Hyvää työyhteisöä rakennetaan jämäkän esimiehen johdolla mutta yhteisvoimin

Millainen on mielestäsi hyvä työyhteisö ja miten sitä ylläpidetään, työterveyspsykologian dosentti ja Työterveyslaitoksen Työyhteisö tutkimus- ja palvelukeskusjohtaja Kirsi Ahola?

”Selkeä yhteinen tavoite, johon työntekijät voivat sitoutua, hitsaa ihmisiä yhteen. Tämä edistää yhdessä tekemistä, vähentää keskinäistä kilpailua ja nopeuttaa asioiden ytimeen pääsyä”, Ahola sanoo.

”Tavoitteesta kannattaa myös keskustella toistuvasti, sillä muutoksen keskellä tarve sekä kirkastamiseen että uudelleen määrittelyyn korostuu.”

Toinen keskeinen tekijä hyvän työyhteisön rakentajana on Aholan mielestä tekemisen riittävä resursoiminen. Mikäli resurssit ovat niukkoja, tekemistä pitää osata karsia sopivasti.

”Näillä eväillä varmistetaan ihmisten mahdollisuus keskittyä itse asiaan sekä tuetaan samalla organisaation pitkän tähtäimen tuloksellisuutta.”

Erilaisuus tuo esille useampia näkökulmia

Kirsi Ahola muistuttaa, että hyvä työyhteisö on parhaimmillaan heterogeeninen ja koostuu erilaisista ihmisistä niin osaamisen, kokemuksen kuin elämäntilanteen suhteen.

”Monipuolisuus luo vahvuutta ja joustavuutta, jotka yhdessä auttavat ihmisiä pääsemään työssään hyvään lopputulokseen. Vaikka samanlaisuus voi joskus olla helpompaa, erilaisuus takaa, että useampi näkökulma ja tekemisen tapa osataan ottaa huomioon.”

Auki määritellyt ja samalla kaikkien tiedossa olevat pelisäännöt, joita yhdessä noudatetaan, lisäävät Aholan mukaan ennakoitavuutta. Säännöt vahvistavat oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden kokemuksia, jolloin työhön voidaan keskittyä paremmin ja saada aikaan tuloksia.

”Pelisääntöihin liittyy tarve avoimeen ja rohkeaan keskustelukulttuuriin, jotta säännöt eläisivät ajassa ja reagoisivat nopeaan kehitykseen.”

Arvostus syntyy molemminpuolisesta joustavuudesta

 ”Nykymaailmassa organisaatio ei onnistu pitämään hyviä työntekijöitä, mikäli ihmisillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä ja kehittää osaamistaan. Jokaisen aikaansaannoksia pitää muistaa arvostaa, sillä työssä ei enää raadeta itsestään selvyydellä”, Ahola toteaa.

Hän sanoo, että arvostuksen tunne syntyy monista tekijöistä. Sitä lisää muun muassa molemminpuolinen joustavuus: Kun työntekijä saa tarvitessaan joustoa, hän haluaa panostaa tekemiseensä myös itse ja kokee samalla olevansa tärkeä.

Hyvä työyhteisö edellyttää myös, että kaikki sen jäsenet kantavat kortensa kekoon.

Ahola korostaa myös viihtymisen roolia. Keskittyminen työnantajan tavoitteisiin ei sulje pois sitä, että työssä voi olla myös kivaa.

”Työpaikalla ei ole tarpeen rypistää hammasta purren liian vakavasti. Kannattaa muistaa antaa itselleen mahdollisuus nauttia tekemisestä ja osaavien ihmisten seurasta.”

Työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola sanoo, että työyhteisön yhteiset tavoitteet hitsaavat ihmisiä yhteen.

Työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola sanoo, että työyhteisön yhteiset tavoitteet hitsaavat ihmisiä yhteen.

 Esimiehellä iso rooli hyvän työyhteisön rakentajana

Hyvän työyhteisön takana on Kirsi Aholan kokemuksen mukaan monissa tapauksissa jämäkkä esimies, joka pyrkii rakentamaan heterogeenisen ryhmän ja kehittämään sitä kunkin toiveita kuunnellen. Esimies myös kantaa vastuunsa päätöksiä tehdessään.

”Esimiehen tehtävä ei ole olla kiva kaveri ja miellyttää porukkaa. Hänen tulee tähdätä tavoitteisiin pitkällä tähtäimellä ja tehdä tarvittavia ratkaisuja sen mukaisesti”, Ahola linjaa.

”Tärkeintä on kirkastaa jatkuvasti tavoitetta, huolehtia riittävistä resursseista sekä tarttua ongelmiin matalalla kynnyksellä. Jotta tämä onnistuu, on oltava riittävästi läsnä ja käytettävissä.”

Suunnittelua ja arviointia varten on muistettava varata aikaa.

Hyvä työyhteisö edellyttää myös, että kaikki sen jäsenet kantavat kortensa kekoon sekä työn tavoitteen että yhteishengen suhteen.

”Esimies voi edistää yhteishenkeä jakamalla vastuuta ja palauttamalla kysymykset työyhteisöön silloin, kun ne eivät edellytä hänen päätösvaltaansa. Työyhteisö paranee, mikäli esimies mahdollistaa sen jäsenten oppimisen ja kehittymisen.”

Aikaa on muistettava varata suunnittelua ja arviointia varten, vaikka arki olisikin jatkuvaa säätämistä ja rakentamista.

Esimiehen tulee Aholan mukaan olla armollinen sekä itselle että muille ja hyväksyä, että valmista tai täydellistä ei tule koskaan. Silti on koko ajan yritettävä ja jaksettava pyrkiä siihen ottamalla opiksi aiemmasta.

”Esimies saa siis olla inhimillinen, mutta hänen tulee pystyä katsomaan peiliin ilman pehmentävää valaistusta. Säännöllinen rehellisen peilikuvan tarkastelu muistuttaa esimiehenä kehittymisen tarpeesta.”

Kokeilukulttuuri avuksi

Useimmilla työpaikoilla työyhteisön hyvinvointia haastaa Kirsi Aholan mukaan resurssipula. Entistä vähemmällä pitäisi tehdä enemmän, paremmin ja vielä uudenlaista.

”Muutostahti on niin nopea, että asioihin reagoidaan helposti jälkijunassa. Liian kovat vaatimukset saavat rypistämään tekemisen liian totiseksi ja epäilemään onnistumisen mahdollisuutta”, Ahola sanoo.

Ratkaisuksi hän ehdottaa kokeilukulttuurin asenteen omaksumista: ”Kokeillaan tätä. Jos se ei toimi, kokeillaan jotain muuta. Kun ollaan avoimin mielin, yllättäviä ratkaisuja voi löytyä odottamattomista lähteistä.”


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuvat: Emma Grönqvist ja Iisakki Härmä