Robotit tulevat, oletko valmis?

Robotti työkaverina ja tiimipalaveri tekoälyn kanssa? Vaikka tulevaisuus ei ihan heti tältä näytäkään, robotisaatiolla on jalansijansa muuallakin kuin teollisuudessa – myös julkisessa hallinnossa.

Kun työ- ja elinkeinoministeriön strategiajohtaja Antti Joensuu alkoi vuosia sitten puhua robotisaatiosta, hän tottui hämmästyneisiin tai huvittuneisiin kommentteihin ̶ alentuneen ymmärtäväisellä hymyllä höystettynä. Erinäisissä tilanteissa on vitsailtu siitäkin, että ensimmäisenä robottiin voitaisiin vaihtaa strategiajohtaja itse.

”Onneksi nuo ajat ovat ohi. Robotisaatio otetaan jo vakavasti eikä asialle enää pääsääntöisesti naureskella”, Joensuu sanoo.

”Robotisaatio on yhteiskuntaamme ja elämäämme monin tavoin mullistava asia. Asia on otettava nyt tosissaan haltuun, jos haluamme säilyttää asemamme yhtenä maailman kärkimaana mm. ICT-osaamisessa ja innovatiivisuudessa.”

Mullistava megatrendi

Suomi on ollut perinteisesti kohtalaisen hyvä teollisuusroboteissa. Teollisuusrobotiikka on kuitenkin vain osa laajaa robotisaation skaalaa. Palvelurobottien kasvu on lähivuosina voimakasta: joidenkin ennusteiden mukaan vuonna 2018 teollisuusrobottien osuus yhteisestä markkinasta on enää vain 15 prosenttia.

”Kun mukaan lasketaan mm. lääkealan robotit, hoivarobotit ja robottiautot, kyseessä on maailmaa mullistava megatrendi, joka vaikuttaa kaikkiin yhteiskuntiin, yrityksiin ja ihmisiin”, Joensuu toteaa.

”Robotisaatiolla on myös vahva liittymäpinta jo nyt useisiin tänä päivänä esillä oleviin teemoihin, kuten kilpailukykyyn, väestön ikääntymiseen, huoltosuhteeseen, globalisaatioon, terveydenhoitoon ja rakennemuutokseen.”

Nopea kehitys johtuu teknisten mahdollistajien eksponentiaalisesta kehityksestä materiaalitekniikan, tekoälyn, sensoritekniikan, bigdatan ja esimerkiksi pilvipalveluiden alalla. Kehityksen myötä on alettu puhua teknologiaevoluution uudesta aallosta eli roboluutiosta.

Robotti vai ihminen?

Uusien teknologioiden ja robotisaation aiheuttaman muutoksen arvellaan olevan vaikutukseltaan samaa luokkaa kuin teollistuminen aikoinaan. On myös arveltu, että työ häviää kokonaan. Mitä tekee ihminen ja miten luomme hyvinvointia, kun robotit tekevät työn?

”Kyse ei ole työn häviämisestä, vaan pikemminkin siitä, että työn sisällöt muuttuvat ja työt jaetaan uudelleen ihmisen ja koneen välillä. Robotit eivät vie, vaan luovat uusia työpaikkoja, jos niin halutaan,” Joensuu toteaa.

”Uudenkaupungin autotehdas on tästä hyvä esimerkki. Tehtaalla on 200 modernia robottia, mutta töihin on myös rekrytoitu 800 työntekijää lisää. Ilman robotteja näitäkään työpaikkoja ei olisi ihmisille tarjolla.”

”Vaikka tehdasrobottien käyttö on meille jo tuttua, palvelurobotit vielä hämmentävät monia. Palvelurobottien havainto-, päättely- ja kommunikaatiokyyn kehittyessä ne kuitenkin tarjoavat tulevaisuudessa yhä hämmästyttävämpiä mahdollisuuksia.”

