Hanke puhalsi uutta tuulta työsuojeluun

ELY-keskusten ja TE-toimistojen toiminta loppuu tämänhetkisen suunnitelman mukaan nykyisessä muodossaan vuoden 2020 loppuun mennessä. Organisaatioissa maakuntauudistus herättää paljon kysymyksiä tulevaisuudesta. Yksi epävarmuutta lieventävä tekijä voi olla työsuojelu.

Joulukuussa 2016 Eteläisen alueen ELY-keskusten ja TE-toimistojen työsuojelukauden viimeisessä kokouksessa pohdittiin, mitä tarpeita työsuojelijoilla on, mikä heitä auttaisi työssään ja mitkä asiat mahdollisesti ovat jo hyvin. Keskustelun pohjalta syntyi idea toteuttaa muutosvalmennus, jossa tavoitteeksi asetettiin työsuojelijoiden roolin vahvistaminen, muutososaamisen lisääminen, työsuojelijoiden verkostoituminen ja työsuojelutyössä tarpeellisten vuorovaikutustaitojen lisääminen.

– Ryhmätöissä nousi esille ennen kaikkea tulevaan muutokseen valmistautuminen sekä työsuojelijoiden verkostoituminen. Siltä pohjalta lähdimme käynnistämään kehityshanketta, Hämeen, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan alueen ELY-keskusten ja TE-toimistojen päätoiminen työsuojelupäällikkö Ulla Aalto kertoo. Yhteensä kuudessa organisaatiossa on runsaat parikymmentä työsuojelun parissa OTOna työskentelevää henkilöä.

Mitä tarpeita työsuojelijoilla on, mikä heitä auttaisi työssään ja mitkä asiat mahdollisesti ovat jo hyvin?

Lakisääteistä ja vuorovaikutteista

Hanke käynnistyi vauhdilla ja ”projektiryhmä” pääsi työstämään työsuojelijoiden ideoita konkreettisiksi toimiksi. Ryhmässä olivat mukana Hämeen TE-toimistosta ensimmäinen varavaltuutettu Jaana Pekkinen, Uudenmaan TE-toimistosta työsuojeluasiamies Sari Lehikoinen sekä Uudenmaan ELY-keskuksesta työsuojeluvaltuutettu Esme Manns.

Hankkeesta haluttiin prosessinomaisesti etenevä kokonaisuus. Sisällön suunnittelussa otettiin huomioon muut jo suunnitellut työsuojeluperehdytykset ja -koulutukset. Näiden lisäksi tammikuussa 2017 pidettiin perehdytyskoulutus työsuojeluohjeista ja -käytännöistä. Talven aikana järjestettiin Skype-koulutuksia esimiehille ja työsuojelijoille häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä sekä kolme kahden tunnin mittaista työpajakoulutusta moderneista työvälineistä. Hankkeen puitteissa päätettiin toteuttaa kolme valmennuspäivää kaikille työsuojelijoille ja valmennuspäivien jälkeen Skype-sparraukset pienemmissä kokoonpanoissa. Tämän lisäksi käytössä oli sähköinen alusta, joka toimi vuorovaikutuksen alustana koko hankkeen ajan, ja jonka kautta tehtiin muun muassa välitehtäviä.

– Hankkeen toteutukseen otettiin mukaan WERKA Kehitys Oy. Heidän vastuullaan oli valmennuspäivien sekä Skype-sparrausten ja välitehtävien toteutus, Aalto toteaa ja kertoo, että tavoitteena on ollut uudistaa koko toimintatapa ottaen huomioon työsuojelun kytkeytyminen koko viraston toimintaan.

Työsuojelija on työntekijän edustaja sekä fyysistä että henkistä turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa. Projektiryhmä totesi, että pelkkä lakisääteisyys ei aina riitä viemään asioita eteenpäin vaan työsuojelijan on otettava oma rooli haltuun. Aalto uskoo, että työsuojelija voi tehdä paljon ennaltaehkäisevää työtä.

