Kohti kestävästi toimivia virastoja

Työn tulevaisuus, kestävä kehitys ja taiteen menetelmät virastomaailmassa 10.1.2019

Miten tulevaisuuden työtapojen tulee muuttua ja miten työtä arvotetaan? Mitä kestävä kehitys ja ilmastonmuutos tarkoittavat virastojen arkisessa toiminnassa?

Aamupäivällä 10. tammikuuta kokoonnuttiin Hakaniemenrantaan pohtimaan työn murrosta, kestävää kehitystä ja taiteen mahdollisuuksia uuden äärelle avaamisessa. Tilaisuuteen kutsuttiin henkilöitä useilla kanavilla monista eri virastoista ja verkostoista. Järjestäjinä toimivat Krista Petäjäjärvi ja Antti Huntus Taiteen edistämiskeskuksesta (Taike) sekä Liisa Virolainen Valtiokonttorista.

Virolainen ja Petäjäjärvi arvelivat, että ihmisillä on kollektiivinen tunne siitä, ettei ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja maapallon kestävyyden edistämiseksi tehdä tällä hetkellä tarpeeksi. Nyt tarvitaan uudenlaisia keskusteluja, dialogeja, yhteistyötä, ja ennen kaikkea tekoja, myös virastojen omassa toiminnassa.

Ilmasto muuttuu, muuttuuko työ?

Tulevaisuustyötä ja työn murrosta käsiteltiin Kaisa Oksasen (VNK) johdolla. Oksanen kertoi valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta, jonka tarkoituksena on tunnistaa tulevan päätöksenteon kannalta keskeisiä teemoja ja rakentaa pitkän aikavälin päätöksentekoa. Hänen mukaansa mm. työn rakenteet, sisällöt ja merkitykset ovat muuttumassa ja työtä arvotetaan yhä enemmän sen yhteiskunnallisen arvontuotannon kautta, ei ainoastaan sen tuoman taloudellisen arvon mukaan. Uusien toimintatapojen kohdatessa vanhat instituutiot syntyy automaattisesti erilaisia jännitteitä, joiden selvittämisessä tarvitaan Oksasen mukaan erilaisia toimintatapoja, sekä pitkän aikavälin politiikkaa ja sukupolvien yli katsomista. Kestävä kehitys voisi osaltaan toimia eräänlaisena viitekehyksenä tukemaan pitkän aikavälin päätöksentekoa. Oksanen pohti esimerkiksi mahdollisuutta tukea tulevaisuudessa kestäviä työpaikkoja enemmän.

Arjen muutoksista mallia virastojen toimintatapoihin

Kestävän kehityksen ekologisuuden osalta Markus Terho (Sitra) käsitteli kestävää arkea ja erityisesti sitä, miten sillä on mahdollisuus tulla osaksi myös työelämää ja virastojen toimintatapoja. Sitra on listannut erilaisia arjen tekoja, jotka tukevat nimenomaan kestävää elämäntapaa. Toteutustavat ovat lähtökohtaisesti ohjeita, miten tulisi toimia, eivät kieltoja. Terho painotti sitä, kuinka helposti pienillä arjen muutoksilla voidaan vähentää omaa hiilijalanjälkeä, enemmän tai vähemmän. Näitä muutoksia voidaan hyvin hyödyntää myös virastoissa. Terho esitteli viisi tekoa, joiden avulla omaa hiilijalanjälkeä voi laskea 14%. Näihin tekoihin kuuluivat mm. sähkön vaihtaminen tuulivoimaan sekä työmatkan taittaminen pyörällä. Suurempiin vaikutuksiin päästään puolestaan hieman radikaaleimmilla teoilla, joita ovat mm. omasta autosta luopuminen sekä vegaaniksi siirtyminen. Näiden tekojen avulla omaa hiilijalanjälkeä voidaan laskea jopa 46%. Kyseisten esimerkkien avulla myös virastot voivat kiinnittää enemmän huomiota mm. sähkönkulutukseen, henkilöstön työmatkojen kulkuvälineisiin, kokoontumismuotoihin sekä lounas ruokailun tukemiseen, ja näin pienentää hiilijalanjälkeään.

