Otetaan osaaminen haltuun

Minkälaista osaamista tarvitaan nyt tai vuonna 2020? Koska maailma muuttuu nopeasti, ennustaminen edes parin vuoden päähän on vaikeaa. Yksi on kuitenkin varmaa: osaamisen merkitys kasvaa koko ajan.

Kehittämispäällikkö Heljä Tarmo, kehittämisasiantuntija Pia Martikainen ja osastopäällikkö Petri Lumijärvi ovat istahtaneet hetkeksi alas pohtimaan osaamisen kehittämistä ja sen merkitystä.

Nyt ei puhutakaan ihan vähäpätöisestä asiasta, sillä oppiminen on suomalaisen työelämän tärkeimpiä resursseja. Osaamisesta ja sen kehittämisestä on pidettävä tänä päivänä huolta paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin. Se on sekä yksilön että organisaation menestymisen kannalta elinehto.

Oppiminen on jatkuvaa

”Osaamisen kehittymistä on tullut mietittyä noin 40 vuoden työkokemuksella”, Heljä Tarmo Suomen ympäristökeskuksesta hymyilee. ”Vaikka oppiminen ei vuosien saatossa ole sinällään muuttunut, toimintaympäristön muutokset ja työpaikan organisaatiomuutokset haastavat osaamisvaatimukset nyt ihan uudella tavalla.”

Osaamisen kehittäminen on työelämän keskeisimpiä elementtejä.

”Tänä päivänä on oltava aktiivinen oppimisen suhteen koko ajan. On mietittävä organisaation keskeisiä tavoitteita, niiden edellyttämiä osaamistarpeita sekä keinoja, joilla osaamista pidetään yllä. On mietittävä sitäkin, miten ihmiset jaksavat innostua oppimisesta kaiken aikaa, mikä ei ole mitenkään itsestään selvää.”

”Osaamisen kehittäminen on työelämän keskeisimpiä elementtejä. Se haastaa johtamisen ja vaikuttaa koko organisaatioon, niin työssä jaksamiseen kuin motivaatioon ja hyvinvointiin.”

Ei kannata pudota kärryiltä

Liikenteen turvallisuusvirastossa Trafissa henkilöstöasioista vastaava Petri Lumijärvi on samoilla linjoilla: jokaisen työntekijän olisi lähdettävä mukaan osaamisen kehittämiseen. Organisaation kannalta kyse on strategisista valinnoista.

”Organisaatioissa ei voida osata rekrytoida tänään sellaista osaamista, jota tarvitaan vuoden tai kahden päästä. Emme esimerkiksi mekään Trafissa osanneet hetki sitten ajatella, että olemme tekemissä autojen kanssa, jotka kulkevat ilman kuljettajaa. Kesän 2015 asuntomessuilla tämäkin oli sitten todellisuutta.”

”Sellaista laaja-alaista osaamista, mitä tämän päivän työelämässä tarvitaan, ei hankita yhdellä kurssilla eikä kolme vuotta sitten hankittua osaamista todennäköisesti edes tarvita tänään. Jos ei lähde mukaan oman osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen, voi jo hetken kuluttua huomata olevansa putoamassa kärryiltä. Sama koskee organisaatioita.”

Kursseista kokeilemiseen

ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksessa työskentelevä Pia Martikainen korostaa, että oppimisen kehittämisessä asenne ratkaisee.

”Perinteinen kouluttautuminen ja kursseilla käyminen ei riitä, vaan tarvitaan rohkeutta lähteä kokeilemaan uusia asioita, uutta tietotekniikkaa ja uusia järjestelmiä. Useinkaan töissä ei ole aikaa tai mahdollisuutta jäädä vain odottamaan koulutusta tai kurssia.”

Jos Lumijärvi saisi antaa vain yhden vinkin, hän suosittelisi digitaalisen maailman haltuunottoa. ”Ilman sitä on aika vaikeaa pärjätä, eikä kyse ole edes sukupolvien eroista. Kokeneemmat työntekijät oppivat yhtä hyvin kuin nuoret, jos intoa löytyy. Ei myöskään ole itsestään selvää, että nuorilla olisi aina digitalisaatio tai koodaaminen hallussa.”

