Luodaan jotain uutta hyvää

Ongelmia ei ratkaista tutkimalla niitä, vaan luomalla jotain uutta, kiinnostavaa ja innostavaa.

Professori David Cooperrider, arvostavan haastattelun menetelmän kehittäjä ja luoja, puhuu tämän asian puolesta vuodesta toiseen. Hyvästä syystä. Hänellä on käytännön kokemusta ja tutkimustuloksia tuhansista organisaatioista, vieläpä globaalisti.

Positiivisen psykologian maailman kongressissa Montrealissa heinäkuussa 2017 esiintynyt Cooperrider puhuu mielellään isoista organisaatioista, isoista ryhmistä ja isoista haasteista. Hän lähtee arvostavan haastattelun periaatteilla rakentamaan maailman rauhaa, uskontokuntien välistä ymmärrystä ja taisteluun ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Cooperrider kutsutaankin toistuvasti Yhdistyneiden kansakuntien istuntoihin suunnittelemaan ja toteuttamaan prosesseja, joissa maailmanlaajuiset haasteet pyritään ratkaisemaan vahvistamalla sitä mikä on jo hyvää.

Arkikokemus kertoo samaa: Vaikeuksiin perehtymisen sijaan täytyy luoda uusi tulevaisuudenkuva, idea, tavoite tai unelma. Ja lähteä askel askeleelta kohti unelmaa.

Vahvuuksilla peitotaan heikkoudet

Pohjois-Amerikassa paljon käytetty arvostavan haastattelun – menetelmä on positiivista psykologiaa.

Arvostava haastattelu ja positiivisen psykologian lähestymistapa lähtevät siitä, että pohjimmiltaan ihmiset haluavat hyvää.

Positiivinen psykologia julistaa, että johtajuuden on löydettävä organisaation vahvuudet. Vahvuuksista on luotava niin luja rakennelma, että se peittoaa vaikeudet ja heikkoudet.

Positiivisen psykologian ajattelumallissa ei vaikututa vaikeuksista ja kiinnostuta niiden syistä. Sen sijaan innostutaan tutkimaan ja vahvistamaan sitä mikä toimii ja sitä mihin pystymme yhdessä.

Monet tunnistavat positiivisessa psykologiassa ratkaisukeskeisen ajattelun, joka näyttää toimivan niin yksilön kuin organisaation kohdalla.

Vahvuudet voimavaroiksi

Cooperrider peräänkuuluttaa luovaa yhteistoimintaa, joka kaikkien osallisten hyvän tahdon ja vahvuuksien kautta tuottaa ratkaisuja maailman pelastamiseksi askel kerrallaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi organisaation ongelmiin perehtymisen sijaan saatetaankin polkaista ensin käyntiin hyväntekeväisyysprojekti, luonnonsuojeluohjelma tai hyvinvoinnin lisäämisen prosessi. Ihmiset tuodaan yhteen yhteisen hyvän äärelle, ja kaikkien vahvuudet pyritään saamaan käyttöön prosessin voimavaroiksi.

Yhteisen hyvän kautta ihmiset pääsevät lähemmäs toisiaan, näkevät uudenlaisia vahvuuksia toisistaan ja itsestään, kokevat ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Päteviksi, hyviksi ja arvokkaiksi itsensä kokevat ihmiset ovat valmiita kehittämään yhteisessä projektissa uudenlaisia ratkaisuja haasteisiin.

Menestystä myönteisyydellä

Cooperriderin tutkimusryhmästä Linda Robson tutki kestävän kehityksen organisaatioiden vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta.

Robsonin havaintojen mukaan parhaiten menestyivät organisaatiot, joiden sisäinen vuorovaikutus on valtaosaltaan myönteistä: painotetaan vahvuuksia, vahvistetaan yhteisöllisyyttä, arvostusta ja välittämistä sekä yhteenkuulumisen tunnetta.

Vastaavasti huonoiten selvisivät ne organisaatiot, joiden sisäisessä ja ulkoisessa vuorovaikutuksessa on yhtä paljon myönteisiä ja kielteisiä tunteita herättäviä viestejä.

Neutraalin viestinnän osuudella ei ole merkitystä, olipa organisaatio hyvin tai huonosti menestyvä. Olennaista on, että myönteistä viestintää on monin verroin enemmän kuin kielteistä. Hyvän suoriutumisen takana on ihmisissä olevan hyvän ja arvokkaan tunnistaminen, nimeäminen ja arvostuksen osoittaminen.

Myötätunto mahdollistajana

Myönteisyyteen merkitys nousee esiin myös myötätuntoa koskeviin tutkimuksiin pohjautuvassa Jane Duttonin ja Monica Worlinen kirjassa Awakening compassion at work (2017).

Kirjan mukaan tuottavampia ovat yritykset, joissa ihmisten kohtelu on myötätuntoista ja välittävää. Näissä yrityksissä työn laatu, sitoutuneisuus ja halu oppia uutta ovat muita parempi.

Dutton ja Worline nimeävätkin myötätunnon yrityksen keskeiseksi strategiseksi tekijäksi.

Toiminnan taustalla on asennoituminen, jossa toiset ihmiset koetaan myötätunnon arvoisiksi. Läppärin kannen takana piilottelevan työntekijän, jonka työt laahaavat myöhässä, ei ensisijaisesti ajatella laiskottelevan tai pakoilevan työtä, vaan hänen hyvinvoinnistaan ja olemisestaan ollaan aidosti kiinnostuneita. Kysytään, miten hän voi, tarvitseeko hän apua tai tukea johonkin. Ollaan valmiitta auttamaan, tukemaan ja ymmärtämään.

Suomessa Copassion-hanke on tutkinut myötätunnon ilmenemiä ja vaikutuksia suomalaisessa työelämässä. Löydökset ovat samansuuntaisia kansainvälisen tutkimuksen kanssa.

Kiinnostuitko?
Lataa David Cooperriderin artikkeleita johtamisesta
Tutustu Jane Duttonin ja Monica Worlinen kirjaan: http://awakeningcompassionatwork.com/


Teksti: Krisse Lipponen | Kuvat: Marika Tammeaid ja Pixabay

Kirjoittaja on sosiaalipsykologi VTM, vaativan erityistason ratkaisukeskeinen psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja.