Työn muutos pistää koko yhteiskunnan uusiksi

Käynnissä oleva työn muutos on niin iso kysymys, että hallitus valitsi sen tulevaisuusselontekonsa teemaksi. Selonteon ensimmäinen osa ”Jaettu ymmärrys työn murroksesta” julkaistiin kesäkuussa.

Selonteko on tärkeä. Kissa on nostettu pöydälle. Työ on tulevina vuosina ja vuosikymmeninä kokemassa arvaamattoman suuria muutoksia, jotka koskee koko yhteiskuntaa. Käsillä saattaa olla teollisen vallankumouksen kaltainen muutos. Sitä ohjaavat digitalisaatio ja automatisaatio, jotka korvaavat ihmisen tuotannontekijänä. Mikä on se ”uusi työ”, joka antaa identiteetin ja kytkee ihmiset mielekkääseen olemiseen tulevaisuudessa?

Työn murroksen on ennakoitu olevan suurin käsillä oleva yhteiskunnallinen muutos. Se etenee vääjäämättä, vaikka osa merkittävistäkin toimijoista yrittää aktiivisesti sulkea sen pois. Yhteiskunnallinen keskustelu askartelee hyvin pienten työelämämuutosten kanssa.

Tämän syksyn työmarkkinakierroksen kiistoja ei ohjaa jo käynnissä oleva työn muutos. Kiistely tulee kohdistumaan hienoisen talouskasvun myötä syntyneeseen jakovaraan. Ay-liike vaatii palkkoihin korotuksia. Työnantajat sanovat, ettei jakovaraa ole.

Tulevaisuuksientutkija Mikko Dufvan johtama työryhmä on tutkinut työn muutoksesta tehtyjä raportteja Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa varten.

Huomio kiinnittyy tuottavuuden lisäämiseen ja kilpailukykyyn. Katse pitäisi kiinnittää myös niihin ratkaisuihin, joita työn muutos tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan.

Tutkimuslaitokset ja työmarkkinajärjestöt ovat omissa raporteissaan nähneet käynnissä olevan muutoksen. Valtioneuvoston selonteon pohjaksi VTT:n ennakointitiimi teki tulevaisuuksientutkija, tekniikan tohtori Mikko Dufvan johdolla raportin, johon se on käynyt läpi yli 70 kotimaista työn tulevaisuuteen liittyvää raporttia sekä keskeiset kansainväliset aiheeseen liittyvät selvitykset.

Viisi muutoskulkua

Raportissa oli kuusi muutoskulkua, jotka jatkojalostuivat selontekoon viideksi muutoskuluksi, jotka ohjaavat työn muutosta. Kyse ei ole yhtenäisestä ja samanaikaisesta tapahtumasta. Muutos tapahtuu eri aloilla hyvin eritahtisesti. Tällä hetkellä esimerkiksi ohjelmointi- ja peliala elävät jo uudenlaisessa työtodellisuudessa, kun monilla muilla aloilla vielä eletään vanhaa työtodellisuutta.

– Tärkeää on uskaltaa katsoa mitä on tulossa. Se sisältää myös innostavia mahdollisuuksia, vaikka usein tässä muutoksessa nähdään vain uhkakuvia. Joillain aloilla muutos tulee olemaan suuri. Joillain aloilla osa asioista, esimerkiksi työn organisointi, saattaa muuttua merkittävästi, kun muut asiat pysyvät melko samoina, Mikko Dufva sanoo.

– Länsimaisissa yhteiskunnissa tulevaisuutta ei nähdä kovin auvoisena. Jos katsoo tilastoja, niin keskimäärin nyt menee ihan hirmuisen hyvin, köyhyyttä ja sotia on vähemmän, lapsikuolleisuus on laskenut ja niin edelleen. Samalla toki epätasa-arvo on kasvamassa. Mutta ongelma on siis se, että ei pystytä kuvittelemaan yhteisesti toivottavaa, innostavaa tulevaisuutta, johon sitoutua, Dufva sanoo.

Ei pystytä kuvittelemaan yhteisesti toivottavaa, innostavaa tulevaisuutta,

Merkkejä halusta ottaa näitä asioita huomioon on toki näkyvissä. Suuri ongelma on kuitenkin se, että maapallon maat eivät löydä keskinäistä yksituumaisuutta näiden ongelmien ratkaisemisessa. Se aiheuttaa perustellusti pessimismiä tulevaisuuden osalta.

