Työkaverin kehuminen synnyttää innostusta ja sitoutumista

Kun positiivinen palaute ja kiitokset tulevatkin työkavereilta, sillä saattaa olla taianomainen vaikutus, joka heijastuu koko työyhteisön toimivuuteen ja keskinäiseen luottamukseen.

Positiiviseen psykologiaan perehtynyt taitovalmentaja Ritva Enäkoski on työssään havainnut, että myönteistä palautetta kyllä kaivataan, mutta sitä annetaan työpaikoilla edelleenkin liian vähän.

Sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Krisse Lipponen on samoilla linjoilla ja sanoo, että meillä suomalaisilla on luultavasti paljon hyvinvointireserviä, jota voisimme ottaa käyttöön myönteisyyttä lisäämällä.

Enäkoskella on valmennussessiossaan tapana kysyä kuulijoilta, kenen palaute tuntuu kaikkein parhaimmalta?

”Usein vastaukset lähtevät asiakkaasta, pomosta, esimiehestä, mutta aina on joukossa yksi, joka sanoo, että oman työkaverin palaute tuntuu kaikkein makeimmalta”, hän vahvistaa.

”Kun hyvän palautteen eli kiitoksen antaa ihminen, joka räsääntyy samassa arjessa, hän todella tietää, mistä kiittää. Työkaverin kiitoksen merkitystä on tutkittu myös isolla kansainvälisellä otoksella ja tulos tukee monen työntekijän kokemusta.”

Oman työkaverin palaute tuntuu kaikkein makeimmalta.

Uskalletaan kiittää, vaikka vaikealta tuntuisikin

Miksi sitten se kiitos on niin vaikeaa sanoa? Enäkoski siteeraa Haloo Helsinkiä, joka laulaa ”Kiitos ei ole kirosana”. Kiitoksen sanominen pitäisi olla meillä kaikilla aivan selkäytimessä, hän sanoo.

”Kun tarkastelee suomalaista palauteköyhää, mutta onneksi koko ajan kehittyvää kulttuuria, kiittäminen tai vieläpä kehuminen ei ole ollut tapana.”

Enäkoski ottaa esimerkin vankasta sanalaskuihin perustuvasta uskomusarsenaalistamme: ’Kissa kiitoksella elää’ tai ’ettei ne vaan ylpistyisi’.

Esimiesten ja johtajien haastava oppiaine on tunteiden johtaminen.

Kiitos on palkitsevaa. Hyvä johtaja pitää kiitosta arkikäyttäytymisessään, jakaa sitä aidosti.

”Esimiesten ja johtajien haastava oppiaine on tunteiden johtaminen. Kun on totuttu keskittymään numeroihin ja tuottavuuteen, helposti sivuutetaan niiden toteutusvoima, innostus ja sitoutuminen, yhteinen intohimo.”

”Jokainen, jota on kiitetty, tietää, millaisen tunnetilan se saa aikaan. Siitä on kyse. Kiitos synnyttää innostusta ja sitoutumista. Jokainen esimies, jolla on lapsia, osaa kiittää ja kehua, jokainen alainen osaa myös sen taidon.”

Ritva Enäkoski ja Krisse Lipponen

Taitovalmentaja Ritva Enäkoski ja sosiaalipsykologi psykoterapeutti Krisse Lipponen kehottavat nostamaan työtovereiden vahvuudet ja hyvät puolet esille.

Mukaan aitoa tunnetta

Ritva Enäkoski tietää, että kiitos saattaa hämmentää sanojaa. Kun ei tiedä, miten toinen sen ottaa vastaan, ei haluta riskeerata.

”Jos entuudestaan taustalla on kokemus, että vastaanottaja napauttaa takaisin, että mitäs sinä olet vailla ja seuraavaksi pyydät, mitäs tässä on takana, jättää kiitoksen lausumatta. Hämmennys on kuitenkin hieno tunne, se liittyy aina oppimiseen.”

Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, muistuttaa Enäkoski: Suomessa kiitoksen on oltava aitoa sillä kulttuurissamme on herkät korvat epäaitoudelle.

Tutkijoiden mukaan positiivinen ajatus ei riitä, myönteinen tunne täytyy kokea tunteen tasolla, Krisse Lipponen korostaa.

”Keho reagoi hitaammin kuin aivot, ja myönteisyyden terveyttä ja hyvinvointia aikaansaava vaikutus saadaan voimaan vain koetun tunteen kautta.”

Annettu ja saatu kiitos ja sen myötä koetut myönteiset tunteet vahvistavat Lipposen mukaan ihmistä psyykkisesti ja ihan fyysisestikin. Sen terveys- ja hyvinvointi vaikutuksia on maailmalla tutkittu laajasti.

