Työelämän kehittäminen haastaa työsuojelijat

Työsuojelun rooli on vuosikymmenten aikana muuttunut. Fyysiset työolot on pääosin saatu kuntoon. Nyt ongelmat liittyvät lähinnä erilaisiin aineettomiin, henkisiin kysymyksiin. Niiden tunnistaminen riittävän ajoissa on usein haastavaa. Myös työsuojeluihmiset kyselevät omaa rooliaan: onko se valittaja vai työelämän kehittäjä?

Työelämä muuttuu kaiken aikaa. Eräiden tietojen mukaan Suomessa muutos on nopeampaa kuin missään muualla maailmassa. Muutos aiheutuu monista eri tekijöistä.

Julkisella sektorilla on havahduttu vaatimuksiin asiakaslähtöisyydestä, joka edellyttää sekä toimintatapojen että organisaation muuttamista. Säästötoimet ja tehokkuuden kasvattaminen aiheuttavat osaltaan muutostarvetta. Julkisella sektorilla muutos saattaa syntyä myös poliittisten linjausten perusteella.

Viime vuosina merkittävä ajuri on ollut ICT-teknologian kehitys, jonka merkitys muutostekijänä tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa.

Muutoksen suunnitteluun ajoissa mukaan

Muutos haastaa myös työsuojelua, sillä muutoksessa työntekijät tuntevat epävarmuutta. Kirjailija Mika Waltari pisti Sinuhe egyptiläinen -romaanissaan Sinuhen viisaan apurin Kaptahin suuhun sanat: ”Muutos orjan elämässä on aina muutos huonompaan suuntaan.”

Onnistuakseen muutos edellyttää sitä, että muutoksen kokevat otetaan riittävän ajoissa mukaan, suunnitelmista puhutaan jo varhaisessa vaiheessa ja kuunnellaan kommentteja ja kehitysehdotuksia niiltä, joita muutos koskee.

Ihmiset pudotetaan muutoksen keskelle.

Tämä tuntuu usein unohtuvan suomalaisessa työelämässä. Muutos suunnitellaan pienessä piirissä aivan loppuun saakka ja sitten se pullautetaan ulos. Ihmiset pudotetaan muutoksen keskelle, eikä heille jää muuta mahdollisuutta kuin yrittää sopeutua tilanteeseen.

Tällä lailla toteutettu muutos johtaa huonoihin seurauksiin: työntekijät kuormittuvat, uuden oppiminen vie suunniteltua enemmän aikaa ja työhyvinvointi laskee. Muutos saattaa heikentää työsuorituksia kuukausien ajan ja sillä saattaa olla suuret kustannusvaikutukset.

Jos kyse on tehtävistä, joissa palvellaan asiakkaita, palvelukyky saattaa heiketä merkittävästi. Tästä esimerkiksi kelpaa vuoden vaihteessa toteutettu toimeentulotuen käsittelyn siirto Kansaneläkelaitokselle, jolla ei ollutkaan tarpeellisia resursseja uuteen tehtävään.

Liian usein muutoksen suunnittelijat ovat vain pinnallisesti perehtyneet niihin tehtäviin, joita muutos koskee. Yhä edelleen ajatellaan, että muutosta ei voi valmistella niiden kanssa, joita muutos koskee, koska nämä kuitenkin pyrkivät vesittämään muutoksen halutessaan pitää kiinni vanhoista toimintatavoista.

Työsuojeluvaltuutettu Tuomo Ahjokannas. Kuva: Ulla-Maija Seppänen

Työsuojeluvaltuutettu Tuomo Ahjokannas työskentelee Valtorissa, entisessä Valtion it-palvelukeskuksessa, jossa on toteutettu mittava organisaatiouudistus ja käyty myös raskaat yt-neuvottelut.

– Työsuojeluorganisaatio ei ollut mukana suunnittelemassa muutoksia, sillä työsuojelijat eivät meillä kuulu yt-neuvottelukuntaan. Totta kai olen valtuutettuna yrittänyt miettiä, kuinka voin olla ihmisten apuna tässä tilanteessa. Kovin paljon keinoja ei ole käytettävissä. Tukena voi olla, mutta varsinaista roolia meillä ei ole ollut. Se tuki perustuu pikemminkin omaan kokemukseen, ei varsinaiseen valtuutetun rooliin, Ahjokannas sanoo.

ICT-konseptiosaajia tarvitaan lisää

Ahjokannas pitäisi hyvänä sitä, että Valtorissa yhdistettäisiin yt-neuvottelukunta ja työsuojelutoiminta. Se lisäisi tehokkuutta ja antaisi mahdollisuuden osallistua valmisteluun. Nyt työsuojelutehtävissä olevat eivät saa tietoa sen enempää kuin muut työntekijät, vaikka heiltä tullaan usein kysymään, missä mennään.