Selonteolla ei ole tarkoitus ennustaa mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Sen avulla pyritään varautumaan ja valmistautumaan muutokseen ja pyritään valmistelemaan muutoksen vaatimia poliittisia päätöksiä.

Työn muutos liittyy ennen kaikkea digitaalisuuden, automatisaation ja tekoälyn kehitykseen, globalisaatioon ja ikääntymiseen.

Viisi muutoskulkua ovat:

  1. Työn sisällön, käytäntöjen ja organisointitapojen muutokset
  2. Työnantaja-työntekijä-suhteen muutos
  3. Toimeentulon muutos
  4. Osaamisen muutos
  5. Työn yhteiskunnallisen merkityksen muutos.

Nämä viisi muutoskulkua kytkeytyvät toisiinsa. Työn muutos tulee vaikuttamaan mm.  verotusratkaisuihin, kun perinteinen työ muuttuu ja työn verotuksen tuotto heikkenee. Suuria muutoksia tulee myös mm. sosiaaliturvaan. Saattaa olla, että työn käsite muuttuu niin perusteellisesti, että termit työ ja työttömyys menettävät merkityksensä.

Tuottavuudesta merkityksellisyyteen

Digitalisaatio ja automatisaatio vähentävät etenkin ihmisen tekemän tuotannollisen työn määrää. Se voi globaalisti aiheuttaa tulevaisuudessa massatyöttömyyttä, sillä automaatio etenee. Monet yhä edelleen ihmisen tekemät työt muuttuvat koneen tekemiksi, sillä se on edullisempaa ja laadullisesti tasaisempaa.

Aikaisemmin ajateltiin, että robotit korvaavat mekaanisen ja yksitoikkoisen työn, mutta tekoälyn nopea kehitys antaa viitteitä siitä, että koneet pystyvät tekemään yhä monimutkaisempia työtehtäviä.

On viitteitä, että ihmisen tekemän työn ja taloudellisen hyvinvoinnin keskinäinen side saattaa katketa. Taloudellinen hyvinvointi syntyy koneiden tekemän työn tuloksena.

– Tämä on todella suuri muutos, sillä suuri osa ihmisistä tekee työtä tullakseen toimeen. Tulevaisuudessa toimiva ratkaisu saattaisi olla perustulo. Samaan aikaan merkityksellisyys työnteossa korostuu. Kun työn tärkein motiivi ei ole siitä saatava palkka, ihmiset voivat keskittyä tekemään asioita, joilla on heille itselleen merkitystä. Esimerkiksi hoiva-alalla on tulevaisuudessa työtä, jota ei voi automatisoida, koska siinä ihmisten välinen vuorovaikutus ja ihmiskosketus ovat tärkeässä roolissa. Mutta ei ole viitteitä siihen, että perustulo tai vastaava lisäisi hoivatyötä tekevien määrää, Dufva sanoo.

Digi on jo vapauttanut ajan ja paikan

Digitaalisuus on jo ainakin yhdessä muutoskulussa toteutunut. Digitaliset työkalut ovat vapauttaneet työn tekemisen ajasta ja paikasta monilla aloilla. Monipaikkatyö tulee lisääntymään; työtä tehdään kotona, yhteistyötiloissa ja myös perinteisemmin toimistolla.

Digitaliset työkalut ovat vapauttaneet työn tekemisen ajasta ja paikasta.

Etätyön lisääntyminen näkyy jo tilastoissa ja se tulee kasvamaan merkittävästi. Verkostomainen työ lisääntyy, koska se on entistä helpompaa digitekniikan ansiosta, ja koska ratkaistavat ongelmat ovat sellaisia, että organisaatiot ja perinteiset tiimit eivät voi niitä yksin ratkaista.

– Digitaalisuus on jo nyt aiheuttanut sen, että työajan ja vapaa-ajan välinen ero hämärtyy. Se antaa vapauksia, jotka osa tosin kokee ahdistavaksi. Tämä muutos on jo tapahtunut, ja se etenee, Dufva sanoo.

Oppia ikä kaikki

Vanha sanonta on muuttunut yhä enemmän todeksi. Aikaisempi ajatus siitä, että ihminen hankkii opiskelemalla ammattitaidon, jonka avulla hän sitten suoriutuu työelämässä, on aika päiviä sitten romutettu.

