Kaikki hyvinvointityöpaikat ovat toistensa kaltaisia

Joskus vuosikymmeniä sitten, räntäsateessa, jonkun kuusen alla yliluutnantti Hämäläinen opetti meille silloisille varusmiehille hyökkäyssodan perusteita: ”Varastossa olevat voimat pitää keskittää niihin kohtiin, missä on saavutettu menestystä. Sillä tavalla paineet vähenevät myös siellä, missä menestys on ollut vähäisempää.”

Ei tullut mieleenikään, että oppia voisi soveltaa myös työsuojeluun, ennen kuin kuuntelin työpsykologi Reimania.  Toimintaympäristö oli toki erilainen ja tilanne rauhanomainen, vaikka tunnelma ehkä olikin räntäsateinen. Hän tähdensi, että työhyvinvoinnissa päästään eteenpäin työhön keskittyen ja vahvuuksia vahvistamalla. Silloin surkeudet ja sivuasiat eivät vie huomiota eivätkä syö työyhteisön voimia.

Ei kahta ilman kolmatta. Samasta perusnäkemyksestä puhuu ja räppää dosentti Manka. Silloin asian nimenä on voimavaralähtöinen työhyvinvointi.

Niin se vain on: Suomen työturvallisuuden, -terveyden ja -hyvinvoinnin taso kohenee kärjen edistyessä, vanhoja vahvuuksia vahvistamalla ja uusia kehittämällä. Perä liikuttaa kokonaisuutta työntönarun tavoin, mutta etenevä kärki vetää muita perässään kuin harava.

Kumoaako työpaikkatason kokemus sen, mikä koskee Suomea yleensä? Minulta kysellään, miksi työsuojeluhallinnon pitäisi tukea työsuojelun kehittämistä, kun niin monella työpaikalla on rempallaan olevia asioita! Aina olisi jotain kiireellisempää…

Mutta ei kai työsuojeluhallinnon tehtävänä ole olla pelkkä suurisydäminen murehtija, vähän samanlainen kuin aasi Ihaa on A.A. Milnen Nalle Puh -kirjoissa. Ihaan rakennukset eivät kumminkaan pysy pystyssä, eikä se olisi uskottavasti oma itsensä, jos se söisi jotain muuta kuin ohdakkeita. Joskus tuntuu siltä, että minun odotetaan olevan viran puolesta sitä tyytyväisempi mitä useampia ongelmia on tiedossani. Onko jotenkin sopimatonta, että työsuojelussa onnistutaan?

Kutsun asiantuntijaksi Leo Tolstoin. Hän toteaa Anna Kareninansa alussa: “Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tämä Anna Karenina -periaate soveltuu myös työsuojelun ja työhyvinvoinnin tarkasteluun.

Kukin omalla tavallaan onneton työpaikka on toki oma itsensä. Niin asia ymmärretään myös kohdeherkässä työsuojeluvalvonnassa.

On kuitenkin — työhyvinvoinnin strategisesta johtamisesta ja yhteistoiminnasta alkaen — tiettyjä asioita, jotka ovat yhteisiä kaikille hyvinvointityöpaikoille. Näiden seikkojen luominen, vahvistaminen ja jakaminen on työsuojelun kehittämistä. Sen myötä entistä useammat työpaikat voivat olla toistensa kaltaisia onnellisia työpaikkoja.


Kirjoittaja: Leo Suomaa | Kuvat: Sosiaali- ja terveysministeriö, PixabayLeo_Suomaa

Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston osastopäällikkö.