Taide apuna työelämän kehittämisessä

Aikaisemmin taiteeseen on törmännyt työelämässä lähinnä virkistyspäivien yhteydessä. Mutta miten taidetta voitaisiin hyödyntää myös työelämän kehittämisessä? Monet ovat innostuneita uusista taidelähtöisistä kehittämismenetelmistä ja sanovat niiden tulleen jäädäkseen. Seuraavassa on pari esimerkkiä valtiohallinnon hankkeista, joissa on kokeiltu uusia lähestymistapoja.

Tarinateatteri ja valokuvaus apuna sihteerityön kehittämisessä

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on käytännön kokemusta taiteesta ja työelämän kehittämisestä. Ministeriö toteutti hallinnonalallaan vuosina 2015-2017 Kaiku-rahoitteisen Voimia taiteesta -hankkeen. Hallitusneuvos Liisa Perttulan mukaan jokainen hallinnonalan virasto toteutti omia hankkeitaan, joista muut sitten ottivat oppia. Ministeriö halusi omassa hankkeessaan kehittää sihteerityötä tarinateatteri- ja arvostava valokuvaus -menetelmillä.

Hankkeessa mukana ollut ylitarkastaja Anita Patoluoto kertoo, että hankkeen lähtökohtana oli ministeriön sihteerityön näkyväksi tekeminen ja arvostuksen lisääminen sekä sihteerien verkostoituminen.

– Tällaisia menetelmiä käytettäessä ei aina välttämättä tiedä, mitä hyötyjä niistä saa. Tavoitteen tulisi kuitenkin olla kirkas, ja meillä se lähti yhteistyön lisäämisestä. Halusimme kertoa, etteivät sihteerit ole näiden asioiden kanssa yksin.

Sihteerit kutsuttiin puolen päivän tilaisuuteen, jossa ensimmäisenä kehittämismenetelmänä oli tarinateatteri. Ensin konsultti haastatteli sihteereitä heidän edellisen viikon tapahtumistaan, ja sen jälkeen näyttelijät improvisoivat haastatteluissa esiin tulleita tilanteita. Näin sihteerien omista kokemuksista tuli toisten esittäminä yhteisiä. Tällä menetelmällä etäännytetään itseen liittyviä asioita, jolloin niitä on helpompi käsitellä.

Oli ihana pysähtyä asioiden äärelle, tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa ja oppia tuntemaan heidät.

Toisena menetelmänä käytettiin arvostavaa valokuvausta, jossa sihteerit valokuvasivat työtään pareittain ja ryhminä. Sihteerit miettivät samalla, mitä halusivat kertoa työstään ja minkä kokivat työssään arvokkaaksi. Parit valitsivat kuvista omat suosikkinsa, jotka laitettiin kaikkien osallistujien nähtäväksi. Menetelmän pääpointtina oli kuvien ”purku”, eli sihteerit katsoivat kuvia yhdessä kertoen, mikä niissä on tärkeää. Kuvia julkaistiin jälkikäteen myös ministeriön intrassa, ja samalla koko talolle kerrottiin tehdystä työstä.

Arvostavan valokuvauksen satoa.

Miten uudenlaiset kehittämismenetelmät otettiin vastaan ministeriössä ja hallinnonalalla? Liisa Perttulan mukaan hallinnonalan kehittäjät ja henkilöstöihmiset ovat olleet tyytyväisiä hankkeisiin, kun taas osallistujilta saadut kommentit vaihtelivat. Palautteissa mainittiin mm. että oli ihana pysähtyä asioiden äärelle, tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa ja oppia tuntemaan heidät. Jotkut osallistujista taas eivät ymmärtäneet, miten tilaisuus liittyi heidän työtehtäviinsä.

Draamatyöpajassa ihmiset haastettiin ajattelemaan uudesta näkökulmasta

Myös hallituksen tulevaisuusselontekoa tukevassa valtioneuvoston TEAS-hankkeessa hyödynnettiin taidelähtöisiä menetelmiä. Hanke järjesti kaksi draamatyöpajaa, joissa visioitiin työn tulevaisuutta soveltavan teatterin menetelmien avulla. Loppuraportin henkilötarinat perustuvat työpajoissa tuotettuun materiaaliin.

