Katse positiiviseen!

Oletko sinäkin törmännyt ilmiöön, jossa organisaatioiden kehittämistoiminnassa kiinnitetään erityisesti huomiota niihin haasteisiin, joita organisaatiossa on, sen sijaan, että toiminnan painopiste olisi organisaation vahvuuksien käsittelyssä ja vahvistamisessa?

Entäpä kumpi sinua itseäsi motivoi enemmän muutokseen: katseen kohdistaminen onnistumisiisi ja osaamiseesi vai vaikeuskeskeisyyden korostamiseen kehittämiskohteitasi painottamalla?

Työn imu ja ilo ovat nyt työelämän kovinta ydintä

Katseen kohdistaminen myönteisiin asioihin ei luonnollisesti sulje pois ”heikkouksiemme” kehittämistä. Kun on saanut kokemusta arvostuksesta, meistä varmasti jokainen on valmiimpi puhumaan myös vaikeuksista ja motivoidumme helpommin kehittämään puuttuvia taitojamme.

Tämän hetkisen organisaatiotutkimuksen mukaan työn imu ja ilo sekä positiiviset tunteet ovat työelämän kovinta ydintä, koska niillä näyttää olevan selvä yhteys organisaatioiden tuottavuuteen, innovatiivisuuteen ja myös vähäisempiin sairauspoissaoloihin (esim. Hakanen (2009), Marks (2014)).

Laajemmin on myös havaittu, että tiimit, joissa positiivisen kommunikaation ja kannustuspuheen osuus oli vähintään kolminkertainen negatiiviseen puheeseen verrattuna, menestyivät selvästi paremmin (kannattavuus, asiakastyytyväisyys ja 360 asteen arviot) kuin muut riutuvammat tiimit.

Hakasen mukaan sama suhdeluku on pätenyt myös parisuhteen kukoistamiselle ja positiivisten ja negatiivisten tunteiden suhdelukuna henkiselle hyvinvoinnille. Positiivinen työpsykologia organisaatioiden menestyksen moottorina onkin tämän hetken yksi innoittavimpia tutkimuslöytöjä organisaatioiden ja työelämän tutkimuksen kentässä.

Huonosta johtamisesta huolimatta olemme innostuneita

Koulumaailmasta on jo olemassa kannustava esimerkki positiivisen psykologian merkityksestä toiminnan kehittämisessä muokkaamalla aktiivisesti arjen tapoja, kuten ajattelua, puhetta ja käytöstä vahvuuksiin keskittymisen avulla.

Samanaikaisesti suomalaisen työelämän kansallinen erityispiirre verrattuna ulkomaihin on se, että työntekijät näyttävät olevan innostuneita työstään Suomessa, vaikka Suomessa vain noin viidesosa kokee työskentelevänsä hyvin johdetussa organisaatiossa (esim. Marks 2014).

Innostuneisuus työhön antaa minusta oivan ponnistuspinnan työnteon tapojen kehittämiselle.

Miltä tuntuisi sinusta se, jos seuraavan kerran työnteon tapojen kehittämisen yhteisenä tavoitteena olisi ennen kaikkea työn imun ja ilon lisääminen koko organisaatiossa?

Käy testaamassa, koetko nykyisessä työssäsi työn imua ja pohdi samalla, millä työnteon tavoilla voisit lisätä entisestään työn imua – ja iloa ympärillesi!


Kirjoittaja: Johanna Kiesiläinen-Riihelä | Kuvat: Jukka Riihelä ja Pixabay

Johanna Kiesiläinen-Riihelä on työympäristökehittämisen ja muutosjohtamisen asiantuntija Senaatissa.