Tieto – päätöksenteon apu vai ongelma?

Olemme suhteellisen lyhyessä ajassa siirtyneet tiedon niukkuudesta tiedon ylitarjontaan. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, että emme ole täysin ymmärtäneet, mistä on kysymys. Samalla tiedon luonne on muuttunut. Yhä suuremmat tietomassat ylittävät ihmisen hallintakyvyn. Niiden käsittelyssä tarvitsemme avuksi tekoälyä. Päätöksentekijän on ymmärrettävä olennaisen ja epäolennaisen sekä oikean ja väärän tiedon ero.

Tiedon luonteen muutos on niin suuri, että Sitra perusti 2017 kaksivuotisen projektin Tieto päätöksenteossa, joka tutkii, millaista uutta ajattelua ja toimintatapoja tarvittaisiin tiedon hyödyntämisessä kompleksisia ilmiöitä koskevassa päätöksenteossa, kun ongelmia ei voida enää ratkaista pelkästään syöttämällä lisää tietoa päätöksentekoon tai arvioimalla, mikä tieto on toista parempaa.

Harri Raisio on yksi raportin laatijoista.

Osana projektia Harri Raisio, Harri Jalonen ja Petri Uusikylä ovat laatineet raportin Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Raportissa annetaan seitsemän suositusta tiedon käyttöä ohjaavan politiikan kehittämiseksi.

Raportti painottuu pirullisiin ongelmiin, sillä kesyjä ongelmia osaamme ratkaista ja sotkuisistakin selviydymme olemassa olevilla taidoilla ja kärsivällisyydellä. Sen sijaan pirulliset ongelmat ovat luonteeltaan nimensä mukaisia, hyvin hankalia. Jo niiden tunnistaminen saattaa tuottaa vaikeuksia puhumattakaan siitä, millaista niiden ratkaiseminen on.

Ratkominen voi pahentaa ongelmaa

Pirullisiin ongelmiin liittyy myös sellainen piirre, että ne saattavat ratkaisuyrityksissä vain paheta, jos niitä yritetään ratkoa mahdollisimman nopeasti kuvitellen, että ratkaisu on helppo.

Pirulliset ongelmat sijoittuvat monesti useiden organisaatioiden kokonaisuuteen ja ovat yhteenkietoutuneita tavoilla, joiden havaitseminen on äärimmäisen vaikeaa. Pirullisten ongelmien kohdalla myös tieto saattaa olla vaikeus, sillä tyypillisesti niihin liittyy vähintäänkin monimuotoista, mutta usein myös ristiriitaista tietoa, jonka oikeellisuudesta päätöksentekijät eivät pääse yhteisymmärrykseen.

Se saattaa olla ratkaisematon ongelma, jonka kaikki näkevät, mutta johon kukaan ei uskalla puuttua.

Sen vuoksi pirullinen ongelma saattaa olla kuin Tommy Hellstenin lanseeraama virtahepo olohuoneessa eli ratkaisematon ongelma, jonka kaikki näkevät, mutta johon kukaan ei uskalla puuttua.

Sitran Tieto päätöksenteossa -seminaarissa Eeva Hellströmin haastateltavina Harri Jalonen (vas.), Petri Takala ja Tapio Anttila.

Pirulliselle ongelmalle on tunnusomaista myös se, että kun sitä ryhdytään ratkomaan, esiin saattaa nousta uusia ongelmia, jotka vaativat uusia ratkaisuja eli ratkaiseminen synnyttää uusia ongelmia sen sijaan, että se toisi välittömästi ratkaisuun liittyviä positiivisia vaikutuksia.

Koska pirulliset ongelmat sijoittuvat useisiin organisaatioihin, niihin voi liittyä myös päätösvaltaan liittyviä epäselvyyksiä. Sen vuoksi saattaa käydä niin, ettei kukaan katso ongelmaan puuttumisen kuuluvan omalle tontilleen. Puuttuminen aiheuttaa suoranaista pelkoa siitä, että asian esille nostaminen heikentää omia menestymisenedellytyksiä etenkin, jos näköpiirissä ei ole valmista ratkaisumallia.

