Millä eväin neuvottelupöytään?

Kilpailukykysopimuksen soveltamisneuvottelut pyritään käymään loppuun kesäkuun alkuun mennessä. Millaisilla eväillä neuvottelupöydissä istutaan? Asiantuntijat vastaavat.

Työmarkkinaosapuolet saavuttivat helmikuun lopulla yhteisen näkemyksen kilpailukyky- eli yhteiskuntasopimuksesta. Neuvottelutuloksen sanotaan seisovan kolmella jalalla, sillä yhdellä kertaa pyritään ratkaisemaan kolme isoa asiaa: kilpailukyvyn parantaminen, palkkaratkaisut ja paikallisen sopimisen laajentaminen.

”Tavoitteena on parantaa suomalaisen työn kilpailukykyä, lisätä talouskasvua ja luoda uusia työpaikkoja sekä tukea samalla julkisen talouden menojen vähentämistä”, neuvottelujohtaja Seija Petrow Valtion työmarkkinalaitokselta tiivistää.

Jotain ihan uuttakin on ilmassa

”Voi olla, että tämä on ensimmäinen neuvottelukierros, jolla uusiutuvan työn ajattelu on näin voimallisesti mukana. Palkkaratkaisujen ja työaikaratkaisujen taustalla on toki ennenkin ollut työhyvinvointi, mutta nyt ajattelu on laajentunut vahvemmin ja kokonaisvaltaisemmin työelämään ja osaksi uusia työn tekemisen tapoja”, Petrow sanoo.

”Näissä neuvotteluissa on haettu vastauksia niihin samoihin kysymyksiin, joita on mietitty valtion uudistuvaa palkkausjärjestelmää pohdittaessa eli missä työtä tehdään, mitä tehdään ja ketkä tekevät. Ratkaisuja ei kuitenkaan haeta vain tähän tämän hetken maailmaan vaan tulevaisuuteen.”

Nyt tarvitaan uusia silmälaseja

Kilpailukykysopimukseksi kutsuttu neuvottelutulos merkitsee mm. työajan pitenemistä 24 tunnilla eli runsaalla kolmella työpäivällä vuodessa. Valtion virastotyöaikaa tekevillä tulos pidentää työpäivää keskimäärin vajaalla kuudella minuutilla, ratkaisumallista riippuen.

”Tämä tarkoittaa sitä, että taustalla pitää olla jonkinlainen käsitys siitä, miten 24 tuntia käytetään ja millä mallilla se toteutetaan, jotta saavutetaan odotettuja tuloksia tuottavuustavoitteet huomioiden. Tätäkin asiaa on nyt katsottava uusien silmälasien kanssa”, Petrow toteaa.

Julkisen talouden menojen vähentämiseen pyritään myös vuosilomarahojen 30 prosentin leikkaamisella. Tätä Petrow pitää helpompana ratkaisuna, vaikka luonnollisesti monelle julkissektorin henkilöstöön kuuluvalle harmillisena.

Palkkamaltista ei ole peistä taitettu

Palkkaratkaisujen nollalinjan mukaisesti palkkoihin ei ole tulossa korotuksia. Työmarkkinajärjestöjen neuvottelutulos tarkoittaa Petrowin mukaan sitä, että nykyisten työ- ja virkaehtosopimusten voimassaoloa jatketaan vuodella. Sopimuksiin ei tänä aikana tehtäisi muitakaan kustannuksia lisääviä muutoksia.

”Tällä kierrokselle asia tuli neuvotteluihin keskusjärjestöjen pöydistä valmiina, ja se on hyväksytty. Laajasti ollaan yhtä mieltä siitä, että Suomen kilpailukyky tarvitsee palkkamalttia ja nollaratkaisua. Tästä asiasta ei ole tarvinnut enää neuvottelupöydässä peistä taittaa.”

Petrow muistuttaa, että neuvottelutuloksessa on aika paljon kysymyksiä, joita yksityissektori käsittelee omalla kielellään ja joita valtionhallinto kääntää omalle kielelleen.

”Yksi tällaisista on paikallinen sopiminen sekä siihen kokonaisuuteen liittyvä selviytymis- eli kriisilauseke. Tämä tarkoittaa mm. sen asian pohdintaa, miten ja missä olosuhteissa palvelussuhteen ehtoja voidaan sopeuttaa tilanteessa, jossa työnantaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin.”