Ahjokannas on seurannut aitiopaikalta yhden muutosajurin, tietotekniikan, vaikutusta. Julkisella sektorilla tietotekniikan kehitys on ollut usein poukkoilevaa. Käytössä on ollut lukuisa joukko eri käyttöjärjestelmiä, ja niiden päälle rakennettuja sovelluksia. Yhdenmukaisuudesta ei ole ollut tietoakaan. Uusia järjestelmiä on otettu käyttöön ilman riittävää perehdytystä ja pian ollaan taas oltu muuttamassa järjestelmiä ja tuomassa uusia niin, etteivät ihmiset ehdi perehtyä niihin kunnolla. Se aiheuttaa melkoisesti kuormitusta.

– Julkisella sektorilla kaivattaisiin kipeästi ICT-puolen konseptiosaajia, Ahjokannas sanoo.

Itseä lähinnä oleva on tärkeintä

Myös aluehallintoviranomainen on mittavien muutosten edessä, kun viraston työt jaetaan uudestaan. Osa tehtävistä siirtyy maakunnille, osa yhteen valtakunnalliseen virastoon. Muutos koskee myös työsuojeluviranomaistoimintaa.

Työsuojelutarkastaja Jyri Saarikoski. Kuva: Kirsi Ojanto.

Työsuojelutarkastaja Jyri Saarikoski Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta kiittelee, että henkilöstö otettiin jo varhaisessa vaiheessa mukaan muutokseen. Sillä on suuri vaikutus siihen, kuinka muutokset otetaan vastaan.

– Aika kuvaavaa on, että monet työntekijät pitävät työhuoneen menetystä suurempana muutoksena kuin viraston vaihtumista. Se, mikä on itseä lähimpänä, koetaan tärkeimmäksi, Saarikoski sanoo.

Saarikoski korostaa oikean, riittävän ja oikea-aikaisen informaation merkitystä. Erityisesti muutostilanteessa tiedontarve on suuri. Jos tietoa ei ole tarjolla, sen korvaavat erilaiset huhut ja oletukset, joilla on tapana levitä organisaatiossa kulovalkean tavoin. Huhuja vastaan ei voi taistella kuin tarjoamalla riittävästi ja riittävän ajoissa tietoa ja ottamalla ihmiset mukaan muutoksen tekemiseen niin varhain kuin mahdollista. Näin jää aikaa sopeutumiselle ja oman pään järjestämiselle. Muutos sujuu helpommin ja vastarintaa on vähemmän.

Saarikoski kiertää työsuojelutarkastajana eri työpaikoilla ja sanoo, että työsuojeluasioiden hoito vaihtelee eri työpaikoilla todella paljon. Hänen kokemukseen perustuva havaintonsa on, että fyysiset puutteet työpaikoilla on pääosin saatu korjattua. Ja jos korjattavaa on, se tehdään yleensä muitta mutkitta.

– Yhä enemmän huomiota kiinnitetään psykososiaaliseen kuormittavuuteen. Siihenkin on onneksi jo olemassa mittareita, esimerkiksi Valmeri, jossa kuormittavuutta tutkitaan webprobol-kyselyn avulla, Saarikoski sanoo.

Työsuojelijan on oltava työelämän kehittäjä

Toimistopäällikkö ja työsuojelupäällikkö Marjaana Manninen. Kuva: Satu Luokkanen.

– Muutosta pitää päästä pureksimaan ajoissa. Siitä halutaan puhua ääneen toisten kanssa. Ihmisen mieli vain toimii niin, sanoo toimistopäällikkö ja työsuojelupäällikkö Marjaana Manninen Raahen seudun ulosottovirastosta.

Manninen pitää työsuojeluväkeä viestinviejinä ja keskustelukumppaneina. Työsuojelun tehtävä on viedä henkilöstön viestejä yhtiön johdolle.

– Työsuojelulla on vähän huono kaiku. Yhä edelleen ajatellaan, että kyse on lähinnä työpaikan fyysisten uhkien torjunnasta, vaikka ne ongelmat on selätetty jo aika päiviä sitten. Nyt työsuojelulla on uudet, vaativat haasteet, kun toimien pitäisi kohdistua näkymättömien, henkisten olosuhteiden parantamiseen.

Olemmeko valittajia vai kehittäjiä?

– Meidän on uskallettava kysyä itseltämme, olemmeko valittajia vai kehittäjiä. Jos tyydymme olemaan vain valittajia, meitä saatetaan kyllä ystävällisesti kuunnella, mutta vaikutusta ei juuri ole. Jos miellämme tehtävämme kehittämiseksi, meillä on paljon enemmän vaikutusmahdollisuuksia. Asioita eteenpäin vieviin ehdotuksiin suhtaudutaan myös johdossa positiivisesti, Manninen sanoo.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Ulla-Maija Seppänen, Kirsi Ojanto, Satu Luokkanen ja Pixabay