Työsuojelu korjaa fyysisiä ja henkisiä työoloja

Lakisääteinen työsuojelu on korjannut työolosuhteita ja vähentänyt tapaturmia. Fyysisten työolosuhteiden lisäksi työsuojelusta voi löytyä apu myös työpaikan henkisten ongelmien, kuten kuormittavuuden, ratkomiseen.

Lakisääteinen työsuojelu tuli tarpeelliseksi, kun työolosuhteita ei saatu korjattua ja fyysiset työtapaturmat olivat yleisiä. Tehdastyössä ja rakennustyössä on kuljettu pitkä matka. Työolosuhteet ovat muuttuneet paremmiksi ja tapaturmariskejä pyritään ennaltaehkäisemään. Monen teollisuuslaitoksen sisääntulo-oven yläpuolella on suurikokoinen taulu, jossa kerrotaan, kuinka monta vuorokautta edellisestä työtapaturmasta on kulunut.

Monet tehtaat edellyttävät myös vierailijoiden tutustuvan turvallisuusohjeisiin. Fyysisen turvallisuuden takaaminen näyttäisikin olevan hyvällä tolalla. Lakia on noudatettu, sillä se edellyttää, että työnantajan tulee kartoittaa ja poistaa tai ainakin minimoida mahdolliset vaarat.

Samaan aikaan myös asenteet ovat muuttuneet. Jermuilu on kadonnut ja työturvallisuusmääräyksiä halutaan noudattaa huolellisesti. Yleinen riskitietoisuus on vuosikymmenten aikana kasvanut. Se näkyy vaikkapa siinä, että vain harva pitää esimerkiksi turvavyön käyttämistä turhana.

Haasteet henkisellä puolella

Haasteet ovatkin siirtyneet fyysisestä työsuojelusta henkisen työsuojelun puolelle. Fyysiset ongelmat ja vaarat on helppo nähdä, mutta henkisellä puolella asioiden tunnistaminen on paljon vaikeampaa. Henkiset ”tapaturmat” voivat aiheuttaa samanlaisia seurauksia kuin fyysiset tapaturmat.

Henkiset ”tapaturmat” voivat aiheuttaa samanlaisia seurauksia kuin fyysiset tapaturmat.

– Kyse on nykyisessä toimistotyöympäristössä yhä useammin esimerkiksi henkisestä kuormituksesta tai ergonomiasta, sanoo työsuojelupäällikkö Ulla Aalto KEHA-keskuksesta, joka on ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteinen kehitys- ja hallinto-organisaatio, joka tuottaa niille palveluja.

Työsuojelupäällikkö Ulla Aalto.

Laki säätää sekä työsuojeluyhteistoiminnasta että yhteistoiminnasta. Tehtävät liittyvät usein toisiinsa. Esimerkiksi ELY-keskuksissa ja TE-toimistoissa yt-toiminta ja työsuojeluyhteistoiminta on yhdistetty.

– Meillä yhdistäminen on toiminut hyvin. YT-kokouksissa paikalla on ylin johto ja laaja henkilöstön edustus, joten mahdollisiin ongelmakohtiin voidaan etsiä ratkaisuja yhdessä keskustellen jo yt-kokouksessa.

–  Onnistuminen on keskeisesti kiinni siitä, kuinka ylin johto suhtautuu. Onnistunut työsuojelu kykenee ennaltaehkäisemään ongelmia ja enemmänkin, sen avulla kyetään luomaan ja ylläpitämään työhyvinvointia ja työtehoa, kun asiat pidetään kunnossa.

Ulla Aalto tekee jatkuvasti työtä kuuden eri viraston kanssa. Erojakin hän on pannut merkille. Ne liittyvät lähinnä siihen, kuinka kunkin viraston ylin johto on sitoutunut työsuojelun piiriin kuuluviin asioihin.

Työsuojelun kannalta linjajohto ja esimiehet ovat avainasemassa. Työsuojeluorganisaatio avustaa ja nostaa esille asioita, mutta vastuu on aina linjaorganisaatiolla.

– Minun tehtäväni on nostaa esille asioiden painoarvo. Kun laatua nostetaan, johtokin kiinnostuu. Turhista asioista ei kannata tehdä numeroa. Esille otettavien asioiden painoarvon täytyy olla riittävän suuri, ja niillä täytyy olla vaikuttavuutta. Silloin työsuojelun merkitys ymmärretään ja tarvittaviin toimiin ryhdytään, Ulla Aalto sanoo.

Kun asiakas voi olla riski

On työtehtäviä, joissa jo lähtökohtaisesti on olemassa riskejä. Sellainen on esimerkiksi ulosottomiehen tehtävä, jossa asiakas saattaa olla eri syistä aggressiivinen.

– Nämä riskit ovat tämän työn erityispiirteitä, joihin varaudutaan koulutuksella ja ennakoimalla mahdollisia riskitilanteita. Sen lisäksi täällä on hoidettava tietysti kaikki normaalit työpaikan työsuojeluun liittyvät kysymykset, sanoo Länsi-Uudenmaan kihlakunnan ulosottomies ja työsuojeluvaltuutettu Ilari Parisaari.

Työsuojeluvaltuutettu Ilari Parisaari.

