Henkilökiertolainen etsii työpaikkansa ja verkostonsa itse

Kun olin ollut viikon verran takaisin aluehallintovirastossa, olo oli aika hölmistynyt; samalla tapaa etsin salasanoja, kyselin ohjeita ja unohtelin ihmisten nimiä kuin vuosi sitten aloittaessani henkilökierrossa valtiovarainministeriössä.

Yli vuosikymmen samassa virastossa lähes samojen työkavereiden kanssa on kehittäjäluonteelle liian pitkä aika, joten kehityskeskusteluissa kerroin esimiehelle haluni henkilökiertoon useana vuotena. Parin vuoden jälkeen ymmärsin, että työntekijän pitää itse hankkia työpaikka, kun työnantajalta on tullut hyväksyntä asialle.

Olin kiinnostunut ministeriöiden viestinnästä, joten soitin ensin omaan isäntäministeriöön eli valtiovarainministeriöön. Viestintäjohtaja innostui asiasta heti, sillä maakuntauudistus tarvitsi lisää viestinnän käsipareja.

Odottavan aika on pitkä, sillä kävi ilmi, että aluehallintoviraston henkilöstöyksikössä ei ollut paljoa kokemusta tehtäväkierrosta. Kohdallani oikeiden paperien odotus ja henkilövaihdokset venyttivät ajan viiteen kuukauteen. Toki lyhyemmässäkin ajassa asiat voivat hoitua.

Kieku on sama, mutta ei kuitenkaan ole

Ennen kiertoa oli paljon hallinnollisia kuvioita, joita virastossa selvitettiin. Välillä tuntui siltä, että tehtäväkiertosuunnitelma oli liian pitkään jonkun takana, joten oma aktiivisuus asian edistämisessä on todella tärkeää. Asioiden perään pitää kysellä ja itse ehdottaa ratkaisuja. Jos omassa organisaatiossa ei ole omaa suunnitelmapohjaa, voi hyödyntää muiden malleja. VM:n tekemä Valtionhallinnon henkilökierto-opas oli tarpeellinen työkalu.

Kiertovuoden suurimmat ongelmat liittyivät järjestelmiin. Vaikka Kieku-järjestelmä oli sama, niin se ei kuitenkaan toiminut koko aikana työajan seurantajärjestelmän kanssa yhteen. Uuteen työyhteisöön sujuvasti solahtaminen vaatii myös itseltä oma-aloitteisuutta ja vähän rohkeutta. Uudet työkaverit eivät välttämättä ole kauhean kiinnostuneita uudesta tulijasta, joka tiedetään käypäläiseksi.

Henkilökierto on tietoinen riski

Ennen kiertoni alkua VM:n viestintäyksikössä, sain Rovaniemellä vinkin, että valtioneuvoston linnassa ei kannata kulkea farkuissa. Aika vähän henkilökunnalla farkkuja vuoden aikana näkyi, mutta sitäkin enemmän oli mustia nahkatakkeja.

Vuosi oli kiireinen, antoisa ja loi uskoa siihen, että pienemmästäkin organisaatiosta on asiantuntijan hyvä ponnistaa huipulle. Henkilökierto on hyvä mahdollisuus kokeilla uutta, laajentaa omaa ammattitaitoa ja tuoda lisää osaamista omaan kotiorganisaatioon.

Tehtäväkierrossa on tärkeä suunnitella myös kiertolaisen paluu. Tehtäväkiertosuunnitelmassa määritellään etukäteen palaako samaan tehtävään vai esimerkiksi uuteen tehtävään. Lisäksi lähtijän tehtävät pitää jakaa yksikössä uudelleen, jos tilalle ei tule toisesta organisaatiota tekijää.

Omalla kohdallani kävi niin, että kotiorganisaatiossa huomattiin, että minun tehtävää voi hoitaa vähemmällä resurssilla. ”Olenko työtön, kun palaan?”, ehdin parahtaa johtajalle. Alkujärkytys oli tietysti iso. Aika nopeasti ymmärsin, että kun vanhasta joutuu luopumaan, tilalle voi tulla vielä haastavampaa tekemistä.

Hyvä palaute kannustaa

Valtionhallinnon henkilökiertopilotteja (lyhyempiä ja pidempiä jaksoja) on ollut käynnissä jo useampana vuotena ja niihin voi ilmoittautua valtiolle.fi -sivustolla. Suosittelen lämpimästi henkilökiertoa, jos haluat oppia uutta ja syventää ammattiosaamistasi.

Jos tehtäväkiertoon liittyy paikkakunnalta muutto, vuosi tulee kalliiksi. Tuhansia euroja joutuu varaamaan matkustamiseen ja vuokra-asuntoon.

Yksi parhaimpia asioita vuoden aikana oli henkilökohtainen palaute, jota sain uusilta työtovereilta ja esimiehiltä. Puolessa vuodessa olin ehtinyt saada työstäni enemmän suoraa palautetta kuin omassa organisaatiossa vuodessa.


Kirjoittaja: Päivi Kaikkonen | Kuva: Aluehallintovirasto

Päivi Kaikkonen työskentelee Lapin alueellisena viestintäpäällikkönä Etelä-Suomen aluehallintovirastossa.