Valtioneuvoston kanslian politiikka-analyysiyksikössä työskentelevä erityisasiantuntija Kaisa Oksanen kertoo, että hankkeen tarkoituksena oli konkretisoida tutkittavia ilmiöitä.

– Halusimme haastaa ihmisiä ajattelemaan asioida uudesta näkökulmasta, ja sen vuoksi kokeilimme uusia menetelmiä.

Taidemenetelmät piristävät hankemaailmaa.

Draamatyöpajat sisältyivät tutkijoiden tekemään TEAS-hankehakemukseen. Oksasen mielestä taidemenetelmät piristävät hankemaailmaa ja niitä voi suositella erityisesti hankkeisiin, joissa tutkittava ilmiö on uusi.

– Hankkeen draamatyöpajat järjestettiin kokeilukulttuurihengessä. Tiesimme, etteivät tulokset ole ennakolta arvattavissa, eivätkä edes täysin varmoja.

Draamatyöpajoihin kutsutut osallistujat näyttelivät myös itse, ja tutkijat kirjasivat työpajan kulun. Työpajat myös videoitiin. Tutkijat purkivat saadun materiaalin ja hyödynsivät sitä myöhemmin tutkimuksessaan.

Raportin mukaan draamatyöpajat onnistuivat kohtuullisesti. Keskeinen kritiikki liittyi siihen, missä määrin työpajat onnistuivat tuottamaan osallistujille tai hankkeelle uutta ymmärrystä tai tietoa. Oksasen mukaan osa työpajoihin osallistuneista oli innolla mukana, ja he myös tiesivät etukäteen, että joutuisivat itse osallistumaan. Työpajan aluksi käytettiin aikaa myös tutustumiseen, sillä kaikki eivät tunteneet toisiaan ennestään.

Kehittämismenetelmä valitaan tavoitteen mukaan

Liisa Perttulan mielestä tämän tyyppiset uudet kehittämismenetelmät ovat tulleet jäädäkseen.

– Nyt on vain päästävä menetelmä edellä -ajattelusta. Ensin tulisi olla kirkas tavoite, johon sitten valitaan sopiva menetelmä. Taiteen avulla on mahdollista löytää sellaisia ongelmaratkaisukeinoja, joita ei aikaisemmilla menetelmillä ole löytynyt.

Anita Patoluoto muistuttaa, että uusia menetelmiä käytettäessä on siedettävä epävarmuutta, ja varauduttava siihen, ettei tavoite aina toteudu.

– Nämä menetelmät ovat kehittämistä siinä kuin muutkin. Nyt vain halutaan herättää ihmiset itse ajattelemaan. Enää ei sanella ylhäältä käsin.

Patoluoto korostaa, että taidelähtöisten menetelmien käyttö vaatii tilaisuuksien vetäjiltä paljon. Vastaavasti uusien menetelmien käyttö vaatii organisaation kehittäjältä tilaajaosaamista.

– Tilaisuuden vetäjille täytyy osata selittää tavoitteensa, mitä menetelmältä halutaan. Tilaajan on tunnettava organisaationsa, ja mihin valitulla menetelmällä tähdätään.

Kaisa Oksanen toivoisi, että tutkijat uskaltaisivat tehdä sellaisia hankehakemuksia, joissa taidemenetelmiä olisi käytettävissä. Hankkeet ovat muuttuneet, ja nykyisin hallinnossa halutaan mm. erilaisia tapoja esittää tutkimustuloksia.

– Moni ei ehdi tai halua lukea pitkiä loppuraportteja. Koska hankkeiden tuloksia esitellään entistä enemmän myös julkisesti, tulosten on oltava helposti ymmärrettäviä ja visuaalisia.

Näiden kokeilujen perusteella voidaan todeta, ettei taidelähtöisiä menetelmiä käytettäessä aina tiedä, mitä hyötyjä niistä saa. Toisaalta uusien menetelmien avulla voidaan löytää jotain sellaista, mikä ei perinteellisten kehittämismenetelmien avulla ole mahdollista. Tärkeintä on kuitenkin tietää, mitä työelämän kehittämisellä tavoitellaan ja valita juuri siihen sopiva menetelmä.


Teksti: Marja-Leena Viitala | Kuvat: Sosiaali- ja terveysministeriö