Se johtuu yhtäältä siitä, että digitaalisuus on muuttanut käsitystä tiedosta. Ennen aikaan kärsimme käyttökelpoisen tiedon puutteesta ja tiedon etsiminen vaati paljon vaivaa. Nyt tietoa on saatavissa valtavia määriä. Ongelmaksi on tullut tietomäärän hallinta, oleellisen tiedon erottaminen epäoleellisesta ja kyky arvioita tiedon laatua kriittisesti.

Oppimisessa korostuu metaoppiminen eli oppimaan oppiminen.

– Oppimisessa korostuu entistä enemmän metaoppiminen eli oppimaan oppiminen. Tarvitaan perustietoja ja -taitoja, mutta ennen kaikkea kykyä oppia koko elämän ajan. Tärkeitä ovat myös muut kuin kapeat substanssitaidot, sillä erilaiset vuorovaikutus- ja elämänhallintataidot korostuvat. Hierarkisten organisaatioiden rinnalle tulee entistä enemmän itseorganisoitumista ja itsensä johtamista. Tämän jotkut kokevat mielekkäänä ja vapauttavana, toisille se aiheuttaa turvattomuutta, ehkä jopa lamaantumista, Dufva arvioi.

Toimeentulo useista lähteistä

Myös perinteinen palkkatyö yhden työnantajan palveluksessa on, jos ei katoamassa, merkittävästi vähenemässä. Sekin on ainakin osittain digitaalisuuden ja tiedon määrän kasvun seurausta. Rutiinitöiden työpanos voidaan helposti mitoittaa, mitata ja kontrolloida. Se tarjoaa mahdollisuuden optimointiin, joka saattaa tarkoittaa sitä, että työpanoksesta otetaan vain juuri tarpeellinen määrä. Tämä johtaa siihen, että toimeentulo pitää hankkia useista eri lähteistä. Perinteisen työn rinnalla saattaa olla myös muita ansaintalähteitä.

– Alustataloudella on tässä paljon mahdollisuuksia. Perinteisten organisaatioiden sijaan tulevat erilaiset verkostot. Aika paljon on viime aikoina tutkittu osuuskuntapohjaisia malleja. Oleellista alustaosuuskunnissa on se, että ne muuttavat arvonjakautumisen mekaniikkaa. Arvo palautuu suoremmin sen tekijälle, kun käyttäjät omistavat alustan. Tällöin edellä mainittu optimointi hyödyttää käyttäjiä, ei alustan omistajaa, joka vie arvon pois käyttäjiltä, Dufva sanoo.

Ongelmien luomisesta niiden ratkomiseen

Kansantalouden kuumin kysymys on kilpailukyky. Ilman kilpailukykyä kansantalouden pyörät eivät pyöri, syntyy taloudellinen taantuma, josta seuraa erilaisia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia, kuten työttömyyttä.

Kun työ määritellään uudelleen ja perinteinen työ irtaantuu talouden kehityksestä, saatetaan joutua määrittelemään aivan yhteiskunnan peruskysymyksiä. Helppoa se ei ole, sillä taloudelliseen kasvuun perustuva malli tuottaa valtavan suuria etuja rajoitetulle, hyvin vaikutusvaltaiselle joukolle. Samaan aikaan tiedetään, että edes teknologian kehitys ja yhä vähemmän luonnonvaroja kuluttavat tuotantotavat eivät kykene estämään kasvun aiheuttamia ongelmia, jotka näkyvät luonnonvarojen riittämättömyytenä ja Ilmastonmuutoksena.

Saatetaan joutua määrittelemään aivan yhteiskunnan peruskysymyksiä.

– Ehkä tulevaisuudessa entistä suurempi joukko ihmisiä pystyy keskittymään ongelmien tuottamisen sijasta niiden ratkomiseen. Ihmisen panosta voidaan kohdistaa entistä enemmän viheliäisten ongelmien ratkomiseen, kun sosiaalinen ja taloudellinen turva voidaan ainakin jossakin määrin irrottaa työn tekemisestä., Dufva arvioi.

Työ on tärkein siteemme yhteiskuntaan. Työn muutoksen seurauksena tämä side saattaa katketa. Mikäli muutosta ei osaa hoitaa, seurauksena on massatyöttömyys ja siitä aiheutuvat jopa yhteiskuntarauhaa uhkaavat ongelmat.

Tulevaisuusselonteon tehtävänä on ennakoiminen. Kun kehityskulkuja tunnistetaan ja käynnissä oleva muutos ymmärretään, voidaan alkaa muuttaa yhteiskuntaa vastaamaan siihen, mitä on tulossa.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Heikki Hakala ja Pixabay