Kaiku-kehittäjä Heli Stenroos: Kokeilut tuottavat pitkällä aikavälillä väistämättä kultajyviä

Miten kokeilukulttuuri otetaan työpaikoilla käyttöön, käykö se helposti ja hetkessä? Verohallinnon Heli Stenroos kannustaa kokeiluihin, sillä sen myötä työyhteisön ilmapiirikin muuttuu kehittämismyönteiseksi.

Stenroosin mielestä suurin este kokeiluille on loppujen lopuksi rohkeuden puute. Yksi tärkeimpiä työyhteisötaitoja on siksi rohkeus yrittää, vaikka asia tuntuisikin vaikealta.

Kokeilu saattaa olla alku monille uusille kokeiluille.

”Kokeiluissa joutuu väistämättä menemään omalle epämukavuusalueelle. Kokeilu saattaa mennä hongikkoon, mutta toisaalta se voi onnistuakin”, Stenroos muistuttaa.

”Mikäli jäämme odottamaan, että ’joku muu’ kertoo, miten asia kannattaisi tehdä, tilaisuus on todennäköisesti jo hukattu.”

Heli_Stenroos2

Stenroos on huomannut, että kokeilu saattaa olla alku monille uusille kokeiluille, joiden päätteeksi tiedämme, kannattaako kokeiluja jatkaa eteenpäin. Hyötyä kokeiluista aina kuitenkin on.

”Ilman kokeilua jossittelemme ja pähkäilemme edelleen lähtökuopissa”, hän huomauttaa.

Henkilöstö tunnistaa parhaiten, mitä kannattaisi alkaa kokeilla

Stenroos korostaa johdon ja esimiestyön merkitystä kokeilukulttuurin edistämisessä. Mikäli organisaation johtamiskulttuuri on innovatiivisuuteen innostava, se näyttäytyy arjen puheissa ja toiminnassa monella eri tavalla.

Kokeiluihin kannustaminen muuttaa vähitellen työyhteisön kehittämismyönteistä ilmapiiriä.

”Vaikka muuttuminen ottaakin joskus enemmän aikaa, organisaatio kykenee parhaassa tapauksessa löytämään uudenlaisia strategiaa tukevia ratkaisuja ja fiksuja toimintatapoja”, hän perustelee kokeiluista saatavia hyötyjä.

Jokainen on oman työnsä asiantuntija, joten parhaat ja käyttökelpoisimmat ideat syntyvät Stenroosin mukaan työtä tekemällä ja pohtimalla, miten arki sujuisi paremmin ja miten yhteistyö olisi saumatonta.

Työntekijät ovatkin avainasemassa kokeiltavien asioiden tunnistamisessa.

”Mikäli henkilöstölle esittää kysymyksen, mitä kaikkea sinun omassa työssäsi kannattaisi kokeilla tai mitä me voisimme kokeilla yhdessä työmme ja yhteistyömme kehittämiseksi, saadaan lähes aina kokoon iso kasa ideoita”, Stenroos toteaa.

Kokeellista tutkimustyötä

Organisaatio voi helpottaa ja tukea monellakin tavalla kokeilujen järjestämistä. Tulokset auttavat työyhteisöä ennakoimaan ja reagoimaan tarvittaessa nopeastikin ympäristöstä kumpuaviin muutoksiin.

Ladun raivaajan osa on aina rankin.

Kokeilun voi Stenroosin mielestä mieltää kokeelliseksi tutkimustyöksi. Vaikka lukuisista kokeiluista onnistuisikin vain osa, joskus yksi tai ei yhtään, tutkimus tuottaa joka tapauksessa jonkin lopputuloksen, joka ei perustu ’mutu-tuntumaan’.

”Tulos on sellaisenaan arvokasta ja kokeellista tietoa, jota saadaan vain kokeilemalla.”

Uusia foorumeita kokeiluille

Kokeilukulttuurin laajamittainen lanseeraus osaksi virastojen arkea on Kaiku-kehittäjänä pitkään toimineen Stenroosin mielestä erittäin tervetullut maaperää muokkaava työkalu, joka samalla ’luvittaa’ kehittämismyönteisen ilmapiirin syntymistä.

”Kokeilukulttuurin edistämisessä on mielestäni osuttu naulan kantaan. Voisiko parempaa taustatukea kehittämistyölle saada. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua”, hän kehottaa.

Heli Stenroos pohtii myös, voitaisiinko saman tien kokeilla myös uudenlaisia foorumeita ideoida ja kokeilla yli yksikkö- ja hallintorajojen.

”Mitä kokeiluja ketterät poikkihallinnolliset kehittämisfoorumit ja verkkotyöpajat voisivatkaan tuottaa”, hän pohtii.

Ladun raivaajan osa on Stenroosin mielestä aina rankin. Jäljessä onkin jo helpompaa hiihdellä valmiita uria. Lisää innostuneita ja rohkeita upottavassa umpihangessa rämpiviä raivaajia kaivattaisiin Stenroosin mielestä lisääkin.

”Uskon, että meillä on vielä monta upeaa maisemaa näkemättä.”


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuvat: Heli Stenroos, Pixabay