Demokratia tarvitsee dialogia toimiakseen

Yhteiskunnallinen keskustelu on lyhyessä ajassa muuttunut niin repiväksi, että Sitra päätti perustaa Erätauko-hankkeen, jonka avulla pyritään palauttamaan yksi demokratian peruspilari, toisella tavalla ajattelevien kunnioittaminen ja kyky kohdata, uudelleen arvoonsa. Siinä tarvitaan dialogia.

Loppukesän ja alkusyksyn aikana olemme voineet lukea, kuinka useampikin konkarikansanedustaja on luopumisilmoituksensa yhteydessä perustellut päätöstään sillä, että eduskunnan keskustelukulttuuri on muuttunut repiväksi. Käytävissä keskusteluissa suorastaan pyritään ymmärtämään väärin toisia osapuolia, jotta saadaan asetelmat näyttämään kärjistyneiltä.

Myös medialla on oma roolinsa keskustelukulttuurin heikkenemisessä. Jos metodina on pyrkiä etsimään täysin vastakkaisesti ajattelevia ihmisiä käymään keskustelua vaikkapa television keskusteluohjelmassa, tuloksena saattaa toki olla viihdettä, jota katsojat seuraavat ehkä suurellakin mielenkiinnolla. Keskustelun voittaja ei useinkaan ole se rakentavin osapuoli. Pikemminkin häikäilemättömin ja tiukimmin omasta kannastaan kiinni pitävä selviytyy tällaisissa keskusteluissa kuulijoiden mielestä parhaimmin.

Kuitenkin yksi toimivan demokratian kulmakiviä on, että kykenemme ymmärtämään toisella tavalla ajattelevia, osaamme käydä keskustelua ja löytää keinoja, joilla erilaisia näkökantoja yhteensovitetaan.

– Erätauko-hanke syntyi 2016 sen seurauksena, että oli laajemminkin havaittu, että keskustelukulttuuri oli epärakentavaa. Repivä keskustelu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa lisääntyi merkittävästi vuonna 2015, jolloin Eurooppaan ja myös Suomeen tuli poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita.

– Ymmärrys dialogin tarpeesta on kasvanut muutaman viime vuoden aikana, Janne Kareinen sanoo. Kuva: Sitra/Miikka Pirinen.

– Turun puukotuksen jälkeen havahduttiin laajemminkin, että keskustelukulttuuria on parannettava, sanoo Erätauko-hankkeen asiantuntija Janne Kareinen Sitrasta.

Parannuskeinoja etsimään

Sitra päätti ryhtyä etsimään keinoja, joilla keskustelukulttuuria yhteiskunnan eri aloilla voitaisiin parantaa. Heti alkuvaiheessa ymmärrettiin, että keskustelukulttuurin parantaminen pitää viedä paikallistasolle. Alettiin etsiä soveliasta metodia. Sellaiseksi valikoitui dialogi. Vuonna 2016 ilmestyi teologian tohtori, työnohjaaja ja kouluttaja Kai Alhasen kirja Dialogi demokratiassa (Gaudeamus), joka on samaan aikaan täysiverinen tutkimus ja selkeälukuinen opas siihen, kuinka dialogin avulla voidaan päästä toisia kunnioittavaan keskusteluun ja kasvattaa omaa kykyä käydä luottamusta lisäävää ja kunnioittavaa keskustelua eri tavalla ajattelevien kesken.

– Jo tässä projektin kehittyessä on ymmärretty, että dialogia tarvitaan muissakin yhteyksissä. Eri puolilla yhteiskuntaa, erityisesti työelämässä, on paljon kompleksisia asioita, joiden ratkominen ilman dialogia ei tahdo millään onnistua, Janne Kareinen sanoo.

Vanhat opit kunniaan

Dialogissa ei ole kyse uudesta tavasta käydä keskustelua. Pikemminkin kyse on siitä, että meiltä on päässyt unohtumaan jotakin, joka on ollut olemassa kauan, ja jonka avulla demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa on kyetty aikojen saatossa rakentamaan.

Keskeinen lähtökohta on se, että rakentavaa keskustelua pystyvät käymään myös asioista eri tavalla ajattelevat ihmiset. Demokratian voima on juuri siinä, että se antaa äänen myös vähemmistöille ja eri tavalla ajatteleville. Vaikka päätökset syntyvät enemmistöperiaatteella, vähemmistöjä ei ruveta sortamaan vaan pyritään sovittamaan yhteen erilaisia yhteiskunnallisia tavoitteita ja tapoja, jotta mahdollisimman monella olisi hyvä olla.

Demokratia tuhoutuu, jos lähdetään siitä, että enemmistö saa sanella toimintaehdot.

Demokratia tuhoutuu, jos lähdetään siitä, että enemmistö saa sanella toimintaehdot. Tällä hetkellä kansainvälisestikin on nähtävissä tällaisia kehityslinjoja. On myös nähtävissä, että tällaisten voimien valtaanpääsyn seurauksena demokratiaa, kansalaisyhteiskuntaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia on säännönmukaisesti ryhdytty kaventamaan.

– Vallanhimo ja dialogi ovat toisensa melko tehokkaasti pois sulkevia vaihtoehtoja, Kareinen sanoo.

Dialogissa onkin oleellista, että halutaan virittäytyä kuuntelemaan ja ymmärtämään muiden keskustelijoiden näkökantoja. Pyritään rakentamaan keskinäistä luottamusta, olemaan läsnä, olemaan vähättelemättä, ironisoimatta, syyttämättä. Toisia kunnioittavassa keskustelussa kuunnellaan mitä toisilla keskustelijoilla on sanottavanaan, eikä koko ajan keskeytetä tai mietitä, mitä seuraavaksi itse haluaa sanoa.

– Tällaisen dialogin oleellinen piirre on, että keskustelun avulla ei pyritä pääsemään täyteen samanmielisyyteen, vaan ymmärtämään toisten kantoja ja näkökulmia. Ne rikastuttavat käsillä olevan asian käsittelyä ja tuovat arvokkaita ulottuvuuksia. Erilaisten kantojen ja näkemysten esille tulo saattaa olla esimerkiksi suunnittelutyössä äärimmäisen tärkeä asia, Kareinen sanoo.

Käytännön oppia

Erätauko-hanke on hyvin konkreettinen. Sen verkkosivuilta, www.eratauko.fi, löytyy hyvin konkreettisia ohjeita siitä, kuinka tällaista dialogia rakennetaan. Sivustoilta löytyy neuvoja, ohjeita ja blogeja, joissa kerrotaan, kuinka dialogia erilaisissa tilanteissa on käynnistetty.

Dialogin voi kuka tahansa oppia.

– Dialogin voi kuka tahansa oppia. Yksi tehtävämme onkin tällä hetkellä mentoroida eri tahoja siinä, kuinka tällaiseen keskusteluyhteyteen päästään. Viime aikoina olemme myös saaneet aika paljon palautetta tahoilta, jotka ovat hakeneet neuvoja verkkosivuiltamme ja lähteneet ihan omatoimisesti rakentamaan dialogia.

Tärkeä rooli on ollut monisektorisella kehittäjäryhmällä, johon on valittu henkilöitä eri puolilta yhteiskuntaa hyvin erilaisista tehtävistä, kehittämään ja miettimään sitä, millaisia erityispiirteitä eri yhteiskunnan sektoreilla pitää ottaa huomioon dialogimallia rakennettaessa.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Sitra/Miikka Pirinen ja Pixabay