Parisaari on hankkinut itselleen mm. haastavien asiakastilanteiden kouluttajan pätevyyden voidakseen paremmin tunnistaa ulosottomiehen työhön liittyviä riskejä sekä osatakseen keinoja niiden välttämiseksi.

– Suomessa vähäosaisten tilanne on heikentynyt. Se näkyy meidän työssä. Usein törkeän ja vaarallisen käytöksen syynä saattaa olla se, että asiakas kokee olevansa tilanteessa, jossa asioille/veloille ei ole enää mitään tehtävissä ja sen vuoksi käyttäytyy haastavasti. Elämänkokemus paljastaa, missä asiakastilanteessa mennään, Parisaari sanoo.

Elämänkokemus paljastaa, missä asiakastilanteessa mennään.

Usein ulosoton kanssa joudutaan tekemisiin, kun elämässä tapahtuu jokin äkillinen muutos. Se voi olla työttömyys, avioero, vakava sairaus, konkurssi. Yhä useammin syynä ovat kulutusluotot. Parisaari pitääkin tärkeänä lisätä rutkasti valistusta siitä, miksi ulosottoa olisi syytä kaikin keinoin pyrkiä välttämään.

– On tilanteita, jotka ovat saaneet alkunsa siitä, että 40 euron asia on jätetty hoitamatta. Se on vuosien myötä kasvanut useiksi sadoiksi euroiksi. Maksaminen ei sitten onnistukaan, ja elämä menee vaikeaksi mitättömältä tuntuvan laiminlyönnin takia.

Vuorovaikutustaidot avainasemassa

Parisaari korostaa, että ulosottomiehet tarvitsevat hyviä vuorovaikutustaitoja – ja niitä myös koulutetaan. Toisaalta asiakkaiden tulisi ymmärtää, että ulosottomies on täytäntöönpanoja toimeenpaneva viranomainen.

– Hädässä oleva ihminen tarvitsee mahdollisimman selkeää tietoa. Sitä hän kykenee myös ottamaan parhaiten vastaan. Meidän tehtävämme on yrittää yhdessä asiakkaan kanssa etsiä keinoja, joilla ongelmia voidaan pienentää, jos niitä ei kyetä kokonaan ratkaisemaan. Aika usein kyse on seurauksien ymmärtämisestä ja siitä, miten niitä voitaisiin välttää.

Parisaari sanoo, että hankalia asiakkaita on aika harvoin. Näitä varten on luotu toimivat keinot. Tärkeää on viranomaisten keskinäinen yhteistyö sekä ongelmien ratkaisu yhteistyössä asiakkaan kanssa.

– Hankalat tilanteet käydään aina jälkeen päin huolellisesti läpi. Analysoidaan, mitä tapahtui, mitä meni vikaan, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Tapaukset kirjataan, ja jos ne antavat aihetta työtapojen muuttamiseen, ne toteutetaan, Parisaari summaa.

Kun ketään ei enää voi kutsua apuun

Kun me tavalliset ihmiset joudumme pulaan, voimme kutsua poliisin apuun. Mutta poliisipa ei voi tehdä muuta kuin pyytää tarvittaessa lisäjoukkoja paikalle. Se asettaa poliisin työlle omat haasteensa.

– Poliisin on lähdettävä siitä, että työtehtävässä kohteen vastustelu on aina mahdollista. Siihen varaudutaan antamalla riittävästi voimankäyttökoulutusta, mutta kyllä sen huomioiminen kuuluu myös työsuojelun piiriin. Se on riski, joka on tunnistettava ja johon on varauduttava, sanoo Helsingin poliisilaitoksen työsuojelupäällikkö Ari Taipale.

Työsuojelupäällikkö Ari Taipale.

Taipale muistuttaa kuitenkin, että poliisin vastustaminen ei ole niin yleistä kuin luullaan. Silloinkin kun väkivaltaista vastustamista kohdataan, tapaturmia tulee melko harvoin. Se on perusteellisen voimankäyttökoulutuksen ansiota.

Taipale laskee, että Helsingin poliisilaitoksella kirjataan vuosittain 180-200 tapaturmaa, mutta valtaosa niistä on seurausta muista haavereista, joita sattuu mm. voimankäyttöharjoituksissa ja muissa aivan arkisissa tilanteissa – poliisin työ on luonteeltaan sangen fyysistä.

– Eniten työsuojelua työllistävät poliisissa aivan samat asiat kuin muissakin työpaikoissa, mm. sisäilmaongelmat, Taipale sanoo.

Tapaturmat liittyvät ihan tavallisiin työtilanteisiin.

Poliisin työ voi aika ajoin olla varsin kuormittavaa, sillä työssä joutuu väkisinkin kasvokkain elämän murheellisen puolen kanssa. Taipale kiittääkin sitä, että debriefing on organisoitu hyvin ja vaikeiden tilanteiden purkukeskusteluista on tullut jo melkeinpä automaatio.

– Takavuosina saatettiin pitää suorastaan loukkaavana, jos ehdotettiin, että asioita pitäisi käydä jälkeen päin läpi. Nykyisin se kuuluu kuvioon, Taipale kiittelee.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Uudenmaan ely-keskus, Heidi Warelius, Ilari Parisaari ja Pixabay