Terho oli innoissaan siitä, että Sitran verkkosivuilta löydettävä elämäntapatesti on tehty jo lähes 600.000 kertaa. Testin tarkoituksena on erilaisten kysymysten kautta selvittää, onko ihminen uhka vai mahdollisuus maapallolle. Jatkokeskustelun lomassa ideoitiin ajatusta, jos valtion virastoille luotaisiin samankaltainen testi, jonka avulla virastot voisivat seurata toimintatapojaan.

Työhyvinvoinnin kestävyys on lähtökohtana pitkän tähtäimen strategioille

Kun puhutaan työyhteisöjen kestävyydestä, on myös puhuttava työhyvinvoinnista. Hannu Mäkikangas (Väylä) toi esille työmaailman kestävän kehityksen strategiaa henkilöstöhallinnon näkökulmasta. Myös Mäkikangas käsitteli työn uudenlaista arvottamista ja sitä, kuinka jatkuvasti pohditaan enemmän sitä, mitä hyvää työllä saadaan aikaiseksi. Työn merkityksellisyydestä on tulossa yhä tärkeämpää erityisesti niille aloille, joissa kilpailu on kovaa.

Uudenlaiset työtavat, kuten robotiikka ja tekoäly, luovat haasteita työhyvinvoinnille, minkä kautta henkilöstöhallinnon strateginen merkitys kasvaa. Mäkikankaan mukaan myös organisaatioiden kestävän kehityksen strategiat haastavat henkilöstöhallinnot pohtimaan, miten sen toteuttaminen näkyy heidän vastuualueellaan. Mäkikangas painottikin sitä, että työhyvinvoinnin ja työtapojen kestävyys ovat lähtökohtina organisaatioiden pitkän tähtäimen strategioille. Henkilöstöhallinnon on noudatettava samaa kestävän kehityksen linjaa, mitä halutaan viedä eteenpäin. Tässä sosiaalisesti kestävä henkilöstöpolitiikka on keskeisestä.

Taiteesta apua ilmastonmuutoksen syvempään ymmärtämiseen?

Jos ja kun tiedon lisääminen ei välttämättä enää riitä ilmastotoimien edesauttamiseksi, saattaa taiteella olla mahdollisuutensa, totesivat Antti Huntus ja Krista Petäjäjärvi. Taide voisi toimia apuna asioiden syvemmässä ymmärtämisessä ja se on pikkuhiljaa pääsemässä keskustelijan rooliin muiden tahojen ohelle. Taiteella on myös mahdollisuus lisätä työhyvinvointia ja koota eri alojen ihmisiä yhteen. Petäjäjärven mukaan ihmisillä ei ole riittävää kosketuspintaa ilmastonmuutoksen tulevaisuuden vaikutuksiin, minkä vuoksi tarvittavat teot jäävät tekemättä. Taide voisi olla tässä ymmärtämisessä yhtenä apukeinona näköalojen ja -kulmien avartajana. Kuvitellaan esimerkiksi sellainen taidemuoto, jossa yksilö voisi virtuaalilasien avulla päästä tulevaisuuden maapallolle. Toimittaisiinko silloin enemmän ja nopeammin kestävyyden puolesta?

Tilaisuuden keskustelu tulevaisuuden työstä eteni innokkaasti ja luovasti, ja ihmisillä näytti olevan aito kiinnostus tehdä konkreettisia tekoja kestävyyden viemisessä eteenpäin. Päällimmäisenä aamupäivästä jäi mieleen uudet ideat, innovatiivisuus ja se, että tämä on vasta alku jollekin suuremmalle. Virolaisen mukaan tapahtuma toimi nimenomaan lähtölaukauksena uusille keskusteluille ja toimille.

Nyt onkin aika lähteä ideoimaan ja keskustelemaan tulevaisuuden virastoista, kestävästä kehityksestä ja jopa taiteen mahdollisuuksista niiden toteutumisessa. Keskustelu jatkuu Slack-viestintäkanavassa (https://join.slack.com/t/kesketyontulevaisuus/signup) sekä 29. tammikuuta järjestettävissä tilaisuuksissa ”Mikä meitä estää? – Erätauko dialogi ilmastonmuutoksesta”. Valtionhallinnon puolesta Sitran haasteeseen vastasi Haus ja Valtiokonttori, jotka emännöivät 29.1. klo 14 – 16 dialogia Hausin tiloissa. Ilmoittaudu mukaan. Tervetuloa!


Teksti: Juuli Pekkinen | Kuvat: Juuli Pekkinen ja Sitra