Positiivisuuden vahvistamisesta kohti supervoimia

Työterveyspsykologi, valmentaja Annamari Heikkilä uskoo, että meissä jokaisessa on enemmän voimavaroja ja vahvuuksia kuin mitä hyödynnämme. Valitettavasti hän uskoo samalla, että organisaatioissa vallitseva palauteanemia estää lopullisen kukoistuksen. Työyhteisössä muutoksen tulisikin lähteä virheiden korjaamisen sijaan onnistumisten vahvistamisesta.

 ”Epätoivon hetkellä tajusin, että kaikki on ihmisten keksimää. Me siis voimme tehdä mitä vaan.”

Johtoryhmiä, esimiehiä ja työyhteisöjä coachaava työterveyspsykologi ja motivaatiovalmentaja Annamari Heikkilä sanoo, että tämä on yksi hienoimmista oivalluksista, mitä hän on koskaan valmennuksissaan kuullut.

– Ihmisen mieli on ihmeellinen, hän lohduttaa.

Palauteanemiaa ja turhaa kritiikkiä

Oppiminen on sitä, että todellisuus rakentuu uudelle tasolle, Annamari Heikkilä tietää.

Heikkilä oli Helsingin yliopistolla töissä 15 vuotta ennen kuin ryhtyi yrittäjäksi. Hän on tutkinut väitöskirjaa myöten motivaatioon liittyviä tekijöitä. Heikkilä lähtee liikkeelle ihmisen psykologisten perustarpeiden näkökulmasta: jokainen haluaa olla kiinnostava, saada arvostusta ja kokea aikaansaamisen ja mielekkyyden tunteita. Johtajille ja esimiehille hän antaa vinkin tarkistaa omaa ihmiskäsitystään.

– Muutoksen ei pitäisi lähteä ongelmien vähentämisestä vaan positiivisuuden vahvistamisesta.

Epäonnistumisten hyväksyminen, runsas palaute, positiivisiin asioihin keskittyminen, tulevaisuusoptimismi, sisu ja sinnikkyys; kaikki ovat opittavissa olevia asioista, Heikkilä listaa.

Työelämässä ja elämässä yleensä vallitsee Heikkilän mukaan liikaa kriittisyyttä. Ihmisten potentiaalia ja osaamista estää liikaa ”en osaa” -uskomukset.

– Väitän, että Suomessa vallitsee palauteanemia. En ole työurani aikana nähnyt vielä yhtään organisaatiota, missä palautetta olisi riittävästi. Kerran vuodessa pidettävä kehityskeskustelu ei ole palautetta; jatkuvan palautteen pitäisi olla yrityksen dna:ssa. Jatkuva check-in auttaa myös organisaatiota tekemään nopeitakin korjausliikkeitä. Jos esimiehet ymmärtäisivät, että heidän ensisijainen tehtävänsä on auttaa alaisiaan kukoistamaan, työpaikoilla saataisiin hurjan paljon enemmän aikaan – myös tuloksellisesti.

Heikkilä kuitenkin muistuttaa, että palautettakin on monenlaista. Pahimmillaan ”jaksaa, jaksaa” –tsemppaamiset kääntyvät jo pelolla johtamiseksi.

– Tärkeää on osata erottaa, mistä ihmisiä palkitaan. Jos esimies esimerkiksi jatkuvasti kaikkien edessä kehuu työntekijää tämän joustavuudesta tehdä ylitöitä tai ottaa uusia tehtäviä hoidettavakseen, voi tämä vain kuormittaa ylisuorittajaa entisestään. Se taas saattaa johtaa vuosien palautumiskierteeseen, Heikkilä harmittelee.

”Väitän, että Suomessa vallitsee palauteanemia.” 

Oman elämänsä superihminen

Vaikka johtamiskulttuurilla onkin suuri merkitys työntekijöiden motivaation luomisessa, Heikkilä kannustaa jokaista itsekin ottamaan härkää sarvista.

– Peruskysymysten ääreen täytyy olla aikaa pysähtyä: mikä minulle on tärkeintä, mistä koen iloa ja mitä haen elämältäni. Vastaavasti pitää rohkeasti reflektoida, missä asioissa omat vahvuudet pääsevät parhaiten esille ja flow kukoistamaan ja lähteä vahvistamaan näitä tunnetiloja. Joskus prosessi vaatii lapioimista pohjamutia myöten, mutta se on sen arvoista. Oppiminen on sitä, että todellisuus rakentuu uudelle tasolle, Heikkilä tietää.

Itsetutkiskelun prosessissa Heikkilä pitää omien onnistumisten läpikäymistä todella tärkeänä. Jos niitä on vaikea tunnistaa itse, kehottaa hän keskustelemaan niistä ystävien ja työkavereiden kanssa.

– Olemme kautta aikojen kerääntyneet iltatulille. En jaksa olla toistamatta, kuinka tärkeitä dialogi ja kuunteleminen ovat kaikessa vuorovaikutuksessa. Juuri mitään muuta ei tarvitse osata.

”Oppiminen on sitä, että todellisuus rakentuu uudelle tasolle.”

Fokus olennaisessa

Heikkilän oma missio on tehdä (työ)hyvinvoinnista itseisarvo.

– Haluan työssäni auttaa ihmisiä löytämään elinvoimaa elämäänsä. Tee enemmän hyviä asioita, silloin aikaa jää vähemmän huonoille asioille, Heikkilä yksinkertaistaa.

Esimiehen kanssa yhdessä asetetut selkeät työnkuvat ja tavoitteet auttavat luomaan mahdollisuuksia onnistumisille. Lisäksi hän toivoo, että työpaikoille palautettaisiin vanhat teesit: kahvitauot, lounastunnit ja virkistyspäivät.

– Inhimillisen kapasiteetin rajat tulisi tehdä näkyväksi. Kukaan ei voi olla tehokas kahdeksaa tuntia putkeen. Henkilökohtaisesti uskon, että saavutamme parempia tuloksia, kun työpäivän pituuden sijaan keskittyisimme laatuun. Jos aivot eivät toimi, on turha odottaa, että siitä seuraa mitään hyvää.

Vaikka Heikkilä tunnistaakin itsessään annoksen skeptikkoa, pessimistinä hän ei kuitenkaan pidä itseään. Päinvastoin hän uskoo, että tervehdyttämisen muutosta on jo tapahtunut.

– Suomessa, jos missä, muutokset ovat mahdollisia. Meillä on korkea tietotaso ja maailman paras koulu, jonka tavoitteita uusi opetussuunnitelma tukee entisestään. Toivon, että yhteiskuntamme kehittyy edelleen siihen suuntaan, että pystymme hyödyntämään supervoimiamme paremmalla tavalla. Yhtenä hienoimmista muutoksista organisaatiotasolla pidän sitä, että työhyvinvointi on nostettu agendalle aina johtoryhmätyöskentelyä myöten, hän toteaa.

Työpaikkojen kähinälle ja supittelulle Heikkilä kuitenkin haluaa laittaa ehdottoman pisteen.

– Fokus pitää olla yhdessä tekemisessä. Aikuisten oikeesti, töihin tullaan tekemään töitä!

”Jos aivot eivät toimi, on turha odottaa, että siitä seuraa mitään hyvää.”

Tarkistuslista:
1. Tarkista ihmiskäsityksesi.
2. Keskity vahvuuksiisi.
3. Vahvista ja kehitä ammatillista itseluottamustasi.


Teksti: Hanna Ojanpää | Kuvat: Johanna Kinnari ja Pixabay