”Ihmiset oppivat eri tavoin, joten erilaisia oppimisympäristöjä pitäisi olla tarjolla erilaisille oppijoille. Yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle”, Tarmo lisää.

Muutu maailman mukana

Virallisissa puheissa osaamisen kehittäminen on yksilön osaamisen ja ammattitaidon kehittämistä koko työuran ajan. Omassa työssä osaamisen kehittäminen voi olla osaamisen päivittämistä, laajentamista, syventämistä tai kokonaan uudelleen suuntaamista.

Oppiminen ja kehittyminen kulkevat kaikessa mukana.

”Ihmisen ei oikeastaan pitäisi miettiä, että alanpa nyt oppimaan ja kehittymään, vaan hyväksyä se tosiasia, että maailma muuttuu ja oma osaaminen sen mukana koko ajan. On selvää, että toiset ovat innokkaampia muutokseen kuin toiset. Kaikilla ei ole vieläkään kännykkää, mutta kukaan ei sentään tule enää hevosella töihin”, Lumijärvi maalailee.

Kuin vaivihkaa, oppimista tapahtuu työtä tekemällä, töissä ja työyhteisössä. ”Oppiminen ja kehittyminen eivät ole irrallisia toimintoja, vaan kulkevat mukana kaikessa tekemisessä. Noin 90 prosenttia oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä”, Heljä toteaa.

Tekemällä oppii tehokkaasti

Esimiehillä on iso rooli osaamisen kehittämisessä, osaamisen kartoittamisessa, osaamisvajeiden tunnistamisessa, kehitystavoitteiden viitoittamisessa sekä kehitysmahdollisuuksien tarjoajina. Ei kuitenkaan riitä, että vain esimies pitää asiaa tärkeänä.

”Esimies ei voi kantaa intoa osaamisen kehittämiseen jokaiselle työntekijälle, vaan se pitää löytää myös itse. Pitää olla kiinnostunut ja ottaa vastuuta omasta kehittymisestään sekä kehittymismahdollisuuksistaan”, Martikainen korostaa.

Työssä oppiminen on ehkä huomaamatonta, mutta tehokasta. Töitä tekemällä oppii kuin luonnostaan.

”Huomaan välillä vähätteleväni jatkuvan osaamisen kehittämisen merkitystä, koska se on käytännössä hyvinkin arkipäiväistä. Silläkin on toki merkitystä, että sovin työntekijöiden kanssa vuosittaisissa kehityskeskusteluissa tulevan vuoden osaamisen kehittämisestä. Kun asiaan kiinnittää huomiota, alkaa tapahtua”, Lumijärvi sanoo.

Työkierrosta osaamispoluille

Työkierrosta ja sen kyvystä laaja-alaistaa henkilöstön osaamista on puhuttu vähintään kymmenen vuotta, mutta Lumijärven mukaan mitään ei ole – kärjistetysti sanottuna – oikeastaan tapahtunut. Toisaalta urapolku-ajattelukaan ei sovi julkiseen hallintoon, koska sen odotetaan tarkoittavan lähinnä nousujohteista kehitystä hierarkiassa ylöspäin.

”Organisaatioiden madaltuessa pitäisi puhua pikemminkin osaamispoluista ja kannustaa poikittaiseen tehtävien kiertoon niin talon sisällä kuin julkishallinnon organisaatioiden välillä. Tämä vahvistaisi osaamista tai ainakin valmiuksia sen kehittymiseen.”

Kun osaaminen kasvaa ja laajenee, osaamisen siiloutuminen vähenee.

Martikainen sanoo, että Uudenmaan ELYssä on käynnistetty tänä syksynä hanke, jossa työkierron kynnyksiä on madallettu. Tavoitteena on, että työntekijä voi lähteä vaikkapa vain päiväksi katsomaan, mitä naapuriosastolla tapahtuu ja mitä siellä tehdään.