Tiedon luonne ongelmana

Valtionhallinnossa kitkaa muodostuu myös siinä, että rinnakkain on virkamiesvalmistelu ja poliittinen päätöksenteko. Tyypillisesti virkamiesvalmisteluun liittyy tiedonkeruuta, järjestämistä, analysointia ja asiakokonaisuuksien jäsentämistä. Varsinaiset päätökset tehdään poliittisella tasolla. Siinä suhde tietoon usein muuttuu ja lähestymiskulma vaihtuu. Virkamies työskentelee virkavastuulla ja päätöksentekoa rajoittaa lainsäädäntö. Poliitikoilla päätöksiä ohjaavat poliittiset linjaukset, mutta virkamiehiä enemmän myös se, millaisia vaikutuksia päätöksenteolla on omalle poliittiselle uralle.

Toisessa ryhmässä Hannu-Pekka Ikäheimon haastateltavina Liisa Heinämäki (vas.), Tytti Yli-Viikari ja Jouni Backman.

Eikä tietokaan ole neutraalia. Myös tutkijat ja muut tiedontuottajat tekevät valintoja, joita ohjaavat heidän arvonsa, yhteiskunnalliset näkemyksensä ja myös kyvykkyys. Sen vuoksi on tärkeää, että tiedontuottajan tausta on päätöksentekijöillä tiedossa.

Pidämme hyvänä sitä tietoa, joka parhaimmin vastaa omia käsityksiämme.

Tiedon hyväksyttävyydelle on ominaista, että pidämme hyvänä sitä tietoa, joka parhaimmin vastaa omia käsityksiämme. Silloin emme aseta sen luotettavuutta kyseenalaiseksi.

Hyväksy tiedon monimuotoisuus

Pirullisilla ongelmilla on taipumus pudota hallinnollisten siilojen väliin. Sen vuoksi niitä on lähestyttävä useasta suunnasta samaan aikaan. Se saattaa merkitä sitä, että eri puolilta tarkasteltaessa asiat painottuvat eri tavalla. Maailman muuttuessa yhä monimutkaisemmaksi vaatimus erilaisten hallinnollisten siilojen yhteistoiminnasta korostuu. Tämä lisää myös tiedon monimuotoisuutta, jopa ristiriitaisuutta.

Ongelman määrittely on kiinteä osa ongelman ratkaisemista. Määrittely on myös vallankäyttöä. Pirullisten ongelmien ratkaisemisessa määrittelystä on löydettävä yhteisymmärrys. Ratkaisu myös edellyttää, että ratkaisijajoukko on monimuotoinen ja kaikki tulevat kuulluiksi.

Tarjoile tieto oikein

Tiedon tarjoajan ja päätöksentekijän keskinäinen suhde on erittäin merkityksellinen. Päätöksentekijän kannalta on tärkeää, että hän pitää tiedon tarjoajaa luotettavana.

Tiedon tarjoajan kannalta on tärkeää ymmärtää päätöksentekoympäristön luonne, jotta hän osaa tarjota päätöksenteon kannalta merkityksellistä tietoa.

Mitä käyttökelpoisemmassa muodossa tieto päätöksentekijälle tarjoillaan, sitä todennäköisempää on, että tietoa myös käytetään. Päätöksentekoon liittyy usein kiire. Se on tehokas este vaikeasti käytettävän tiedon käyttämättä jättämiseen.

Tunne tilannekuva

Seminaari päättyi työpajatyöskentelyyn.

Sotilasjohtamisesta tuttu tilannekuva on siirretty myös siviilipäätöksentekoon. Tilannekuva kertoo, taistelukentän reaaliaikaisen tilanteen ja siihen vaikuttavat tekijät. Sitä tarkastelemalla sodanjohto tekee päätökset eri toimenpiteistä.

