Case AVI: Tieto tekee kirjastojen tarpeen näkyväksi

Suomalainen kirjastolaitos on yksi maailman parhaista. Se on myös kansalaisten eniten käyttämä kulttuuripalvelu, joka nousee kuntalaiskyselyissä ylivoimaisesti suosituimmaksi kulttuuripalveluksi.

Kirjastolaitos kelpaa mainiosti esimerkiksi tietojohtamisesta, sillä kirjastoilla on pitkät perinteet tietotekniikan hyödyntämisestä. Kirjastot siirtyivät tietotekniikan käyttöön jo 1980-luvulla, joten käytettävissä on hyvin rikas aineisto.

– Kirjastoissa on niin paljon dataa, että on tarkasti mietittävä, mikä tieto on merkityksellistä, mitä seurataan ja millaisia mittareita käytetään, sanoo ylitarkastaja Antti Seppänen Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Seppäsen vastuulla on kansallisesti kirjastoja koskevien tilastojen ja tilastotietokannan kehittäminen.

Antti Seppänen. Kuva: Kristiina Kontiainen

Hankitulla tiedolla voidaan osoittaa kirjastojen merkitys päättäjille. Ei tarvita mutu-tuntumaa, kun päättäjien käytössä on tiedot siitä, kuinka paljon kirjastoissa on kävijöitä, kuinka paljon tehdään lainauksia, ja mihin verovarat käytetään.

– Aineistoa käytetään myös toiminnan kehittämiseen. Kun nähdään, miten erilaisia palveluja käytetään, niiden avulla voidaan toimintaa kehittää, Seppänen sanoo.

Yhden puutteen Seppänen nostaa esille. Tietoa saadaan kirjaston käyttäjistä, mutta niistä, jotka eivät palveluja käytä, ei tiedetä juuri mitään. Sen vuoksi Seppänen liittäisi mukaan esimerkiksi erilaisia kyselyjä, jotta päästäisiin selville siitä, mitä odotuksia kirjastoja kohtaan on niillä, jotka eivät palveluja käytä.

Digitaalisuuden opastaja

Digitaalisuus merkitsee isoa muutosta myös kirjastoille. Sähköisten palvelujen käyttö lisääntyy ja perinteinen kirjojen lainaaminen vähenee. Kun valtion taholla on pohdittu keinoja edistää kansalaisten yleisiä digitaalisia taitoja, katse on kääntynyt kirjastoväen puoleen. Kirjastoista onkin kehittynyt perinteiseen lainaustoimintaan nähden uudenlainen kohtaamispaikka, jossa järjestetään hyvin monipuolisesti erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, opastetaan ja neuvotaan ihmisiä.

Kirjasto ei enää vastaa nimeään.

Kirjasto ei enää vastaa nimeään, mutta kirjasto on sanana niin hyvä, että siitä tuskin luovutaan, vaikka irtautuminen kirjasta on monella tavalla jo tapahtunut.

Voisi tietysti viisastella, että kirjastojen pitääkin olla hyvin tietointensiivisiä ja kulkea tiedon käytön eturintamassa, sillä sehän on koko laitoksen ydinosaamisaluetta. Kirjastoalan koulutus tähtää juuri tiedon hankintaan, analysointiin, järjestämiseen ja priorisointiin. Big datan aikakaudella käyttöön on tullut uusi, suuria tietomääriä kuvaava termi tiedon lohkominen, jolla pyritään saamaan suuresta datamäärästä esiin oleellisia asioita.

– Suuri kysymys on, että tieto on yhä edelleen lähes poikkeuksetta määrällistä. Harppaus laadullisuuteen on pitkä. Siihen suuntaan koko ajan yritetään edetä. Sellaisen informaation hankkiminen on huomattavasti haastavampaa, mutta kun pyritään saamaan selville asioiden vaikuttavuutta, pelkkä määrän mittaaminen ei riitä, Seppänen sanoo.


Teksti: Heikki Hakala | Kuvat: Kristiina Kontiainen ja Pixabay