Kaupungit haastavat valtion

Suomen merkittävimpiin tulevaisuustutkijoihin kuuluva professori Markku Wilenius näkee tulevaisuudessa kaksi suurta muutosta. Toinen on työ. Koneet tulevat tekemään yhä suuremman osan kaikesta työstä. Toinen liittyy kaupunkeihin. Ne haastavat valtioita, jotka eivät kaupunkien tavoin kykene tulevaan riittävän lähelle ihmisten arkea.

Markku Wilenius julkaisi vuonna 2015 Tulevaisuuskirjan, jonka alaotsikkona on Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen.  Wilenius puhuu kuudennesta aallosta. Tällä hän viittaa venäläisen taloustieteilijä Nikolai Kondratjevin kehittämään teoriaan pitkistä, talouteen rakenteellisesti kuuluvista sykleistä.

Markku Wilenius näkee, että työn muutos etenee nopeammin kuin on osattu odottaa.

Syklit alkavat 1780-luvulta, jolloin kehitettiin höyrykone. 1830-luvulla toinen aalto liittyi rautateiden tuloon. Kolmas aalto alkoi 1880-luvulla sähköistymisestä ja neljäs aalto 1930-luvulla autojen myötä. Viides aalto alkoi 1970-luvulla digiteknologian tullessa. Nyt elämme kuudetta aaltoa, jota johtaa älykkään teknologian kehitys.

Älykkääseen teknologiaan liittyy myös työn muuttuminen. Wilenius sanoo, että automaatio ja tekoäly ovat kehittyneet huomattavasti ennustettua nopeammin.

Automaatio ja tekoäly ovat kehittyneet ennustettua nopeammin.

– Vielä muutama vuosi sitten ajattelimme, että koneet korvaavat vain mekaanisen työn. Nyt ymmärrämme, että kehittyvän teknologian avulla voimme korvata ihmisen myös monimutkaisissa työtehtävissä, esimerkiksi lääketieteellisessä diagnostiikassa tai finanssialalla.

– Finanssialalla kehitys on jo täydessä käynnissä. Valtava määrä ihmisiä finanssialalla tullaan korvaamaan koneilla. Tämä näkyy siinä, että finanssialan yritykset ovat jo suurten mullistusten keskellä, Wilenius sanoo.

Kone on ihmistä parempi työntekijä

Työn osalta tapahtuva muutos on mittava. Wilenius on parhaillaan kirjoittamassa asiasta kirjaa. On mahdollista, jopa todennäköistä, että meidän on melko lyhyessä ajassa ratkaistava se, kuinka työ ja toimeentulo irrotetaan keskinäisestä riippuvuudestaan.

Kaikki, mikä on automatisoitavissa, tullaan automatisoimaan yksinkertaisesti siitä syystä, että kone on monella tavalla ihmistä parempi työntekijä – se on tarkka, tasalaatuinen ja kykenee työskentelemään käytännössä taukoamatta. Sen kanssa ei tarvitse käydä työehtosopimusneuvotteluja, se ei lakkoile eikä pidä lomia.

Kyse ei ole teknologiahuumasta vaan realismista. Se on myös globaali ilmiö, koska tiedonsiirto on tehnyt mahdolliseksi sijoittaa tekeminen sinne, missä se on järkevintä toteuttaa. Kyse ei ole enää siitä, että työ hakeutuu sinne, missä on halvin työvoima. Tekemisen sijoittumiseen vaikuttavat monet muutkin tekijät.

– Globaalisti ollaan siirtymässä kolmanteen vaiheeseen, jossa myös palvelut digitalisoituvat ja ovat siirrettävissä minne päin maapalloa tahansa. Palvelujen osuus on 70-80 prosenttia bkt:stä ja nyt niitä automatisoidaan kovalla vauhdilla.

Wilenius näkee kolme aluetta, joilla ihmistä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Ensimmäinen liittyy työhön, jossa tarvitaan poikkeuksellista luovuutta, kuten uusien järjestelmien suunnittelu.

Toinen jäljelle jäävä osa-alue on työ, jossa on opittava kaiken aikaa merkittävästi uutta. Koneet kyllä voivat avustaa, mutta ihmistä tarvitaan. Ihminen oppii nopeammin kuin kone.

Kolmas on vaikuttamistyö, kuten politiikka ja myös media, mutta sielläkin sellainen sisältötyö, jolla pyritään vaikuttamaan. On olemassa myös sisältötyötä, jota koneet tekevät ihmistä paremmin.

