Minna Helle sovittelee valtakunnan isot riidat

Valtakunnansovittelijan toimistossa on juuri nyt hiljaista ja maassa rauha. Minna Helle kuitenkin tietää, että tilanne saattaa muuttua nopeastikin työtaisteluilmoituksen muodossa. Silloin sovittelija putsaa kalenterin ja käärii hihat.

Valtakunnansovittelijan toimisto osoitteessa Bulevardi 6 on instituutio. Tämän toimiston pitkän pöydän ääreen käydään, kun ratkotaan työmarkkinaosapuolten riitoja. Ikkunan puolella istuvat palkansaajien edustajat, työnantajat vastapäätä. Sovittelijan paikka on pöydän päässä.

”Virka on unelmatyöni, sillä tässä kokee tekevänsä jotain todella merkityksellistä. Unelmatyön paradoksina ja tavoitteena on se, ettei tänne tulisi kukaan. Suomella menee paremmin, kun työriitoja ei ole”, valtakunnansovittelija Minna Helle hymyilee.

Peukaloita ei ehdi pyörittelemään

Helle on ollut unelmavirassaan puolisentoista vuotta. Vaikka tänään on hiljaista, kokemusta on toisenlaisistakin ajoista. Viime vuonna Suomea ravisteli jopa kahdeksan työriitaa, kuten jäänmurtajien lakko, lentoliikenteen lakko, postilakko ja metsäkonealan työtaistelu-uhka.

Kun tänne asti tullaan, tilanteet ovat yleensä vaikeita ja umpisolmussa. On vaikeampaa ehkäistä riidat kuin riidellä, Helle summaa.

Tänä vuonna työriitoja on ollut vähän, joskaan se ei tarkoita sitä, että valtakunnansovittelija olisi joutunut toimistollaan peukaloita pyörittämään. Toimenkuvaan kuuluu monenlaisia muitakin asioita, kuten vapaaehtoisia sovitteluja ja työmarkkinatilanteeseen liittyvää taustatyötä. Kikyn syntymistä Helle on seurannut tarkkaan.

”Kiky osoittaa, että meillä on tässä maassa tahtoa tehdä vaikeitakin ratkaisuja. Tällaista kykyä todella tarvitaan.”

Minna_Helle2_pieni

”Tiedän, että pääni kestää kovissakin paikoissa. Kokemus ja hyvät unenlahjat auttavat”, Minna Helle hymyilee.

Kuin balsamia haavoille

Vaikka valtakunnansovittelijalla ei ole kilpailukykysopimuksessa virallista roolia, tekemistä on riittänyt. Helle on virkansa puolesta osallistunut neutraalina ja puolueettomana tahona taustakeskusteluihin.

”On hienoa, että kilpailukykysopimus saatiin maaliin. Vaikka sopimus ei ole täydellinen eikä optimaalinen kenenkään kannalta, se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, ettei sopimusta olisi syntynyt.”

”Kiky ei pelasta Suomen taloutta, mutta se luo tulevalle sopimiselle paremman pohjan. Se edesauttaa myös kilpailukykyä ja kasvattaa bruttokansantuotetta joidenkin vuosien kuluessa, eli ratkaisulla on selkeästi merkitystä. Olemme eläneet pitkään haastavassa tilanteessa, jossa olemme ruoskineet itseämme jo vuosia, joten sopimus tuo ikään kuin balsamia haavoille.”

Aika paljon idealistin vikaa

Helle on nelivuotisessa valtakunnansovittelijan pestissään nainen paikallaan, ja tehtävässään Suomen ensimmäinen nainen. Helle on tehnyt neuvottelutyötä työmarkkina-asioiden parissa eri rooleissa jo 20 vuotta.

Minussa on selvästikin idealistin vikaa.

”Neuvottelu ja vaikuttaminen ovat intohimojani. En ole osannut suunnitella tätä uraa, sillä alun perin haaveilin diplomi-insinöörin tutkinnosta. Muutin mieleni lukiossa ja valitsin oikeustieteen opinnot ja työoikeuden Helsingin yliopistolla. Minussa on selvästikin idealistin vikaa”, Helle tuumii.

”Olen tyytyväinen, että hain tähän työhön. Sovittelu on järkevä tapa ratkaista ristiriitoja, sillä riitely on kallista ja osapuolille erittäin raskasta. Sovittelu kannattaa etenkin tilanteissa, joissa osapuolten on tultava keskenään toimeen myös jatkossa. Uskon, että sovittelulle riittää kysyntää tulevaisuudessa yhä enemmän.”

Minna_Helle3_pieni

”Olen oppinut sovittelijana uuden näkökulman neuvotteluihin. Tämä rooli on ollut myös itselleni hyvä oppikoulu”, Minna Helle sanoo.

Sovittelija lukee rivien välistä

Valtakunnansovittelijaksi ei Helteen mukaan synnytä eikä sovun synnyttämiseen löydy käsikirjaa. ”Tätä työtä ei voi opettaa, vaan sitä tehdään pitkälti tuntosarvilla. Edeltäjäni sanoivat, ettei vinkkejä ole juurikaan annettavissa, sillä jokainen tekee työtä tavallaan ja oman tunnon mukaan. Aloitin työn tyhjältä pöydältä, viitoittajana vain työriitalaki ja oma kokemukseni.”

Valtakunnansovittelijat ovat olleet Helteen mukaan hyvin erilaisia persoonia. Toiset ovat olleet hyvin määrätietoisia ja jämäköitä, toiset sovittelevampia tai virkamiesmäisiä. Hyviin lopputuloksiin on päästy erilaisin tyylein, mutta aina oma persoona peliin laittaen.

”Soviteltavaan asiaan tulee pureutua pohjamutia myöten, vaikka ratkaisuissa kyse voisi olla hyvinkin yksinkertaisista asioista. Sovittelija kuuntelee, kyselee, menee pintaa syvemmälle, etsii erimielisyyksien juurisyitä ja lukee rivien välistä.”

Milloin paljastetaan kortit?

Helle korostaa, että ensisijaista on aina, että osapuolet löytävät sovun keskenään. Kuuntelun kautta voi lähteä haastamaan ja etsimään sopua. Tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään ratkaisu, johon molemmat pystyvät sitoutumaan.

Valtakunnansovittelija on vastuussa siitä, että sovittelu etenee.

”En sanele mitään, eikä osapuolilla on minkäänlaista velvoitetta hyväksyä ehdotuksiani. Valtakunnansovittelija on kuitenkin vastuussa siitä, että sovittelu etenee. Joskus sovittelut kestävät muutaman päivän, joskus kuukausia. Sovittelun voi myös keskeyttää.”

”Neuvotteluissa tarvitaan malttia ja oikea-aikaisuutta. Maaperän tulee olla sopiva ja oikean hetken tulee tuntea luissaan. Tämä on aika yksinäistäkin puuhaa, koska taktiset ratkaisut pitää tehdä itse keneltäkään kysymättä ja joskus jopa kenellekään ennakkoon kertomatta. Välillä työ on aikamoista pokeripeliä, jossa pitää tietää, milloin paljastaa kortit.”

”Kun työtaistelutilanne ratkeaa ja sopu syntyy, se on hyvä, mutta ei mikään suuren tuulettelun paikka. Parhaimmissa ratkaisuissa ei ole kyse toisen voittamisesta vaan lisäarvon tuottamisesta molemmille osapuolille. Sellaisia ratkaisuja syntyy konflikteissa erittäin harvoin.”


Teksti: Sari Okko | Kuvat: Matti Hietala