Tulevaisuuden työtä tehdään yhdessä

Valtionhallinnossa toimii useita ammatillisia ja työn kehittämiseen liittyviä verkostoja. Näissä vapaaehtoisissa ryhmissä liikkuu satoja virkamiehiä ja valtavasti osaamista. Teemalla ”Kohti verkostojen verkostoa” pohditaan parasta aikaa sitä, kuinka tätä osaamista voitaisiin paremmin hyödyntää niin verkostojen keskuudessa kuin niiden ulkopuolella.

Valtionhallintoon on syntynyt viime vuosina useita organisaatio- ja hallinnonrajoja ylittäviä verkostoja. Taustalla on virkamiesten tarve hakea ja saada ammatillista tukea kollegoilta, synnyttää ja jakaa parhaita käytäntöjä keskenään sekä vahvistaa yhdessä tekemisen työkulttuuria.

– Verkostoissa on satoja eri ammattiryhmiä edustavia ihmisiä, joita yhdistää kyky ajatella isommin sekä asiakkaan parhaaksi että oman ammatillisen osaamisen kehittämiseksi. Näitä taitoja haluamme nyt hyödyntää laajemminkin valtionhallinnossa niin, että myös perinteiset rakenteemme ymmärtävät niiden arvon, kehittämispäällikkö Virpi Einola-Pekkinen valtiovarainministeriöstä kertoo ja jatkaa, että viralliset ja epäviralliset rakenteet tarvitsevat toisiaan.

– Kyse ei ole vastakkainasettelusta tai joko–tai-asetelmasta vaan siitä, että tarvitsemme erilaisia rakenteita erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Verkostot edistävät omalta osaltaan myös tiedon, osaamisen ja resurssien liikkuvuutta. Tämä taas mahdollistaa parhaimmillaan sen, että emme pelkästään osaoptimoi vaan teemme töitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tarvitsemme erilaisia rakenteita erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

Kaikkien verkostojen äiti

Tammikuun puolessavälissä Einola-Pekkinen kutsui osana Työ 2.0:a koolle eri verkostoissa toimivia aktiiveja tavoitteena lähteä rakentamaan ”verkostojen verkostoa”. Ideointiryhmässä on ollut mukana muun muassa HR-sytyttäjiä, Muutoksentekijöitä ja Kaiku-kehittäjiä.

– Verkostoissa toimiminen vahvistaa keskinäistä luottamusta, motivaatiota ja intoa tekemiseen, Einola-Pekkinen pohtii. – Yhä kompleksisemmassa toimintaympäristössä tarvitaan uusia, ketterästi muuntuvia rakenteita ja rajat ylittäviä tapoja tehdä töitä. Verkostot ovat yhä enemmän osa normaalia työntekoa, eivät vain ”nice to meet” -kahvittelukerhoja.

Verkostoissa toimijat ovat myös yhteistä resurssia koko valtionhallinnon näkökulmasta katsottuna.

– Heillä on sisäsyntyisesti vahva halu toimia yhteiseksi hyväksi ja jakaa osaamistaan ja työpanostaan myös oman organisaationsa ulkopuolelle. Liikkuvuus saa verkostomaisen toimintatavan kautta uutta potkua ja sisältöä sekä luo mahdollisuuksia uudenlaiselle resurssien yhteiskäytölle. Sen lisäksi, että virkamiehet liikkuvat organisaatioiden välillä, on yhä tärkeämpää saada osaaminen ja tieto liikkumaan. Tämä tarkoittaa muun muassa erilaisten yhteiskäyttöisten asiantuntijapoolien synnyttämistä, toteaa Einola-Pekkinen.

Sen lisäksi, että virkamiehet liikkuvat organisaatioiden välillä, on yhä tärkeämpää saada osaaminen ja tieto liikkumaan.

Rohkeasti yli rajojen

Siirtyminen analogisesta maailmasta digitaaliseen synnyttää tarvetta uusille rakenteille ja toimintatavoille, jotka puolestaan muodostavat yhteentoimivia palvelukokonaisuuksia.

– Rajat ylittävä ja osaamista yhdistävä tapa toimia on ehdoton edellytys sille, että onnistumme.  Näin varmistamme parhaiten myös sen, että käytämme verovarat mahdollisimman kustannustehokkaasti ja kaikin puolin järkevästi, Einola-Pekkinen tiivistää.

Verkostojen verkoston tavoitteena on ollut lähteä rakentamaan valtionhallintoon ”koaktiivista” toimintamallia, joka perustuu yhteistyöhön, yhteisten tavoitteiden tunnistamiseen ja toimeenpanoon. Samalla luodaan pohjaa verkostomaisessa työskentelyssä tarvittavien tulevaisuuden metataitojen tunnistamiselle ja vahvistamiselle. Prosessin aikana selvitetään myös käytännön mahdollisuudet ja haasteet yli organisaatioiden koottavien ammatillisten poolien muodostamiseksi.

– Erilaisissa asiantuntijarooleissa toimijoista voidaan koota pooleja koko valtiokonsernin yhteiseksi resurssiksi. Kiinnostusta tällaiseen toimintatapaan on jo tapahtunut esimerkiksi HR-tehtävissä toimivien joukossa, Einola-Pekkinen tietää.

Eri verkostoja yhteen kokoava prosessi käynnistyy toden teolla kevään aikana. Mukaan kutsutaan kaikki kiinnostuneet.  Tarkoitus on myös käynnistää uudella tavalla organisoitumisen ja tekemisen kokeiluja osana tulevaa Kokeilukiihdyttämöä; ensimmäinen valtionhallinnon Kokeilukiihdyttämö pidettiin syystalvella.

– Verkostomaisen toimintatavan ydin on, ettei suljeta vaan avataan. Tarkoitus on, että verkostot löytävät myös toinen toisensa ja tunnistavat yhteiset synergiat. Uskon, että niitä löytyy runsaastikin, Einola-Pekkinen toteaa.

Verkostomaisen toimintatavan ydin on, ettei suljeta vaan avataan.


Teksti: Hanna Ojanpää | Kuvat: Työ 2.0 ja Pixabay