Kun sinä voit hyvin, jaksat innostua muistakin

”Sinä voit hyvin, kun kukaan ei voi pahoin”, lausui tasavallan presidentti Sauli Niinistö 100-vuotiaan Suomen sanomaksi uudenvuodenpuheessaan. Saman voi myös kääntää: Et jaksa innostua toisista, jos itse et voi hyvin.

Julistimme 11. kerran työniloa Suomeen, nyt ensimmäistä kertaa webinaarissa (https://moniviestin.uta.fi/videot/jkk/tapahtumat/tyonilonjulistus/2017 ).  Julistuksen idea syntyi iltalenkillä kahden työyhteisön jumia pohtiessa, mitä voisi tehdä tilanteen ratkaisemiseksi?  Julistettakoon työrauha, antoi hölkän rentouttama pää vastaukseksi. Miksi haaskata voimia jonninjoutaviin, räyhäämiseen, riitelyyn, kun niitä tarvitaan tositoimiin.  Meillä on muutenkin liian vähän resursseja käytössämme, jopa puolet sosiaali- ja terveysalan ja opetusalan työntekijöistä kertoo työmäärän lisääntyneen yli sietorajan (https://www.ttl.fi/tutkimushanke/kunta10-tutkimus/ ).

Selviäisimme paremmin maailman myllerryksessä, jos saisimme tukea toisiltamme. Tämän vuoden julistusteemana olikin: ytimessä yhteisö. Olemmehan huipputasolla kansainvälisten asiantuntijamittausten mukaan monessa kuten koulutuksessa ja innovatiivisuudessa;  viimeksi yhteiskunnallisen kehityksen indeksissä (Social Progress Index). Kuitenkin henkinen lama estää erinomaisuuden hyödyntämisen.  Siksi on tärkeätä pohtia yhteistuumin, millä tavoin saisimme potentiaalimme käyttöön.

Yhteishengen rakentamiseksi riittävät arkiset taidot: tervehtiminen, silmiin katsominen ja hymy, jotka avaavat yhteyden. Ihmisellä on luontainen tarve kokea olevansa arvostettu yhteisön jäsen. Tarpeen täyttymistä edistävät myös osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja omien ennakkoluulojen kyseenalaistaminen.

Erityisesti minua huolestuttaa, että suljemme erilaiset pois piiristämme. Kuitenkin erilaisuudesta kumpuaisi mahdollisuuksia selvitä paremmin eteenpäin ja keksiä uusia ratkaisuja. Väitän, ei ole hankalia ihmisiä (tietysti on muutama poikkeuskin), vaan toimimatonta vuorovaikutusta ja ennakkoluuloja. Myönnän, helpointa on tulla toimeen oman kopionsa kanssa, mutta mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat tällaisia yltiöpositiivisia puolimetriämaasta –tyyppejä? Minä ainakin tarvitsen rinnalleni pilkuntarkan analyyttisen ihmisen itseäni vartioimaan.

Tarvitsemme jokaista suomalaista yhteishengen nostattamisessa. Mieti , miten omalla työpaikallasi voisitte edistää yhteisymmärrystä ja fiilistä. Yllätyksin, tähtihetkin, kehuin, rypyt pois-vihkoin,  mutta myös huolehtimalla itsestäsi.  Oma elämäntilanne voi olla niin rankka, että työhön voi tulla myös elpymään.

Voit aloittaa vaikka nostamalla työnilonjulistuksen 2017 seinällesi. Jos kuulut printtaaja-sukupolveen, hyvällä omallatunnolla voit senkin tehdä.


Kirjoittaja: Marja-Liisa Manka | Kuvat: Elise Kulmala ja Pixabay

FT, YTM Marja-Liisa Manka on toiminut työhyvinvoinnin professorina Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa vuosina 2004-2015, tällä hetkellä työhyvinvoinnin dosenttina ja yrittäjänä Docendum Oy:ssä . Hän on saanut tunnustuksen Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi. Marja-Liisa on kirjoittanut lukuisia työhyvinvointia käsitteleviä kirjoja.