Jos tilannekuva on väärä, virheellinen tai puutteellinen, riski vääriin päätöksiin on hyvin suuri. Sen vuoksi tilannekuva on laadittava huolellisesti. Tiedon monimuotoisuus lisää tilannekuvan luotettavuutta. Kun tietoja analysoidaan, syntyy tilanneymmärrystä, joka parantaa merkittävästi päätöksentekokykyä. Pirullisten ongelmien kohdalla tilanneymmärrys on välttämätöntä, sillä pirulliset ongelmat elävät ja muuntuvat kaiken aikaa, eikä yhdelläkään toimijalla ole yksin avaimia niiden hyödylliseen kesyttämiseen.

Etene hitaasti

Ongelman ratkaisemiselle on tyypillistä, että se halutaan tehdä ripeästi. Pirullisten ongelmien kohdalla ripeä eteneminen on usein tuhoisaa. Pirullisten ongelmien ratkaiseminen vaatii kärsivällisyyttä, suorastaan hidasta etenemistä, eri osapuolten kuuntelemista ja arvostamista.

Tärkeää on ylläpitää vuoropuhelua. Jos vuoropuhelu katkeaa, uuden vuoropuhelun käynnistäminen voi vaatia suuria ponnistuksia. Tyypillinen pirullinen ongelma on esimerkiksi konfliktin välitys, jossa hitaus saattaa olla ainoa keino pitää edes vähäistä vuoropuhelua yllä.

Hidas eteneminen merkitsee usein myös sitä, että saavutetaan vain pieniä voittoja, ollaan epävarmuuden tilassa ja neuvottomia. Tällaisessa tilanteessa myös sen tunnustaminen, että ei tiedä asioihin vastausta, on pikemminkin luottamuksen osoitus kuin heikkouden merkki. Kun pirullisissa ongelmissa kyse on toisiinsa kietoutuneista, epäselvästä asiavyyhdistä, nopeus ei johda mihinkään.

Kolme D:tä

Kompleksisuustutkijat puhuvat kolmesta D:stä. Ne ovat design, joka tarkoittaa sitä, että asiat muotoillaan ymmärrettäviksi ja tunnistettaviksi.

Asioita ratkotaan dialogin avulla. Kyse on toisia osapuolia kunnioittavasta, keskittyneestä ja ymmärrykseen pyrkivästä keskustelutavasta, jossa kuunnellaan ja pyritään ymmärtämään mukana olevien näkökantoja.

Deliberatiivisuus puolestaan on sitä, että mukana ovat kaikki asiaan liittyvät osapuolet tasavertaisina asemasta riippumatta. Deliberaatiossa kyse on monipuoliseen tietoon liittyvästä puntaroinnista, jonka tavoite on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Myös tekoälystä on apua, sillä datan määrä saattaa olla niin suuri, että sen hyödyntäminen on ihmiselle ylivoimaista.

Älä pelkää rämpimistä

Usein pirullisten ongelmien ratkominen on kuin suossa rämpimistä, raskasta ja epämiellyttävää. Varmuuden tilalla on epävarmuus, sillä asioiden ennustettavuus on heikko.

Varmuutta ei yksinkertaisesti ole olemassa, kun ymmärretään kompleksisuuden olemus.

Epävarmuutta on opittava kestämään, sillä varmuutta ei yksinkertaisesti ole olemassa, kun ymmärretään kompleksisuuden olemus.

Eletään kaaoksen reunalla, mutta se on tosiasioiden tunnustamista, sillä sellainen maailma on, mahdollisuuksien ristiriitainen todellisuus, joka pääsee aina yllättämään.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Pixabay ja Heikki Hakala

Artikkeli perustuu Harri Raision, Harri Jalosen ja Petri Uusikylän raporttiin Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? tiedon käyttö yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä Sitran 30. marraskuuta järjestämään seminaariin Tieto päätöksenteossa, miten pirulliset ongelmat kohdataan?