Seinät vaihtavat väriä – muuttuuko toiminta?

Monessa organisaatioiden integraatioprojektissa energia kuluu aluksi perustyökalujen yhtenäistämiseen ja perusraportoinnin ja palkanmaksun turvaamiseen. Näiden ohella työpöydälle saattaa ilmestyä uusin logoin varusteltu kahvikuppi ja avainnauha – seinät saatetaan myös maalata uudella värillä.  Kehityskeskusteluihin tulee uuden näköiset lomakkeet ja intrassa puhutaan muutoksesta. Mutta välttämättä integraatio ei näy juuri minun työssäni.

Miten saadaan synnytettyä se voima, joka tuottaa ne hyödyt, joita integraatiolla alun perin lähdettiin hakemaan? Mistä syntyy integraatiossa innostus ja jaksaminen ja ylpeys – me olemmekin nyt osa ”tätä”.

Osallistaminen uuden identiteetin luomisessa – aloitettiin siinä sitten yhteisistä arvoista, toimintatavasta tai organisaation nimestä – on välttämätöntä vision ja perustehtävän kiteyttämisen rinnalla. ”Sisuskalumme” eivät liikahda vain muiden tekemistä päätöksistä tai prosessikaavioiden kautta. Pitää päästä itse miettimään. Ja tekemään.

Parhaiten integraatiot onnistuvat, jos päästän tekemään uuden porukan kanssa asiakashyötyä tuottavaa työtä tai luomaan jotain täysin uutta, joka tuo lisäarvoa. Saadaan olla mukana luomassa jotakin uutta.

Mitä on vastassa, jos integraatiota ei tehdä?

Jos yhteisiä arvoja ja periaatteita ei ole, muutosten johtaminen on myöhemmin vaikeampaa. Asiat jäävät irrallisiksi ja merkityksettömiksi, jos yhteisen ymmärryksen kautta yhteinen kieli ”miksi”-vastauksille puuttuu. Erityisesti jos yhteisen vision keskusteluun ei ole aluksi satsattu, se lyö nilkoille heti ensimmäisissä vastoinkäymisissä – asiat ymmärretään ”vanhasta todellisuudesta” – ja uusi tuntuu täysin järjettömältä.

Myös me ja he -asetelma vahvistuu ja yhteistyön tekeminen vaikeutuu. Jopa ne aiemmat tehtävät ennen integraatiota ovat vaarassa jäädä huomiotta. Mielikuvitus on vain rajana mitä tapahtuu, jos esimiehiä ei näissä tilanteissa huomioida tai osallisteta yhteisen uuden rakentamiseen.

Oman kokemukseni mukaan seinien maalaamisen ja uusien logojen levittämisen sijasta kannattaa satsata laadukkaisiin keskusteluihin. Kannattaa satsata työpajoihin, ihmisten ”ristiinpölyttämiseen” ja tiimien rakentamiseen epämuodollisinkin keinoin. Kaikki vuorovaikutusta edistävät ja uutta me-henkeä rakentavat asiat maksavat itsensä myöhemmin takaisin moninkertaisina.


Teksti: Laura Ylä-Sulkava | Kuvat: TekesLaura_ylasulkava

Laura Ylä-Sulkava, Tekesin henkilöstöjohtaja, toiminut aiemmin IT-alalla ja ollut mukana monissa integraatioissa, yritysostoissa ja organisaation järjestelyissä.