– Vaikka työsuojelu varmasti koetaan työyhteisöissä tärkeäksi, tehtävän sisältö ei aina ole itsestäänselvyys. Pykälätietoa on kyllä olemassa, mutta sitä, kuinka asioista puhutaan ja kuinka vuorovaikutus tapahtuu todellisissa tilanteissa ei opita vain kirjoista, Pekkinen toteaa.

Lehikoinen kertoo, että monissa työyhteisöissä työsuojelu on perinteisesti ollut hieman piilossa.

– Hankkeen aikana on ollut mukavaa huomata, että asioita voi tehdä eri tavalla, ja että omalla aktiivisuudella voi oikeasti vaikuttaa. Me olemme muun muassa järjestäneet työsuojelun teemapäiviin liittyviä kampanjoita, ja ihmiset ovatkin tulleet aikaisempaa enempää oma-aloitteisesti juttelemaan työsuojeluun liittyvistä asioista. Olennaista on, että työsuojelu on jokaisen asia sekä työyhteisön jäsenenä että työkaverina, vaikkakin viime kädessä lopullinen vastuu työsuojelusta on aina johdolla, Lehikoinen painottaa.

Ensimmäistä kauttaan työsuojeluvaltuutettuna toimiva Manns on todella tyytyväinen, että on saanut kollegojen kokemukset käyttöönsä.

– Tuskin olisin osannut tietoa hakea ilman hankkeen apua, hän myöntää.

Työsuojelija voi tehdä paljon ennaltaehkäisevää työtä.

Yhteistyötä, oppimista ja kehittämistä

Aalto selventää, että se mitä maakuntauudistus tarkoittaa käytännön tasolla, missä ja miten ELY-keskusten ja TE-toimistojen hoitamat tehtävät jatkuvat, on vielä epäselvää. Manns on huomannut, että pöytäkeskusteluja tulevaisuudesta käydään jo, vaikka uudistus ei ole vielä konkretisoitunut.

– Tunnelma on aistittavissa, pinnan alla väreilee, Pekkinen jatkaa.  – Työsuojelijan luokse tullaan yleensä murheiden kanssa. Työsuojelijoina olemme kaikki samassa tilanteessa ja työskentelemme samojen kysymysten parissa. Toisilta oppiminen ja tiedon jakaminen auttavat myös omaa jaksamista.

Hankkeen projektiryhmä Sari Lehikoinen, Jaana Pekkinen, Ulla Aalto ja Esme Manns.

Aalto uskoo, että verkoston voima näkyy monessa asiassa: vahvistaa omaa tekemistä ja oppimista sekä ideoiden ja käytäntöjen jakamista.

– Lähtötilanteessa työsuojelijat eivät juurikaan tunteneet toisiaan. Verkostoitumisella on ollut hyötyä monella tasolla, hän iloitsee.

Työsuojeluvuosi päättyy jälleen yhteiseen tapaamiseen. Seuraavalle vuodelle on jo sovittu, että Skype-sparrauksia jatketaan; myös valtuutettujen kuukausipalaverit Skypessä saavat jatkoa. Työsuojeluviestintää hoidetaan tapaamisten välissä intrassa, sähköpostitse sekä verkostolle perustetun Yammer-ryhmän kautta. Vuonna 2018 valtakunnalliseksi työsuojelun teemaksi on nostettu kognitiivinen ergonomia, joten se on esillä myös tässä työsuojeluverkostossa.

– Hankkeesta jäi paljon käteen; suorastaan odotan, mitä tästä seuraa jatkossa. Oma tavoitteeni on työsuojelutoimintaa tukeva ja mahdollistava johtaminen. Koko työsuojeluverkoston toiminnan kannalta on tärkeää, että tieto kulkee nyt paremmin, yhteistyö on tiiviimpää ja uskon, että keskinäinen yhteydenpitomme on nyt helpompaa, kun tunnemme toisemme paremmin, Aalto kiteyttää.

Toisilta oppiminen ja tiedon jakaminen auttavat myös omaa jaksamista.


Teksti: Hanna Ojanpää | Kuvat: Ulla Aalto, Jaana Ojala-Järvi ja Pixabay