Luottamus on kaiken perusta

Luottamusta voi kokea niin ihmisiä, tiimiä kuin vaikkapa tietojärjestelmää kohtaan. Työelämässä luottamus parantaa parhaimmillaan sekä työhyvinvointia että tuottavuutta. Työterveyslaitoksen psykologi Tiina Koivisto kertoo miksi.

Luottamuksesta on moneksi. Kyse voi olla henkilökohtaisesta luottamuksesta ihmisten välillä, joka syntyy vuorovaikutuksessa ja ajan kanssa. Kyse voi olla myös yleisestä luottamuksesta, joka kohdistuu esimerkiksi tietojärjestelmää kohtaan.

Luottamukselle on tyypillistä sekin, että se tarttuu.

”Jos ihminen osoittaa luottamusta toista kohtaan, myös vastapuoli kokee herkemmin toisen luotettavaksi. Työyhteisössä tämä tulee esiin esimerkiksi silloin, kun tiimiin tulee uusi työntekijä. Kun työyhteisöstä huokuu luottamuksen ilmapiiri, siihen on helppo solahtaa”, Koivisto sanoo.

Luottamus näkyy ja kuuluu

Luottamus heijastuu aina työn laatuun, olipa kyse luottamuksen olemassaolosta tai sen puutteesta.

”Luottamus vähentää kitkaa kaikessa tekemisessä. Luottamuspula sen sijaan aiheuttaa turhaa kivikkoisuutta yhteistyöhön, jolloin tarvitaan enemmän erilaisia sääntöjä ja ohjeita yhteistyön sujuvoittamiseksi”, Koivisto toteaa.

Vaikka luottamus on hyvästä, se ei suinkaan aina ole patenttiratkaisu kaikkiin yhteistyön ongelmiin kaikissa tilanteissa.

”Joskus luottamuksen varjopuoli voi näkyä epärealistisina odotuksina toisen työsuoritukseen. Myös työyhteisö voi luottaa omaan osaamiseensa liiaksi, jolloin lukkiudutaan vain omaan ajatteluun ja tietämykseen.”

Mistä lisää luottamusta?

”Luottamus lisää luovuutta ja tuottavuutta. Se on pääomana organisaation voimavara, jota ei voi rahalla ostaa”, Tiina Koivisto sanoo.

Luottamus on työyhteisön ja organisaation kivijalka, jota tulee vahvistaa koko ajan. Luottamuksen kautta rakentuu henkilöstön sitoutuminen työnantajaan sekä vapaus ja uskallus kokeilla.

”Luottamus on oikeudenmukaisuutta. Vaikeakin päätös työyhteisössä on helpompi hyväksyä, kun koetaan, että se hoidetaan reilusti. Myös työyhteisön toiminnan ja johtamisen johdonmukaisuus, ennustettavuus, läpinäkyvyys ja avoimuus kasvattavat luottamusta”, Koivisto sanoo.

Luottamuksen merkitys työssä on sitä suurempi mitä tiiviimmin työn tavoitteiden saavuttaminen kytkeytyy yhteistyöhön tiimin jäsenten välillä. Tiimissä tulee pystyä luottamaan siihen, että jokainen hoitaa osuutensa.

Määrä ei korvaa laatua

”Luottamus syntyy helpommin, kun ihmisillä on samankaltaiset arvot, tuttuuden tunne ja yhteinen ymmärrys. Uuden ihmisen luottamus tiimin jäseniin voi syntyä koetusta luottamuksen tunteesta.”

Avainsana luottamuksen synnyttämisessä on dialogi, jossa jaetaan erilaiset näkemykset ja luodaan yhteistä sanoitusta. Dialogille tulee antaa aikaa ja sille pitää löytää paikkoja.

”Tämä korostuu etenkin nykytyöelämälle tyypillisissä vaihtuvissa verkostoissa. Määrä ei korvaa laatua eikä pelkkä yhdessä hengailu välttämättä kasvata luottamusta. Tarvitaan myös keskustelua työn tavoitteista ja rakenteista, jotta yhteinen ymmärrys työyhteisössä rakentuu.”

Ilman riskejä ei synny uutta

Koivisto sanoo, että luottamus on organisaation menestyksen avain. ”Riskimyönteinen ajattelu on ehkä amerikkalaista, mutta siitä olisi paljon opittavaa sen sijaan, että keskitymme epäonnistumisten välttämiseen.”

Luottamus työyhteisössä antaa rohkeutta ottaa riskejä ja epäonnistua. Uutta ja innovatiivista ei synny varman päälle pelaamalla. Jos pieleen menneet kokeilut nähdään työyhteisössä arvokkaan kokemuksen kartuttajina, luodaan hyvää pohjaa uutta luovalla kokeilukulttuurille.

Työn murrokselle on tyypillistä yhteisöllisyyden murros. Miten luottamus rakentuu nykytyössä, jossa projekteja tehdään peräkkäin, rinnakkain ja limittäin erilaisissa kokoonpanoissa ja lyhytkestoisissa kohtaamisissa – ja pitkälti digitaalisten kanavien kautta?

Koivisto pitää uusia työn tekemisen tapoja mahdollisuutena, mutta näistä on tärkeää sopia yhdessä. Miten esimerkiksi skype-palaverit saadaan luonteviksi? Auttaako esimerkiksi ensin kasvokkain tapaaminen, jolloin toisiin tutustuminen kantaa silloinkin, kun keskustellaan vain kuvan kera?

Miten meidän lopulta käy?

Työelämän murroksesta huolimatta, luottamus rakentuu työyhteisössä edelleen parhaiten arkisen tekemisen kautta. Jaetaan tietoa, ideoita, kokemuksia ja tunteita. Pyydetään ja annetaan apua. Kasvatetaan kokemusta merkityksellisen työn tekemisestä. Annetaan palautetta. Ollaan avoimia ja välittäviä. Kiitetään ja osoitetaan arvostusta.

”Kaikki tämä kasvattaa luottamusta”, Koivisto vahvistaa.

Jos luottamus hiipuu vaikkapa huonosti hoidettujen yt-neuvottelujen myötä, silloin myös avoimuus katoaa. Piilotellaan asioita ja virheitä, ei auteta eikä pyydetä apua. Ryhdytään sääntelemään: tehdään vain minimi eikä yhtään ylimääräistä. Kyynistytään.

Koivisto puhuu psykologisen sopimuksen muuttumisesta. Ennen uskoimme siihen, että hyvin työnsä tekemällä sai palkkion ja työt jatkuivat. Tänä päivänä psykologinen sopimus ei toimi samalla tavalla, sillä globaali konsernipäätös voi johtaa siihen, että työ menee alta, vaikka olisi tehnyt kaiken hyvin ja vieläkin paremmin.


Teksti: Sari Okko | Kuva: Työterveyslaitos ja Pexel photo