Uuden työn Kaiku-palkinto 2017 kunniamaininta: Digiremppa on kunnon juttu

Tilastokeskuksessa tehdään Digiremppaa tärkeän asian puolesta, mutta rennoin rantein. Talossa vilisee digiagentteja ja intranetissä huikea määrä oppimista avustavia videoita. Nyt ollaan rohkeiden kokeilujen äärellä.

Kaikki sai alkunsa tarpeesta kehittää henkilöstön digityötaitoja ja -valmiuksia. Tavoitteena on tehostaa työn tekemisen tapoja ja hyödyntää uusinta viestintätekniikkaa niin talon sisällä kuin ulkopuolisessa yhteydenpidossa. Samalla talossa valmistaudutaan keväällä 2018 tapahtuvaan muuttoon kohti monitoimitilaa.

”Koska halusimme, että henkilöstömme pärjää kiihtyvässä digikulttuurissa, päätimme tehdä jotain uutta perinteisen luokkaopiskelun ja kirjallisen materiaalin sijaan. Uudeksi tekemisen tavaksi muotoutui Digiremppa, joka perustuu lyhyisiin videoihin ja jokaisen omaan vastuuseen osaamisen kehittämisestä kokeilemalla”, projektipäällikkönä toiminut koulutussuunnittelija Anita Ollila kertoo.

Digiagenttia on helppo lähestyä. Kuvassa Helena Aaltonen (vas.), Maija Sappinen, Miia Huomo, Juha-Pekka Konttinen, Riina Nyberg ja Hanne Harjunmaa.

Jos vähän kattoo, mitä se olis

Tilastokeskuksessa heittäydyttiin organisaation historiaan peilaten suorastaan hulvattomiksi. Kärkeen nostettiin myönteinen mentaliteetti ja osin jopa humoristinen ote. Uusi toimintatapa vaati organisaatiolta kykyä kyseenalaistaa vallitsevat toimintatavat ja rohkeutta toimia toisin kuin aina ennenkin.

Koulutusohjelman viestinnässä heitettiin perinteinen virastoslangi romukoppaan.

Sen sijaan, että olisi puhuttu ICT-perustaitojen koulutusohjelmasta, alettiin puhua Digirempasta, johon hyvinkin erilaisin taidoin varustettujen työntekijöiden oli helppo samaistua ja lähteä mukaan matalan kynnyksen taktiikalla.

Jotain kertoo puolestaan yksi Digirempan mainossloganeista: ”Ei kai se haittaa, jos vähän kattoo, mitä se nyt sitten olis. Edes kerran. Tietää ainakin, mistä puhutaan.”

Digiagentit kehittävät digityövalmiuksia omissa yksiköissään. Kuvassa: Miina Keski-Petäjä (vas.), Paula Toivo, Jussi Ritola, Tuija Tapaninen, Hilkka Lehtonen ja Maiju Knuuti.

Digiagentilta on lupa kysyä

Kokeilevaan ja rentoon tekemisen meininkiin sopii sekin, että talon sisältä lähdettiin etsimään vapaaehtoisia digiagentteja, joiden tehtäväksi tuli digityövalmiuksien kehittäminen omissa yksiköissä.

”Digiagenttien rooli toimii, sillä olemme tuttuja henkilöstölle. Huomasimme, että on helpompi ottaa yhteyttä omaan ihmiseen kuin viralliseen ja etäiseksi koettuun it-tukeen, joka ei välttämättä edes puhu sitä kieltä, jota ymmärrät”, digiagentti Paula Toivo kertoo.

Nyt kun olet tuollainen digiagentti, niin voisitko kertoa…

”Kun kynnys on matala, digiagentin hihasta on helppo nykäistä ja kysyä – sen sijaan, että pohtisi, kehtaanko kysyä. Meille digiagenteille tulee kysymyksiä hyvinkin luontevasti erilaisissa tilanteissa, kuten kahvihuoneessa.”

