Työhyvinvointi parantaa tuottavuutta

Olemme olleet oikeilla jäljillä. Työhyvinvoinnilla on merkitystä työntekijän ja työyhteisön kannalta. Dosentti Marko Kesti Lapin yliopistosta on osoittanut tieteellisen tarkasti, että työhyvinvoinnilla on suora vaikutus myös tuottavuuteen.

Monet työelämän laadulliset tekijät tunnetaan, mutta niihin on usein liittynyt epämääräisyyttä. Niiden merkitystä on ollut vaikea konkreettisesti osoittaa ja näyttää, mikä niiden vaikuttavuus on. Monet määrälliset mittarit ovat sen vuoksi olleet suosittuja. Ne kun antavat ”oikeaa tietoa”.

Kuitenkin juuri laadullisilla tekijöillä on tiedetty olevan erityisen suuri merkitys niin työyhteisön kuin työntekijöiden kannalta. Työpahoinvoinnilla on ankarat seuraukset. Klassisena työpahoinvoinnin mittarina on pidetty sairauspoissaoloja. Kun ne lähtevät kasvuun, työyhteisössä saattaa olla jotakin pielessä.

Sairauspoissaolot ovat hyvä mittari, mutta tieto tulee liian myöhään.

Sairauspoissaolot ovat hyvä mittari. Huono puoli on se, että tieto tulee liian myöhään. Kun sairauspoissaolot vailla ymmärrettävää selitystä ovat päässeet kasvamaan, yhteisö on jo saattanut ajautua sellaisiin ongelmiin, joiden korjaaminen vaatii paljon aikaa ja toimenpiteitä. Ollaan pahasti myöhässä.

– Kyllä meillä ollaan jo aika hyviä hoitamaan työpahoinvointia, joka monellakin tavalla näkyy myös tuloksessa, mutta pelkällä työpahoinvoinnin poistamisella ei tuottavuutta kasvateta. Tarvitaan myös työn imua, Marko Kesti sanoo.

Alun perin diplomi-insinööriksi opiskellut Kesti on väitellyt vuonna 2012 Lain yliopistossa hallintotieteiden tohtoriksi aiheenaan hiljaisen tiedon hyödyntäminen.

– Koska olen taustaltani insinööri, olen tietysti ihastunut kaavoihin. On aivan eri asia tutkia asioita luonnontieteellisiä kaavoja apuna käyttäen kuin vaikkapa tilastollisin menetelmin. Luonnontieteellinen kaava on todistusvoimainen. Se, että tällaista kiistatonta tutkimustietoa voidaan käyttää työelämän laadullisten tekijöiden tutkimuksessa, on uutta. Se on tuonut Lapin yliopistolle myös kansainvälistä huomiota, Kesti sanoo.

Eroon sähläämisestä

Kesti on erityisen kiinnostunut tehollisesta työajasta. Kun sen määrää kyetään lisäämään, tuottavuus kasvaa merkittävästi. Tehollisen työajan kasvattaminen puolestaan edellyttää sitä, että työhyvinvointia kyetään parantamaan.

Työajasta liian suuri osa kuluu erilaiseen sähläämiseen.

– Suomessa tehollinen työaika kokonaistyöajasta on noin 50 prosenttia. Se tarkoittaa, että meillä on todella iso käytettävissä oleva potentiaali, jolla kilpailukykyä voitaisiin parantaa ilman, että työaikaan tai palkkaan tarvitsisi puuttua. Eikä kyse ole mistään valtavista muutoksista. Jo 5 prosentin lisäys teholliseen työaikaan tuo vuositasolla noin 4000€/työntekijä lisää käyttökatteeseen. Sadan hengen työpaikassa se on 400 000€.

– Työajasta liian suuri osa kuluu erilaiseen sähläämiseen. Paitsi, että sähläämisellä menetetään tehokasta työaikaa, sillä on negatiivinen vaikutus myös työhyvinvointiin.

Huomio kiinnittyy esimiestyöhön. Työhyvinvoinnin kannalta esimiestyö on avainasemassa. Mutta jälleen kerran on lähdettävä ylimmästä johdosta. Sen asenne on ratkaiseva. Pitääkö ylin johto työntekijöitä aidosti voimavarana, jonka työskentelyedellytysten eteen se on valmis tekemään kaikkensa?

– Asenne lähtee ylimmästä johdosta. Kun työntekijöitä pidetään aidosti voimavarana, luodaan esimiestyöskentelyyn tarpeellista systematiikkaa, huolehditaan esimiesten ammattitaidosta ja koulutuksesta, heitä seurataan ja tuetaan – pyritään vähentämään sähläämistä. Hyvä esimies ei ole vain työn organisoija vaan myös työn kehittäjä.

