Ronnie Grandell: ”Jokainen ansaitsee myötätuntoa myös itseään kohtaan”

Itsekriittisyys voi pahimmillaan heikentää työssä jaksamista, lisätä ahdistuneisuutta ja epäonnistumisen tunnetta. Itsekriittisyyden vastakohta on itsemyötätunto. Työterveyspsykologi Ronnie Grandell tietää, että itsemyötätuntoa voi harjoitella ja sen vaikutukset tuntuvat kokonaisvaltaisena elämänlaadun parantumisena.

Mieti, mille tuntuu, kun homma kulkee ja luovuus on huipussaan. Entä, jos sitten tapahtuukin virhe? Lähdetkö sättimään itseäsi ja menetät hetkesi vai hyväksytkö erheen ja jatkat eteenpäin?

Työterveyspsykologi Ronnie Grandell tunnistaa tyypillisen arjen ristiriitatilanteen.

– Ero suhtautumiseen kulminoituu siihen, kohteletko itseäsi sillä hetkellä myötätuntoisesti vai et.

Kahdensuuntainen myötätunto

Itsemyötätuntoa paljon tutkineena ja siitä myös kirjan kirjoittanut Grandell toteaa, että ilmiön määritelmä on laaja.

– Myötätunto ja itsemyötätunto ovat ilmiöinä samanlaisia. Myötätunnossa on kyseessä kyky huomata kärsimystä toisissa ja siitä syntynyttä halua lievittää toisen olotilaa. Myötätunto on aina liikettä toisia kohtaan. Itsemyötätunnon määritelmä on sama, mutta aikomus auttaa kohdistuu itseä kohtaan.

Itsekriittisellä ihmisellä myös itsemyötätunto on matala. Grandell pohtii, että itsemyötätuntoa on vaikeampi oppia, sillä meistä harvempi on nähnyt siitä mallia: jopa 4/5 arvioi olevansa pikemminkin kriittinen kuin myötätuntoinen itseään kohtaan.

– Iso osa aivoistamme on erikoistunut havaitsemaan toisten tunnetiloja, mutta vain pieni osa kuuntelemaan itseämme. Kulttuuriset vaikutukset näkyvät muun muassa siinä, että meille on kehittynyt sosiaaliset taidot, mitkä estävät meitä käyttäytymään toisia kohtaan yhtä armottoman kriittisesti kuin itseämme kohtaan. Ihmiselämä on monimutkainen kokonaisuus, hän huokaa.

Itsekriittisellä ihmisellä myös itsemyötätunto on matala.

Eroon turhasta kritiikistä

Työterveyspsykologi Ronnie Grandell

Työssään työterveyspsykologina ja coachina Grandell on huomannut, että itsemyötätunto antaa ihmisille paljon hyvää kuten mielenrauhaa, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Yksilön ja työyhteisön näkökulmasta asia on merkityksellinen.

– Henkilö, joka ei ole liian itsekriittinen saa enemmän aikaiseksi ja on motivoitunut jatkamaan eteenpäin tiukankin paikan tullen. Vastaavasti työyhteisössä hän on vastaanottavaisempi ja paremmin läsnä muiden kanssa. Maailma ei kaadu virheisiin vaan niistä voi jopa oppia, hän jatkaa.

Grandell on työskennellyt paljon ihmisten kanssa, jotka kamppailevat stressin, uupumuksen ja ahdistuksen parissa. Työyhteisössä omaa tai työkaverin tuskaa voi Grandellin mukaan yrittää poistaa myötäelämällä sekä coachaavalla otteella.

– Kiire ja hektinen elämäntilanne voivat nostaa stressitasoa, jolloin ihminen on taipuvaisempi itsekritiikkiin. Yleensä itsekritiikki ei potki eteenpäin vaan painaa alaspäin. Vaikeuksienkin keskellä on hyvä rakentavasti pohtia, mikä ei mennyt putkeen ja miksi näin kävi; ehkä jotain meni myös oikein ja mitä siitä seurasi. Työyhteisössä kriittisyys kääntyy todelliseksi ongelmaksi siinä vaiheessa, kun se kohdistuu muihin, hän toteaa.

Maailma ei kaadu virheisiin vaan niistä voi jopa oppia.

Pois sotatantereelta

Grandell toteaa, että itsekritiikkiryöppyjä voi myös omilla toimilla pyrkiä katkaisemaan. Itsemyötätuntoa voi kehittää esimerkiksi keskittymällä omiin ajatuksiin ja niiden muokkaamiseen ystävällisempään muotoon, mielikuvaharjoitteluilla, käyttämällä kehoa mielen rauhoittamiseen tai muuttamalla tekemisiä ystävällisempään suuntaan. Keinovalikoimaa Grandellilta löytyy sekä akuutin tilanteen varalle että systemaattiseen harjoitteluun.

– On tärkeää oppia huomaamaan, milloin käy ylikierroksilla esimerkiksi kiireen, virheen tai uuvuttavan työtilanteen seurauksena. ”Nyt rauhoitu” ei kuitenkaan silloin auta, vaan keho tarvitsee rauhoittavia signaaleja: hengitä syvään tai laita vaikkapa kätesi rintakehälle. Jo minuutissa pääsee pitkälle, Grandell rohkaisee.

Grandell kertoo, että jos itsemyötätunto on hankala tavoittaa, sitä voi vahvistaa esimerkiksi ystävällisyysmeditaation avulla. Hän itse on harjoittanut meditaatiota jo vuosia.

– Harjoituksessa on lupa keskittyä itseensä.  Kun mieli ja hengitys ovat rauhallisia, toivota mielenrauhaa jollekin rakkaalle ihmiselle. Toivota sen jälkeen mielenrauhaa itsellesi. Voit kohdentaa tunteen myös jollekin itsellesi neutraalille ihmiselle tai ryhmälle. Tuntuu kornilta, mutta se toimii, jopa kroonisesti itsekriittiselle ihmiselle, Grandell iloitsee.

Toistuvien harjoitteiden osalta Grandell kehottaa kysymään itseltään mitkä tilanteet stressaavat ja pitämään niistä kirjaa.

– Henkilökohtaisesti pidän vuorovaikutuksellisesta keskustelusta, sen sijaan kirjalliset työt ovat olleet minulle haastavia. Ajan kuluessa huomasin, kuinka ahdistuin päivästä toiseen tietäessäni, mitä edessä on. Välttyäkseni turhalta kärsimykseltä, olen opetellut tunnistamaan, miltä minusta tuntuu ja mitä mietin, kun joudun väistämättömän eteen.

Grandell kertoo laittaneensa post-it-lappua tietokoneen näytölle: ”Tunnista kirjallisen työn tuska”, ”muista hengittää” ja ”mikä olisi nyt viisainta?”

– Tärkeintä on pysähtyä ja tehdä juuri siihen hetkeen sopiva suunnitelma. Joskus tilanne saattaa vaatia kahvilla käyntiä tai happihyppelyä, joskus työhön kannattaa käydä samoin tein. Asioista ei kannata tehdä liian monimutkaisia. Kiireen ja paineen alla on myös hyvä muistaa, millaiset asiat antavat voimaa ja tehdä niistä rutiineja, hän kannustaa.

On tärkeää oppia huomaamaan, milloin käy ylikierroksilla.

Kysy itseltäsi:

  1. Mitä tarvitsen?
  2. Mitä voin tehdä helpottaakseni olotilaani?
  3. Mitkä tilanteet stressaavat minua?

Teksti: Hanna Ojanpää | Kuvat: Elina Relander ja Pixabay