Videoiden tuottamisesta vastaavana, projektisihteerinä ja digiagenttinakin hankkeessa toimivalla tietopalvelusuunnittelija Tuulia Himasella on samanlaisia kokemuksia. ”Ihmiset kokevat, että digiagentilta on lupa kysyä.”

”Olemme saaneet kivoja uusia nimityksiä digineroista digimestareihin”, Toivo lisää.

Vakuuttavasti videoiden voimalla

Digirempan aikana on tehty jopa 130 erilaista videota, jotka kertovat puolestaan. Toteutus on Tilastokeskuksessa uusi ja innovatiivinen tapa toimia.

”Videoihin päätyminen ja niiden toimivuuteen luottaminen on vaatinut oman perinteisen ajattelun kyseenalaistamista ja rohkeutta kokeiluun”, Ollila toteaa.

On ollut hienoa nähdä, että talon sisältä löytyi tähänkin näin taitavaa osaamista.

Aura Pasila innostui harrastajataustansa ansiosta digirempan viedovastaavaksi.

Laitteisto videoita varten hankittiin kohtuullisin kustannuksin ja henkilöstön osaamiseen peilaten. ”Koska itselläni oli asiasta ja välineistöstä harrastajataustaa, sain ottaa asiasta kopin. Saimme johdolta rahat, joilla hankimme digijärkkärin, valoja ja mikin. Näillä on hyvin pärjätty”, videokuvaajana ja projektin jäsenenä toimiva yliaktuaari Aura Pasila hymyilee.

Jos joku ei toimi, tehdään toisin

Digiagentit ja muut oman työnsä ohella projektissa mukana olevat arvostavat johdon tukea. ”Saimme käytännössä vapaat kädet Digirempan toteuttamiseen, mikä on ollut tosi hienoa ja kannustavaa”, Himanen sanoo.

”Olen ylpeä, että talostamme löytyy näin upeaa ja osaavaa porukkaa”, Ollila lisää.

Ilman Digiremppaa kaikki tämä osaaminen ei ehkä koskaan olisi tullut esiin.

”Tilastokeskuksessa on saanut kokeilla. Jos jokin ei ole toiminut, on otettu aikalisä ja katsottu, mistä löytyisi ohituskaista tai uusi suunta. Kun esimerkiksi alkuperäinen digiklinikka ei toiminut, sitä muutettiin helpommin lähestyttäväksi matalan kynnyksen taktiikalla”, Ollila kertoo.

Digihömpötys on kova juttu

Digirempan ytimessä on henkilöstön osaamisen kehittyminen, uusien toimintatapojen käytön yleistyminen ja työnhallinnan tunteen paraneminen. Tässä kaikessa on kehitytty. Verkkokokousten käyminen ja yhteisten sähköisten työtilojen hyödyntäminen on alkanut silminnähden kukoistaa.

Himanen näyttää pari videota. Ensimmäisessä videossa vastarannankiiski epäilee työyhteisönsä digihömpötystä, digi-sitää ja digi-tätää. Lopussa epäilijä jo alkaa innostua ja päättää kokeilla varovaisesti – vaikkapa edes sen yhden kerran. Katso Digiremppa-video tästä >

Toinen video on esimerkki itse tehdyistä opetusvideoista. Video kertoo havainnollisesti, miten kahta näyttöä voidaan käyttää näppärästi rinnakkain.

Vaikka hanke päättyy, elämä digitalisaation kanssa jatkuu. Uusia videoita tehdään tarpeen mukaan ja harjoittelu monitoimitilaelämää ajatellen jatkuu. ”Digihömpötys” on saanut positiivisen vastaanoton.

Projektin rohkeimmat palat:

  1. Itsenäinen opiskelu ja vastuun ottaminen omista digitaidoista.
  2. Vapaaehtoiset digiagentit, joita on helppo lähestyä.
  3. Kokeilukulttuuri. Jos jokin ei ole onnistunut, suuntaa on muutettu.
  4. Oppiminen videoiden kautta.

Teksti Sari Okko | Kuvat: Tilastokeskus