Kaupunki haastaa valtion

Toinen alue, jossa muutos on edennyt odotettua nopeammin, on kaupunkien merkityksen korostuminen.

– Kaupungit ovat alkaneet haastaa kansallisvaltioita. Tämä johtuu siitä, että kaupungit ovat paljon lähempänä ihmistä kuin melko abstrakti valtio, johon ihminen liittyy oikeastaan vain äänestämällä vaaleissa. Kaikki ihmisten arkielämään liittyvät asiat tuottaa kunta – ja kuntarakenteessa kaupungit, joissa on riittävän suuri asukasmäärä, ovat ylivoimaisia.

Nokkapokka näkyy vaikkapa siinä, kun Helsinki haastaa hallitusta sote-päätöksenteossa. Helsinki kykenee itse tuottamaan kaikki tarvittavat palvelut. On keinotekoista, että luodaan maakunnallinen päätöksentekotaso turvaamaan palveluja siellä, missä väestöpohja palvelujen ylläpitämiselle on liian pieni. Helsinki ja muutama muu suuri kaupunki tungetaan samaan muottiin huolimatta siitä, että se tulee vain lisäämään byrokratiaa – kaksinkertaistaa hallinnon.

Kaupunki tai kaupungit voivat olla hallitukselle voimakkaampia vastustajia kuin perinteinen poliittinen oppositio. Oppositiohan on melko näennäinen vastustaja, sillä oppositiossa tiedetään, että vaalivoitto voi heittää oppositiosta hallitusvastuuseen. Sen vuoksi asioiden vastustaminen on ainakin osittain teennäistä ja epäuskottavaa.

Kaupungit ovat hallitukselle voimakkaampia vastustajia kuin oppositio.

Kun vastustajaksi asettuu maan suurin kaupunki, vastustamisen taso muuttuu kerta heitolla. Tylysti sanottuna Suomi tarvitsee enemmän Helsinkiä kuin Helsinki Suomea. Kyse on megatrendistä. Kaupunkien rooli kasvaa myös globaalisti.

Kansallisvaltio haittaa päätöksentekoa

Wilenius näkee, että kansallisvaltion asema ja merkitys heikkenevät tulevaisuudessa. Se johtuu siitä, että monet merkittävät asiat ovat globaaleja. Niiden ratkominen ei onnistu kansallisvaltion omilla päätöksillä. Tarvitaan yhteistä globaalia päätöksentekoa.

Ongelmana on se, että tällaista maailmanhallitusta ei ole olemassa, eikä sen anneta syntyä, koska yksittäisten valtioiden itsekkään pyrkimykset estävät sen.

– Ainoa toimiva ylikansallinen elin on YK:n turvallisuusneuvosto, jonka päätöksenteko halvaantuu sen vuoksi, että suurilla mailla on veto-oikeus, jota ne hanakasti käyttävät, Wilenius sanoo.

Päätöksentekijät kyllä ymmärtävät, että maapallon kestokyky on rajallinen ja ylittyy koko ajan. Kaikki tietävät, että pitäisi ryhtyä nopeasti tekemään radikaaleja toimenpiteitä, joilla mm. ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin pysäyttämään, mutta valtioiden keskinäinen epäluottamus estää tehokkaat toimenpiteet.

Tiedeyhteisö on melko yksituumainen siitä, millaisiin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä. Se on ensimmäinen askel. Nyt tarvittaisiin myös kykyä tehdä poliittisia päätöksiä yli kansallisten intressien.

Wilenius näkee ainoana vaihtoehtona sen, että syntyy ylikansallista pakottavaa päätöksentekoa, joka sitoo kansallisvaltioiden omaa päätöksentekoa.

Tarvitaan pakottavaa ylikansallista päätöksentekoa.

– On meillä tästä esimerkkejäkin. Finanssikriisin puhjettua syntyi nopeasti G20-taso, joka kykeni tekemään isojakin päätöksiä, joihin mukana olevat valtiot sitoutuivat, Wilenius muistuttaa.

Vaaditaan siis suuria, globaaleja muutoksia. Ne tulevat aina myöhässä, usein katastrofien seurauksena. Nyt kyse on siitä, ehditäänkö päätökset tehdä ajoissa, jotta maapallo tarjoaa elinkelpoiset olosuhteet myös tuleville sukupolville.


Teksti: Heikki Hakala | Kuva: Heikki Hakala ja Pixabay