Aito kiitos toimii näköalojen avartajana, resilienssin eli vaikeuksista selviämisen kyvyn lisääjänä ja voimaannuttajana.

”Tarvitsemme tätä myönteistä puskuria, sillä sen avulla kohtaamme elämän eteen tuomat haasteet ja vaikeudet. Aito kiitos toimii näköalojen avartajana, resilienssin eli vaikeuksista selviämisen kyvyn lisääjänä ja voimaannuttajana”, Lipponen luettelee.

Myös Enäkoski uskoo, että kiitoksen sanominen ilman tunnetta on kuin hyvää-päivää-kirvesvartta. ”Kun kiitoksen aiheen tuntee sydämessään ja siitä tunteesta aidosti kiittää, pitää olla paatunut huopakorva, jos ei ota kiitosta vastaan.”

Kielteiset tunteet osa elämää, vahvista silti myönteisiä

Kun pohjalla on riittävästi myönteistä palautetta, virheitä korjaavaakin osataan ottaa helpommin vastaan. Krisse Lipposen mukaan suomalaisilla työpaikoilla myönteinen ajattelu tyrmätään joskus turhaan, ikään kuin se tarkoittaisi, että saisi olla vain myönteinen ja antaa vain positiivista palautetta. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

”Ikävät tunteet ja pieleen menneet projektit kuuluvat ihmiselämään. Niistä täytyy pystyä puhumaan ja niihin liittyvät tunteet kokemaan. Kaikki myönteisyyden tuomat tieteellisesti tutkitut hyödyt lähtevät taustaoletuksesta, että kielteisiäkin tunteita on aina olemassa, eikä niitä saa eikä voi kieltää.”

Krisse Lipponen ja Ritva Enäkoski

Kielteiset kokemukset ja tunteet nousevat usein myönteisiä vahvemmin näkyviin, ihan evoluutiommekin takia.

”Keho korostaa kielteisiä tunteita, koska lajin säilymiselle ja eloonjäämiselle ne ovat olleet kriittisiä: täytyy pystyä pakenemaan tai suojautumaan. Myönteiset tunteet ovat voimaltaan heikompia, siksi meidän täytyy itse aktiivisesti huolehtia niiden esiin nostamisesta ja tätä kautta omasta hyvinvoinnistamme”, Lipponen toteaa.

Krisse Lipponen käsittelee hyvän elämän rakennuspalikoita myös tuoreessa kirjassaan (Lipponen, Litovaara, Katainen: Voimaa – hyvän elämän polku. Duodecim, 2016).

Kiittämistä voi harjoitella

Ritva Enäkosken vetämissä valmennusryhmistä harjoitellaan tekemään ystävällisiä tekoja. Eräässä yrityksessä ryhdyttiin järjestämään perjantaitoreja, jossa viikon hyvän tapahtumat ja saavutukset jaettiin kaikkien kesken.

”Työporukka alkoi nähdä toisensa aivan uudessa valossa. Palautekäytäntö eli kiittäminen lisääntyi merkittävästi. Palautehan ei aina ole kiittävä, se voi olla ja sen pitää myös olla tilanteesata riippuen myös korjaavaa”, Enäkoski huomauttaa.

Hän kertoo huomanneensa, että yleisin huolenaihe tuntuu olevan ’en saa palautetta työstäni’. ”Olenkin kysynyt, mikset sitä itse pyydä? No, siksi että me haluaisimme vain hyvää palautetta!”

Ai, miksei myönteisiä asioita sitten sanota kasvokkain? Koska ujostuttaa!

Yksi harjoitus on Enäkosken mukaan aina nostanut porukan mielialaa. Kukin kirjoittaa muistilappuselle jokaisesta toisesta myönteisen, kiittävän kommentin. Henkilökohtaiset laput annetaan päivän päätteeksi kaikille osallistujille työpisteen piristykseksi.

”Kun kohdalle sattuu oikein harmaa ja surkea päivä, lappusia on aivan mahtavaa lukea uudelleen. Voin kokemuksesta kertoa, että harjoitus on lisännyt onnistunutta keskinäisviestintää monessa työyhteisössä.”

”Ai, miksei myönteisiä asioita sitten sanota kasvokkain? No, kun ujostuttaa ja sanat voisivat haihtua taivaan tuuliin!”

Kaiku-kehittäjien yhteistyöryhmä on ideoinut Kehu ja kiitä työkaveria -kampanjan, joka lanseerattiin Kaiku-syyspäivillä 4.10.2016. Kampanjaa käsittelevä blogikirjoitus Kehu ja kiitä >


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuvat: Soile Kallio