Tue osallisuutta – tuet mielenterveyttä

Mielenterveyden ongelmat nousevat usein pintaan kuormittavassa tilanteessa, joka vaatii sopeutumista. Kimmokkeena voi olla esimerkiksi työpaikalla käynnistyvä organisaatiomuutos.

Psyykkinen toimintakyky muodostuu itsesäätelyn, tiedonkäsittelyn ja sosiaalisten kykyjen kokonaisuudesta. Siihen vaikuttavat aina myös tilannetekijät, vireystila, kuormitus ja motivaatio. Kognitiivisiin toimintoihin kuten muistiin liittyvät vaikeudet ovat usein ensimmäinen merkki psyykkisen toimintakyvyn heikkenemisestä.

Subjektiivinen arvio omista kyvyistä voi vääristyä

Mielenterveydelliset vaikeudet vaikuttavat sairastuneen elämään eri tavoin. Masentuneen muisti, oppimiskyky ja keskittyminen voivat heikentyä, jolloin pienetkin haasteet tuntuvat ylivoimaisilta. Hän voi muuttua käyttäytymiseltään ailahtelevaksi, väsyä helposti ja turvautua vetäytymisen tai välttelyn taktiikkaan. Hoidon avulla kognitiivisten kykyjen palauttaminen on mahdollista, tosin pienellä viiveellä.

Psykoosisairauksissa tyypillistä on oma oiretiedostamattomuus. Henkilö saattaa ilmaista haluavansa ja kykenevänsä normaaliin työskentelyyn; hän kokee ongelman sijaitsevan itsensä ulkopuolella, työyhteisössä.

Psyykkisesti traumatisoituneelle työ saattaa merkitä ainoaa selviytymis- tai pakokeinoa ahdistavista muistoista. Jos valtaosa omasta identiteetistä nojaa työidentiteettiin, rentoutumisesta ja palautumisesta huolehtiminen voi tuntua työn rinnalla toisarvoiselta.

Toimintakyvyn epätasaisuus on tyypillistä traumasta kärsivälle, jonka tunteissa vuorottelevat hätääntyneisyys ja turtumus. Työelämässä koetut takaiskut saattavat johtaa hänen kohdallaan totaaliseen romahtamiseen.

Persoonallisuustekijät eivät sairastuta

Ihmismieli etsii ympäristöstään syy-seuraussuhteita. Toimintakyvyn heikkenemiselle on kuitenkin turha hakea syytä sairastuneen luonteenpiirteistä, sillä niiden merkitys korostuu vasta kuntoutumisen ja toipumisen tukena.

Asenteemme elämään ja vastoinkäymisiin kertoo suojautumiskeinoista, joita meillä on takataskussa. Tunnesäätelymme voi olla joko reaktiivista tai reflektiivistä: koetko, että asiat vain ”tapahtuvat” sinulle, vai saatko kiinni tunteistasi ja kykenet tarkastelemaan tai hallitsemaankin niitä?

Osaammeko antaa ja ottaa vastaan toisiltamme tukea ja läheisyyttä?

Keskeisessä asemassa ovat sopeutumiskyky sekä psyykkinen resilienssi eli kimmoisuus, joka auttaa selviytymään vaikeuksista. Merkittävää on myös se, osaammeko antaa ja ottaa vastaan toisiltamme tukea ja läheisyyttä. Millainen on sinun tapasi olla ihmissuhteissa?

Vaativaksi henkilöksi itsensä tietävän kannattaa käyttää aikaa oman jaksamisensa pohtimiseen. Tunnollisuus ja tarkkuus, vastuullisuus ja itsellisyys ovat vaativuuden myönteisiä ilmenemispuolia, mutta joskus se pulpahtaa näkyviin myös joustamattomuutena tai kyvyttömyytenä tukeutua muiden apuun.

Kuinka voin tukea mielenterveyskuntoutujaa?

Masentuneen ajatusmaailma on korostuneen negatiivinen suhteessa itseen ja omiin kykyihin, niin menneessä kuin tulevassa. Nuoren henkilön kohdalla on joskus mahdollista, että masennusepäilyn takaa paljastuvatkin motivaatioon liittyvät vaikeudet. Toimiminen onnistuu ehkä vain sisäisen motivaation varassa, mikä voi pahimmillaan johtaa syrjäytymiseen.

Kehittyvää persoonaa ruokkii empaattisen tuen lisäksi uusille toiminnan alueille haastaminen. Yritteliäisyyteen ja vaivannäköön on hyvä kannustaa: ne saavat meidät tuntemaan itsemme hyödyllisiksi, mikä edesauttaa sisäisen motivaation ylläpitämistä.

Luovuus, ongelmanratkaisukyky, motivaatio ja päättäväisyys tarvitsevat pohjakseen myös selkeitä tavoitteita. Niiden asettelussa kannattaa huomioida mitattavuus ja ajallinen sitovuus, jotka helpottavat työskentelyn ohjaamista ja tekevät kuntoutumisesta mielekästä ja konkreettista.

Itsensä tunteminen ja omien vahvuuksien tiedostaminen ovat polkuja psyykkisten voimavarojen hyödyntämiseen. Yksilöllistä osallisuutta voidaan työyhteisössä lisätä luomalla yhteistä keskustelua ja käsitystä siitä, että omia kykyjä voi aina kehittää – ne eivät ole ennalta annettuja, muuttumattomia ominaisuuksia. Kehitysajattelu ja epämukavuusalueelle meneminen suojaavat toiminta- ja työkykyämme.

Huolehdithan organisaatiosi voimavaroista!

Psykososiaalinen kuormitus on psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen käyttämistä työprosesseissa: se siis kuuluu jokaisen työhön. Osatekijöitä psykososiaalisessa kuormituksessa ovat työn järjestelyt, sisältö ja sosiaalinen toimivuus.

Kuormitusta tarkastellaan usein sen kielteisten tai myönteisten vaikutusten kautta. Toistuvana kielteinen kuormitus, kuten kiire, voi olla haitallista terveydelle ja pitkällä aikavälillä koko organisaatiolle. Myönteistä, työhyvinvointia tukevaa kuormitusta on esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön.

Käytämme samoja voimavaroja sekä työssä että yksityiselämässä, joten kuormitusta saattaa myös vuotaa työhön yksityiselämän puolelta. Mikäli voimavaramme ovat kunnossa, kestämme myös kuormittavia tilanteita paremmin.

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia psykososiaalisten voimavarojen riittävyydestä työpaikalla. (Lue lisää: tyosuojelu.fi sekä ttl.fi)

  • Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 51,9 vuoden iässä.
  • Mielenterveyden häiriöiden vuoksi työelämän ulkopuolelle jäävien keski-ikä on jopa alempi: 45,2 vuotta.
  • Kaikkiaan käyttäytymisen häiriöt selittävät hieman alle puolet (48,1%) kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä.
  • Kansantaloudellisesti tämä menetetty työpanos tarkoittaa noin 24 miljardia euroa vuosittain.

Lähde: STM 2015

Artikkelin sisältö pohjautuu psykologi Sara Nurmisen (HUS) ja ylitarkastaja Jaana Vastamäen (Sosiaali- ja terveysministeriö) esityksiin Mielenterveysmessujen Työelämä ja osallisuus -seminaarissa 23.11.2016.

Teksti ja kuva: Anu Lehikko