmasta palkitsevinta on havaita hetki, jolloin osapuolet alkavat ymmärtää tilannetta, oppivat kuuntelemaan toisiaan ja keskustelemaan avoimemmin. Silloin syntyy tunne, että asiassa päästään eteenpäin, yhteisymmärrys ja sopu löytyvät”, Huhta kuvailee.

 


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuva: Verohallinto