”Kun osaaminen kasvaa ja laajenee, osaamisen siiloutuminen vähenee. Kokeileminen on kannustavaa, kun huomaa oppivansa uutta ja pärjäävänsä vähän vieraammassakin ympäristössä. Kokemuksista on vielä vähän kerrottavaa, mutta hanke on otettu hyvin vastaan.”

Hyviä kokemuksia kaivataan

Osaamista kehittävä urakierto tyssää Lumijärven mukaan liian usein esimerkiksi siihen, että se vaatii hetkellisesti aikaa perehdyttämiseen ja aiheuttaa lisää tekemistä. Pitkällä aikavälillä ja koko organisaation osaamista ajatellen tähän kannattaisi kuitenkin investoida resursseja.

”Näinä aikoina, kun ei ole rahaa perinteisiin koulutuksiin, työkierto voi tarjota hyvinkin edullisen ja tehokkaan tavan kehittää osaamista. Olisi hienoa, jos asiaa saataisiin edistettyä organisaatiokohtaisesta kokeilusta koko valtionhallintoon”, Martikainen sanoo.

Lumijärvi komppaa. ”Tarvitaan kokeilukulttuuria. Henkilöstöhallinnossa käy helposti niin, että jokin lakipykälä estää tai vähintäänkin jarruttaa uuden kokeilemista ja uudistumista.”

”Toivottavasti saamme työkierrosta hyviä kokemuksia, jotka puhuvat puolestaan. Jo pelkästään työurien pitenemisen takia tarvitsemme nyt keinoja, jotka innostavat ikääntyviäkin pitämään huolta omasta osaamispääomastaan”, Heljä Tarmo sanoo.

Pysy mukana vauhdissa

Ennustaminen neljän vuoden päähän on vaikeaa, mutta miltä osaaminen voisi näyttä vuonna 2020?

Tärkeää olisi puhua yhä enemmän, paremmin ja aidommin tulevista osaamistarpeista.

”Toivon, että organisaatioissa oppimisen edellytykset olisivat kunnossa ja ne tunnistettaisiin laajasti. Kun tunnistetaan yhdessä ja yhteistyössä uusia tulevaisuuden osaamistarpeita, ne ovat koko organisaation kannalta todellisia kultajyviä”, Tarmo toteaa.

”Lähivuosina puhutaan varmasti yhä enemmän digitalisaatiosta, mutta tärkeää olisi puhua yhä enemmän, paremmin ja aidommin tulevista osaamistarpeista”, Lumijärvi summaa.

”Tulevaisuutta ennustaessa jokin osuu aina maaliin, vaikka moni menee ohi, mutta ilman yrittämistä mikään ei voi osua. Parasta olisi pysyä mukana vauhdissa, sillä se ruokkii itseään. Ne, jotka menevät edellä, eivät tarvitse apua, vaan ne, jotka hiihtävät perässä.”

Pidä huolta itsestäsi!

Miten osaamisen kehittämisen asiantuntijat pitävät huolta omasta osaamisestaan?

Lumijärvelle tärkeintä on verkostoissa liikkuminen. ”Aina on löydettävä aikaa sille, että pääsee vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa. Kohtaamiset vahvistavat osaamista.”

Tarmo korostaa sisäistä paloa. ”Ilman jatkuvan innostumisen voimaa työ muuttuu helposti puurtamiseksi.”

Martikainen kannustaa heittäytymään mukaan uuden kokeilemiseen ja uusien välineiden haltuunottoon, vaikkei olisikaan se innokkain digitalisaation puolestapuhuja.

Ympyrä on sulkeutunut. Puolentoista tunnin kohtaamisessa on vaihdettu ajatuksia, verkostoiduttu, herätelty uusia ideoita ja opittukin jotain, josta voi taas jatkossa ammentaa.

 


Teksti: Sari Okko | Kuvat: Soile Kallio