Kaiku-teko 2016: Terveysjohtamista laajalla rintamalla

Verohallinnon kolmivuotinen satsaus terveysjohtamisen kehittämiseen näkyy merkittävänä laskuna viraston sairauspoissaoloissa. Vaikuttavuus tuntuu konkreettisesti 1,9 miljoonan euron säästönä.

”Sairauspoissaolojen vähentämiseen ei ole olemassa yhtä tiettyä taikatemppua. Hyviin tuloksiin on mahdollista päästä tarkastelemalla työhyvinvointia laajalla rintamalla ja osallistamalla kaikki tahot mukaan kehitystyöhön”, huomauttaa johtava henkilöstöasiantuntija Sari Nupponen Verohallinnon hallintoyksiköstä.

Juuri näin Verohallinnossa on toimittu vuoden 2013 jälkeen, jolloin sairauspoissaolojen tilanne alkoi huolestuttaa viraston ylintä johtoa. Sen sijaan että tarjottaisiin ”kaikkea kaikille”, apua päätettiin alkaa kohdentaa sinne, missä tarve on suurin.

Nupponen nostaa yhdeksi esimerkiksi terveystarkastukset. Henkilökohtaisesti räätälöityjä tarkastuksia tehdään nyt terveyskyselyn perusteella työntekijöille, joilla näyttäisi olevan erityisiä työkyvyn säilymistä uhkaavia riskejä.

Sairauspoissaolot vähenivät Verohallinnossa peräti 12 prosenttia vuoden 2015 kuluessa. Iso kiitos lyhyellä aikavälillä saadusta huipputuloksesta kuuluu esimiehille, joita on valmennettu tarttumaan mahdollisimman varhain epäkohtiin.

Valtaosa Verohallinnon esimiehistä keskittyy tällä hetkellä puhtaasti henkilöstöjohtamiseen.

”Hoksasimme jo joitain vuosia sitten, ettei asiantuntijatyön yhdistäminen henkilöstöasioihin ole kenties se paras mahdollinen malli”, Nupponen kertoo loppusuoralla olevasta töiden organisointia koskevasta muutoksesta.

Ennakoivalla otteella

Verohallinnossa on vastikään uudistettu myös varhaisen välittämisen malli. Sairauspoissaolojen noustua tietylle tasolle sekä esimies että työntekijä saavat automaattisen muistutuksen, joka kehottaa järjestämään yhteisen työhyvinvointikeskustelun.

”Kokeilemme tämän vuoden ajan sairauspoissaoloissa viiden päivän omailmoitusaikaa. On todella mielenkiintoista seurata, miten tämä vaikuttaa poissaoloihin, niiden pituuksiin ja lääkärikäyntien määrään. Ensimmäisen vuosipuoliskon kokeilun jälkeen pystymme jo luotettavasti raportoimaan tuloksista”, Nupponen toteaa.

Apua päätettiin alkaa kohdentaa sinne, missä tarve on suurin.

”Työkyvyn tukemisessa työterveyshuolto on keskeinen kumppanimme. Ohjaamme myös heitä kiinnittämään huomiota nimenomaan ennaltaehkäiseviin ja vaikuttavuudeltaan keskeisiin toimenpiteisiin.”

Nupponen kertoo, että työterveysneuvotteluja käydään talossa keskimäärin vuoden jokaisena työpäivänä jossain päin maata. ”Työtehtävien suhteuttaminen työkykyyn alkaa olla jo aika lailla arkipäivää.”

Työyhteisöjen tukemisessa on otettu käyttöön monia ennakoivia toimia kuten luentoja, verkkokurssi sekä erilaista fasilitointia. Työyhteisöjen käytettävissä on sovittelupalvelun lisäksi tukitoimia esimerkiksi VMBaro-kyselyn tulosten purkuun sekä siitä kumpuavien kehittämistoimien suunnitteluun.

”Terveysjohtamisessa on harvemmin kyse varsinaisten kriisien ratkaisemisesta. Kokonaisvaltaisen ennakoinnin avulla pyrimme varmistamaan, ettei kriisejä synny tai ainakaan ne eivät pitkity”, Nupponen korostaa.

Eläkeikää lähestyville tukea työn hallintaan

Uusimpana kehityksen kohteena Verohallinnossa pyritään selvittämään keinoja, joilla työn hallinnan ja arvostuksen tunne saataisiin pidettyä korkealla myös työuran loppuvaiheessa.

”Työn hallinnan tunteen on meillä huomattu vähenevän poikkeuksellisen paljon eläkeikää lähestyttäessä. Asia on ajankohtainen, sillä Verohallinnossa työskentelevästä 5000 henkilöstä lähes 2000 on tällä hetkellä yli 55-vuotiaita”, Sari Nupponen kertoo.

Alkuvuodesta käynnistyneessä 55+ -pilotissa kaksi kymmenen hengen ryhmää pohtii konkreettisia toimenpiteitä, joilla töiden sujuvuutta ja samalla ihmisten motivaatiota voitaisiin tukea.

Nupposen mukaan hankkeessa etsittävät keinot eivät lähtökohtaisesti koske esimerkiksi työajan lyhentämistä, vaikka yksilölliset ratkaisut ovatkin virastossa mahdollisia. Avainsanana on työn sujuvuus.

”Odotuksemme ovat pilotin osalta korkealla, sillä haluamme pitää ihmiset työkykyisinä ja innostuneina aina sinne työuran viimeiseen päivään saakka.”

 


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuva: Verohallinto