Turvallisessa työyhteisössä ei tarvitse hävetä

Häpeä on tunne, jota me jokainen kannamme sisällämme. Häpeä on myös systeemi, sillä se suojelee meitä tekemästä vääriä asioita. Mutta joskus häpeä voi myös verhoutua vaikkapa vallankäytön alle. Huono käytös ei kuitenkaan johda pitkälle, sillä tulosta syntyy vain tiimeissä, joissa jokaisella on turvallinen olo.

Voi, kun hävettää! Mitä tulikaan tehtyä, nyt mokasin pahasti! – Tuttu tunne, sanoo Ruotsissa asuva hahmoterapeutti, häpeää paljon tutkinut Jojo Tuulikki Oinonen. – Häpeä on luonnollinen ja tärkeä tunne. Jos joku väittää, että ei tunne häpeää, on se merkki siitä, että hän häpeää jotain.

Häpeä on luonnollinen ja tärkeä tunne.

Empatia ratkaisee

Hahmoterapeutti Jojo Tuulikki Oinonen

Oinonen kuitenkin puolustaa, että monet eivät edes tiedä, mitä häpeä on.

– Me kaikki teemme asioita, joita saatamme hävetä; kompastumme, päästämme sammakoita suustamme tai mokaamme muiden edessä. Nämä asiat tapahtuvat tässä ja nyt, eivätkä ne yleensä jätä meille traumoja; parhaiten niistä selviääkin osaamalla nauraa itselle tai tilanteelle, hän tietää.

Oinonen muistuttaa, että on tärkeä tiedostaa, että häpeän tunne on aina vahvasti subjektiivinen eikä määrittele ketään ihmisenä. – Häpeä on systeemi, hän tiivistää.

Häpeän tavoin syyllisyyden tunne sisältää sosiaalisia koodistoja: ne määrittelevät, mikä meidän kulttuurissamme tai vaikkapa työyhteisössä on soveliasta käytöstä ja mikä taas ei. Näiden kahden tunteen ero kiteytyy siihen, mikä niiden fokus on henkilön ulkopuolella.

– Häpeä kohdistuu aina sisäänpäin ja johtaa vetäytymiseen pois muista: ”mitä olen tehnyt, mitä muut minusta ajattelevat”. Ihminen, joka tuntee syyllisyyttä, kykenee kokemaan myös empatiaa toisia kohtaan.

Oinonen kertoo esimerkin, jossa henkilö myöhästyy palaverista. Häpeää tunteva jää pohtimaan sitä, kuinka huono ihminen on, eristäytyy muista eikä kykene aktiivisesti osallistumaan kokoukseen; syyllisyyttä poteva pyytää anteeksi muilta myöhästymistään ja toisille aiheuttamaansa ajanhukkaa, ottaa ehkä opikseen ja kokous jatkuu.

– Kun häpeä ottaa vallan, vie se mukanaan itsehallinnan ja itseluottamuksen tunteet. Liika itsekriittisyys vie helposti myös kyvyn olla hyvä ja avoin muille, mikä puolestaan heikentää luovuutta ja tuottavuutta. Kärjistetysti voisi sanoa, että on parempi pyrkiä häpeän tunteesta syyllisyyteen, sillä se voi auttaa selviytymään vaikeissakin tilanteissa, Oinonen toteaa.

Kun häpeä ottaa vallan, vie se mukanaan itsehallinnan ja itseluottamuksen tunteet.

Tuloksia syntyy turvallisissa tiimeissä

Häpeästä löytyy myös puoli, joka heijastuu ihmisen käytökseen, tunne-elämään ja persoonaan. Taustalla voi olla torjutuksi tulemisen kokemuksia, jotka ovat heikentäneet henkilön kykyä tunnistaa toisten ihmisten tarpeita. Oinonen uskoo, että jos häpeän tunnetta välttää, antaa se tunteelle lisää valtaa.

– Valitettavasti moni varmasti tunnistaa työyhteisöstään henkilön, joka ei kykene iloitsemaan muiden onnistumisista tai kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Esimiehen – tai kenen tahansa – käytös voi näyttäytyä vallankäyttönä tai nöyryyttämisenä. Yleensä nämä henkilöt ovat myös hyvin taitavia manipuloimaan ja osaavat kääntää asiat voitokseen. Huonoa käytöstä ei kuitenkaan tarvitse sietää ja jokaisella on oikeus asettaa omat rajansa vaikka helppoa se ei aina olekaan.

Oinonen jatkaa, että johtajuuteen ja menestymiseen on kautta aikojen liitetty vahvoja ominaisuuksia. Häpeän näyttäminen taas edustaa voimattomuutta: – Aikamme vaarallisin illuusio on, että haavoittuvuus on heikkoutta, Oinonen huokaa. – Dilemma piilee siinä, että tehokkuuden tavoittelu voi pahimmillaan johtaa burn outtiin, jolloin työpanos katoaa kokonaan, hän toteaa ja peräänkuuluttaa itsemyötätunnon puoleen. – Me kaikki teemme virheitä ja olemme joskus väsyneitä, mutta silloinkin pitäisi pystyä olemaan kiltti itselleen.

Hyvän johtajan Oinonen tunnistaa kyvyssä löytää ratkaisuja yhdessä. Voittajatiimien menestyksenavain taas piilee psykologisessa turvallisuudessa.

– Motivaatiota syntyy tilanteessa, kun ihminen kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Hyvällä johtajalla on niin hyvä itsetunto, että hän kestää ottaa vastaan myös muiden mielipiteitä ilman tarvetta puolustautua. Kun ryhmässä vallitsee luottamus ja jokainen jäsen kokee olonsa turvalliseksi, myös oman työn ja kontribuution merkitys kasvavat eikä kenenkään tarvitse pelätä päätymistä muiden nolattaviksi. Se vaatii sekä kykyä että rohkeutta olla myös haavoittuva.

Motivaatiota syntyy tilanteessa, kun ihminen kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi.


Teksti: Hanna Ojanpää | Kuvat: Jon Manker ja Pixabay