Suomalaisen robotisaation eri toimijat kokoava Robotics Finland on tiivistänyt robotin ja ihmisen välisen osaamisen näin: robotit tekevät vaurautta, ihmiset luovat arvoa.

Jättimäinen digiaskel

Joensuu peräänkuuluttaa suurta asennemuutosta, jotta robotisaatiota voitaisiin hyödyntää ihmisten parhaaksi.

”Robotisaation kasvun kannalta tekniikan puolella kaikki on valmista, mutta pullonkaulana ovat asenteet. On ihmisiä, jotka ovat vastustaneet aikansa mm. tietokoneen, sähköpostin, sähköisen kalenterin tai sosiaalisen median käyttöä. Aikaansa seuraavan tulisi nyt vastustaa bigdataa ja pilvipalveluja”, Joensuu hymyilee.

”Kyseessä ole mikään ikäjuttu, sillä nuorikin kasvaa helposti dinosaurukseksi. Uudet työkalut pitää ottaa haltuun. Tänä päivänä nyt vain on niin, että esimerkiksi Twitteristä löytää uutta tietoa kuukausia aiemmin kuin lehdistä.”

 Julkisessa hallinnossa asennemuutos tarkoittaa Joensuun mukaan jättimäisen digiaskeleen ottamisesta. Kyse on kokeilukulttuurista. Otetaan esimerkki.

Lehmä vai litra maitoa?

”Julkisessa hallinnossa on tapana toimia siten, että tehdään kaikki itse, vaikka maailmasta löytyy jo valmiita toimivia ratkaisuja ja järjestelmiä. On tyypillistä, että perustetaan iso ja laaja-alainen työryhmä, joka työstää asiaa, yleensä pitkään ja hartaasti. Kun lopulta tullaan ulos ja on saatu jotain aikaan, se on yleensä jo vanhentunut ja rahaa on kulunut miljoonia.”

Kun työskennellään kokeilevalla tavalla, poimitaan ja hyödynnetään pieniä ja edullisia ratkaisuja, joista kursitaan kasaan nopeasti uutta.

”Miksi ostaa koko lehmä, jos tarvitaan vain litra maitoa? Emme tarvitse standardisoimisneuvostoja, vaan tilaa luoville synergioille”, Joensuu maalailee.

”Yritykset ovat oppineet kokeilemaan ja elämään riskien kanssa. Julkinen hallinto sen sijaan välttää riskejä. Excel-taulukot ja liika suunnittelu tappavat luovuuden. Innovaatiotkaan eivät synny käskemällä.”

Uudistu tai itke ja uudistu

Joensuu sanoo, että robotisaatio elää kokeilukulttuurissa, mikä haastaa virkamiesten tutut tavat ja taidot. On opittava ulos perinteisestä työryhmätyöskentelystä ja hypättävä uuteen, joka edellyttää uudenlaista osaamista, kuten metataitoja.

”Suurin missio hallinnossa on poistaa onnistumisen esteitä, joita ovat asenne ja epäonnistumisen pelko. Hallinnon tehtävänä on mahdollistaa asioita, ei estää ja jarruttaa. Esa Saarisen mukaan jääkiekkojoukkueen keskittyessä vain torjumaan epätoivottua skenaarioita, se ei voi onnistua. Emme myöskään voi sijoittaa vain voittajiin, vaan on uskallettava ottaa riskejä.”

”Meillä on kaksi tietä. Joko muutumme heti ajanmukaisiksi mahdollistajiksi tai jatkamme vanhaan malliin ja muutumme vasta pakon edessä. Joko siis uudistut tai itket ja uudistut. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.”

”Nyt on tärkeää kaikin tavoin tasoittaa robotisaation tietä ja varmistaa yhteiskuntamme kehityskulkua siten, että pääsemme eturivissä hyödyntämään tarjoutuvia uusia mahdollisuuksia”, Joensuu sanoo.

 


Teksti: Sari Okko | Kuva: kuvituskuva

(Uusi Kaiku 03/2015)