Työrauha tähtäimessä

”Tällainen paketti meille on tulossa, joten nyt mietimme, millaiseen maailmaan sitä sovitetaan. Mielestäni neuvotteluissa on hyvät eväät ja hyvä fiilis. Kunhan pöly vähän laskeutuu, teemme tästä valtiolle parhaan mahdollisen neuvottelutuloksen”, Petrow toteaa.

”Meillä on ollut tapana tehdä hyviä sopimuksia valtion pääsopijoiden kanssa. Olen tyytyväinen neuvottelutuloksesta, jonka tavoitteena on aikaansaada selkeästi kilpailukykyisemmät työmarkkinat.”

”Raamit ovat hyvät ja aikaa on riittävästi. Henkilökohtaisesti uskon, että kaikki toimijat pyrkivät tekemään ratkaisuja, jotka hyödyttävät tulevaa työelämää. Työrauhan säilymiseen tällä neuvottelutuloksella on ilman muuta positiivinen vaikutus.”

Pääsopijajärjestöt vastaavat

”Jossain määrin uskon asia”

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch

”Kilpailukykysopimus on raskas sulatettava julkisen alan väelle ja liitoille. Erityisen ikävänä näyttäytyy kolmena vuotena tehtävä lomarahan 30 prosentin leikkaus, mikä koetaan oikeutetusti epäoikeudenmukaiseksi ja jopa julkisen työn arvoa väheksyväksi.”

”Eniten neuvoteltavaa on työajan pidentämisen tekniikassa eri työaikamuodoissa. Paikallisessa sopimisessa valtiolla on ihan oma koreografiansa, joten kilpailukykysopimuksen kirjausten soveltuvuus on visainen kysymys.”

”En oikein näe, miten olisi edes taloudellista ja järkevää lähteä hajauttamaan sopimista, kun suunta on ollut mm. KIEKU-järjestelmän myötä tasan päinvastainen. Varsinkaan keskusjärjestösopimuksessa oleva selviytymislauseke ei istu valtiolle. Virastojen taloudessa eivät päde yritysmaailman lainalaisuudet.”

”Nostaako sopimus Suomen talouden lentoon, ja tuoko se työpaikkoja? Sitä sopii toivoa. Ainakin jossain määrin se on uskon asia. Paljolti vaikutus on sopimuksen jälkeen elinkeinoelämän käsissä.”

”Valtiovallan työkalupakkiin tarvittaisiin enemmän välineitä aidon tuottavuuden kehittämiseksi sekä kannustimia uusien toimialojen ja tuotteiden kehittämiseksi. Esimerkiksi työhyvinvoinnin merkitys tuottavuudelle on nykyisessä keskustelussa sivuutettu tyystin.”

”Nyt tarvitaan asennemuutosta”

Palkansaajajärjestö Pardia, puheenjohtaja Niko Simola

”Neuvottelut ovat käynnistyneet hyvässä hengessä, ja kaikilla osapuolilla vaikuttaa olevan aito halu päästä yhteiseen sopimukseen.”

”Kokonaisuutena neuvottelutulos on siedettävä. Hankalin ja epäoikeudenmukaisin kysymys on ollut lomarahojen leikkaus, joka kohdistuu ainoastaan julkisen sektorin työntekijöihin.”

”Hyvää sopimuksessa on se, että pystymme välttämään eniten vastustamamme heikennykset eli sairasajan palkkojen leikkaukset ja lomien lyhentämiset.”

”On selvää, että kaikista liittopöydissä sovittavista asioista on löydettävä ratkaisu, jonka voimme hyväksyä. Näihin kuuluvat mm. työajan pidentämisen malli sekä ratkaisut, jotka koskevat paikallista sopimista.”

”Suomen kilpailukykyä voidaan viedä eteenpäin, mikäli sopimuksen kattavuus saadaan riittäväksi. Tämän jälkeen Suomessa tarvitaan asenteellinen muutos. Kun olosuhteet kilpailukyvyn edistämiseksi on saatu otollisiksi, odotamme yritysten näkevän tulevaisuuden valoisana ja lähtevän reippaisiin toimiin investointien ja työllistämisen osalta.”


Teksti: Sari Okko | Kuva: Valtiokonttori