Kaikkea kannattaa sovitella

Ulkoasiainhallinnossa työyhteisösovittelu sai keväällä 2015 komean startin, kun organisaatioon koulutettiin 12 sisäistä sovittelijaa. Sovittelusta on kasvanut nopeasti työkalu, jolla ratkaistaan ristiriitoja, erimielisyyksiä ja työtyytyväisyysongelmia.

”Olemme ratkaisseet sovittelulla pääasiassa työyhteisön sisäisiä konfliktitilanteita, jotka joissain tapauksissa ovat edenneet jopa niin pitkälle, että niistä on tehty virallinen ilmoitus epäasiallisesta kohtelusta”, työyhteisösovittelijat Sari Ellmén ja Anna Aarnisalo sanovat.

”Kysymyksessä olleet tilanteet ovat rakentuneet ihmisten välisiksi kommunikaatiomuureiksi pitkällä aikavälillä. Monesti konfliktit ovat lähteneet tilanteista, joissa koetaan epäoikeudenmukaisuutta tai väärin kohdelluksi tulemista.”

Sovittelua on voitu pyytää työyhteisön sisältä tai se on voitu käynnistää osapuolten suostumuksella työhyvinvointiyksikön suosituksesta. Sovittelija pystyy varmistamaan tasapuolisuuden ja kuulluksi tulemisen sovittelun menetelmiä hyödyntäen ja sitä kautta auttamaan konfliktin osapuolia löytämään tyydyttävän ratkaisun.

Ei syyllisiä, vaan ratkaisuja

Ellménin ja Aarnisalon mukaan kokemukset ja saavutetut tulokset ovat olleet hyviä ja rohkaisevia. Sovittelulla on pyritty siihen, että työyhteisö tekee sovittelijoiden avustuksella sopimuksen, jonka mukaan jatkossa toimitaan ja asiaa seurataan.

Sovittelun tarkoituksena on käynnistää uudenlainen toimintatapa, joka on yhteisesti sovittu.

”Sovittelutapaamisten aikana puramme syntynyttä tilannetta yksilö- ja ryhmätapaamisilla. Emme etsi syyllisiä vaan pyrimme ratkaisukeskeisyyteen. Sovittelusopimuksessa katsomme eteenpäin ja pyrimme siihen, että koko työyhteisö ja/tai konfliktin osapuolet sitoutuvat yhdessä sovittuihin toimintatapoihin.”

”Sovittelun tarkoituksena on käynnistää uudenlainen toimintatapa, joka on yhteisesti sovittu. Tavoitteena on, että vuorovaikutuksen lisäännyttyä ja asioiden avoimesti esille tultua, työyhteisössä jokaisella olisi mahdollisuus toimia uudella tavalla.”

”Ulkoasiainhallinnossa sovittelu on otettu innolla vastaan työkaluna ja varhaisen puuttumisen mallina”, Sari Ellmén ja Anna Aarnisalo sanovat.

Nostetaan asiat pöydälle

Ulkoasiainhallinnon kokemusten mukaan sovittelulla on ollut suuri merkitys niin asenteena kuin ajattelutapana.

”Ajattelemme niin, että sovitteluun tulee suostua, kun prosessi käynnistetään, vaikka sopiminen itsessään ei ole pakollista. Tällainen sopimusasenne vaikuttaa jo osaltaan ehkäisevästi konfliktien syntyyn ja haluun sopia asioita”, Ellmén ja Aarnisalo sanovat.

”Sovittelijan työ on antoisaa ja monipuolista. Palkitsevinta on ehkä se, että työyhteisö itse kuljettaa ja kannattelee prosessia. Kokemuksesta voimme sanoa, että yksilö- ja ryhmähaastatteluissa pöydälle voi nousta yllättäviäkin tilanteita ja asioita, joista aiemmin ei ole voitu puhua. Viisas sovittelija osaa lukee tilanteita ja kuljettaa prosessia.”

Sovittelussa ei ole ulkopuolisia

Ulkoasiainhallinnossa tehtiin syksyllä 2015 tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysely, jossa kysyttiin henkilöstön halukkuutta ja kiinnostusta sovitteluun. Vastausten perusteella suurin osa henkilöstöstä suhtautui asiaan avoimesti ja kiinnostuneesti.

Sovitteluun kannattaa tarttua mahdollisimman aikaisin.

”Työyhteisöt, joissa sovittelua on toteutettu, ovat ottaneet sovittelun hyvin vastaan. Sovittelu auttaa työyhteisöä käymään läpi omia toimintatapoja sekä auttaa mahdollisten ja hyvinkin vanhojen tunnelukkojen avaamisessa. Sovittelussa syntyy kokemus kaikkien työyhteisön jäsenten tasavertaisuudesta sekä sen myötä myös vastuusta ongelmien ratkaisusta, jolloin kukaan ei ole ulkopuolinen”, Ellmén ja Aarnisalo toteavat.

”Sovitteluun kannattaa tarttua mahdollisimman aikaisin. Asiat eivät yleensä muutu yhdessä yössä, joten aiheen äärelle kannattaa pysähtyä ja varata siihen riittävästi aikaa.”

Sari Ellmén ja Anna Aarnisalo ovat tyytyväisiä kokemuksiin. ”Jos sovittelu tuo yhdellekin ihmiselle helpotusta pitkään jatkuneen vaikean tilanteen avaamiseksi, olemme onnistuneet.”

Kun sovittelu siirtyy arkeen

Haasteita sovittelu kohtaa usein siksi, että ihmiset pelkäävät leimaantumista. Monesti asioita myös vähätellään tai tilannetta ei koeta sovittelun kannalta riittävän vakavaksi.

”Parasta on, jos sovitteleva asenne siirtyy työyhteisön arkeen. Kyse on asenteesta, jonka mukaan kaikki on soviteltavissa ja jossa mikään asia ei ole liian pieni tai suuri soviteltavaksi. Jos työyhteisö on käynyt sovitteluprosessin läpi, se pystyy todennäköisesti sen jälkeen aika hyvin itsekin käyttämään sovittelua tukena”, Ellmén ja Aarnisalo pohtivat.

”Parasta sovittelussa on sen luotettavuus. Sovittelijan näkökulmasta antoisinta on pystyä vaikuttamaan vuorovaikutukseen, työyhteisön jäsenten kuulluksi tulemisen tunteeseen sekä yhteisymmärryksen lisääntymiseen. On hienoa, että työntekijät uskaltavat avautua.”

”Sovittelu tarjoaa myös esimiehelle mahdollisuuden astua pois esimiehen roolista ja osallistua prosessiin työyhteisön jäsenenä. Tämä on usein rikastuttava ja avartava kokemus.”


Teksti: Sari Okko | Kuvat: Soile Kallio