Hyvän työyhteisön tunnistaa siitä, että ilmapiiri on avoin ja vuorovaikutteinen. Työntekijät otetaan mukaan kehittämiseen, parannusehdotuksia kuunnellaan ja luotetaan siihen, että työntekijät ovat oman työnä parhaita asiantuntijoita. Esimiehillä on aikaa kuunnella ja ylin johto on aidosti kiinnostunut siitä, miten työntekijät haluavat kehittää asioita.

– Nämä yritykset ovat vielä poikkeuksia, mutta ne ovat poikkeuksetta toimialansa menestyvimpiä yrityksiä, jotka tutkitusti maksavat 10 prosenttia alan muita yrityksiä parempaa palkkaa. Niillä on siihen varaa, koska tehollinen työaika, kilpailukyky ja kyky tehdä tulosta ovat parempia, Kesti muistuttaa.

Peli opettaa esimiestaitoja

Kesti ja kumppanit ovat Lapin yliopistossa kehittäneet pelin, jota voisi kutsua esimiestyön simulaattoriksi. Pelin avulla voidaan sekä kehittää että testata esimiestaitoja. Peli on laadittu peliteorian pohjalta. Matemaattisessa mallissa on mukana ihminen rationaalisena ja oppivana toimijana. Pelaaja saa informaatiota pelin kulusta ja häntä palkitaan onnistuneista valinnoista ja päätöksistä ja rangaistaan vääristä ratkaisuista. Peli vastaa mahdollisimman hyvin todellisuutta, jotta peli olisi mahdollisimman suureksi hyödyksi reaalimaailmassa.

Esimiestyön simulaattorilla voi sekä kehittää että testata esimiestaitoja.

Peliä voidaan soveltaa monipuolisesti. Se on opiskelutyökalu, mutta sitä voidaan käyttää myös työpaikalla koulutuksessa. Se soveltuu myös testaamiseen. Kun peliä pelataan vain kerran, se osoittaa, millaiset esimiestaidot pelaajalla on. Toistaminen puolestaan opettaa esimiestaitoja, kun pelaaja yhä enemmän kohtaa erilaisia työelämän johtamistilanteita ja pelin avulla oppii tekemään oikeita ratkaisuja. Peliä voi pelata myös tahallisesti väärin, jolloin turvallisesti näkee, mitä seurauksia huonolla johtamisella on työyhteisön ja taloudellisen tuloksellisuuden kannalta.

Esimiespelissä saadaan parhaita tuloksia, jos esimiespelaaja tuntee ja osaa erilaiset johtamiskäytännöt. Peli myös osoittaa, miten tärkeää hyvä vuorovaikutus alaisten kanssa on, sillä vain siten esimies saa tietoa erilaisista ongelmista.

Kesti uskoo, että esimiespelillä tulee olemaan iso rooli, sillä sen avulla voidaan tehokkaasti opettaa esimiestyötä, joka on melko hankala opetettava.
Peliä on jo käytetty oppilaitoksissa sekä Finaviassa. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia.

Kansantalouden kilpailuetu

Marko Kesti pitää mahdollisuutena sitä, että työelämän laadusta voitaisiin tehdä kansantalouden kilpailuetu. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa työntekijöiden koulutustaso on maailman kärkeä, ja toisaalta myös palkat korkeat, kilpailuetua ei pystytä hakemaan kilpailemalla niillä ehdoilla, joita matalan elintason maat edustavat.

– Me emme saavuta merkittäviä tuloksia pakottamalla. Myös vaatimus palkkojen merkittävästä alentamisesta kuulostaa vanhanaikaiselta puheelta ja vaatimus nimellistyöajan pidentämisestä on sekin melko heikko keino ratkaista ongelmaa.

– Kun me nyt luotettavasti tiedämme, että tuottavuutta voidaan merkittävästi lisätä tehollista työaikaa kasvattamalla, miksi emme siihen tarttuisi, Kesti sanoo.

Kun tehollisen työajan lisääminen on seurausta työhyvinvoinnin parantumisesta, sillä on monia muitakin positiivisia seurauksia, joiden kaikkia taloudellista merkitystä ei ole edes laskettu, vaikutus Suomen kilpailukyvylle voisi olla todella merkittävä.

Työn imua parempaa tyydytyksen tunnetta on vaikea löytää.

Parantunut työhyvinvointihan näkyy sairauspoissaolojen vähenemisenä, mutta se näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeellä jäämisten vähenemisenä. Kilpailukyvyn parantaminen ei siis synny hiostamalla, vaan pikemminkin päinvastoin, antamalla tilaa ja kunnioittamalla – luottamuksen lisäämisellä työpaikoilla kaikilla tasoilla.

Hyvissä työpaikoissa, yllätys yllätys, kaikilla on kivaa, sillä työn imua parempaa tyydytyksen tunnetta on vaikea löytää – ja se näkyy myös viivan alla.


Teksti ja kuva: Heikki Hakala