Avoin yhteistoiminta luo hyvinvointia

Neljä vuotta sitten voimaan tullut valtion uusi yt-laki edistäisi työhyvinvointia, jos sitä osattaisiin hyödyntää nykyistä laaja-alaisemmin. Yhteistoiminta on tarkoitettu luottamukseen perustuvan yhteistyön rakentamiseen työpaikoilla.

Yt-toiminta herättää usein negatiivisia tunteita, sillä se mielletään lähinnä irtisanomisten synonyymiksi. Vaikka henkilöstön vähentämisneuvottelut ovat yksi yt-lain menettelyistä, se ei ole koko lain sisältöä. Yhteistoiminta ja yt-laki ovat mainettaan parempia, minkä puolesta Verohallinnossa Kaiku-kehittäjänä toimiva Eeva Roos-Kumpulainen ei väsy puhumaan.

”Yhteistoiminnalle on organisaatioiden muutoksissa iso tilaus. Kysymys on parhaimmillaan organisaation ja henkilöstön merkittävästä hyvinvointitekijästä. Kyse on myös jatkuvan muutoksen ennakoivasta hallinnasta”, Roos-Kumpulainen sanoo.

”Yt-lain uudistus päivitti vanhan virastodemokratian vastaamaan tämän päivän työelämän haasteisiin, mikä perustuu keskusteluun, vuorovaikutukseen ja henkilöstön osallistamiseen. Pelkään kuitenkin pahoin, että valtiolla ollaan vielä aika jumissa vanhan mallin kanssa.”

Sanelun sijaan avointa keskustelua

Yhteistoiminta tarkoittaa organisaatioissa pitkälti ja edelleen kerran kuukaudessa tapahtuvaa kokousta, jossa yksikön päällikkö toimii puheenjohtajana. Tämä ei Roos-Kumpulaisen mielestä luo parhaita mahdollisia edellytyksiä henkilöstön aktiiviselle osallistumiselle, mielipiteenilmaisulle tai uusien ideoiden esittämiselle.

Eeva Roos-Kumpulainen haluaa tuoda esiin yhteistoiminnan hyviä puolia, sillä kyse on paljon muustakin kuin irtisanomista. Parhaimmillaan yhteistoiminta edistää niin työhyvinvointia kuin tuottavuuttakin.

”Suositeltavaa on, että päällikkö vapautettaisiin varsinaisen jäsenen rooliin ja puheenjohtajan tehtävää hoitaisi joku henkilöstön edustajista, kuten luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu. Näin avoimelle keskustelulle ja ideoiden vaihdolle syntyy paras mahdollinen maaperä.”

Yhteistoiminnan ei tulisi olla mikään byrokraattinen peikko, vaan päinvastoin.

”Parhaimmillaan yt-laki tarjoaa johdolle hyvän suunnittelun kumppanin, joka ylläpitää ja edistää henkilöstön hyvinvointia. Viisas johtaja osaa käyttää yhteistoimintaa hyödykseen”, Roos-Kumpulainen näkee.

”Kehittäminen on sosiaalinen prosessi, joka edellyttää aina ihmisten osallistamista ja vuorovaikusta sekä aitoa dialogia. Yt-laki puhuu sen puolesta, että työntekijöitä kuunnellaan avoimesti ja asioita käsitellään ennen kuin päätökset tehdään. Kumileimasin-mentaliteetti vähentää työhyvinvointia, kun henkilöstön potentiaalin hyödyntäminen lisää sitä.”

Terveyttä, työuria ja tuottavuutta

Hyvä yhteistoiminta tuottaa itseään ruokkivan positiivisen kierteen. Proaktiivisessa organisaatioissa henkilöstöllä on hyvät omaa työtä koskevat vaikuttamismahdollisuudet. Tällaiset organisaatiot ovat tutkimustulosten mukaan muita tuottavampia ja innovaatisempia.

Hyvällä ennakoivalla yhteistoiminnalla on merkitystä työhyvinvointia tavoiteltaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa työn iloa, terveyttä, tasapuolista kohtelua ja osaamista.

Kun henkilöstö saa yt-lain mukaisesti osallistua omaa työtään koskevaan suunnitteluun, se sitouttaa. Motivoituneet ja tuottavat työntekijät puolestaan kehittävät organisaation palvelutasoa ja kilpailukykyä. Yhteistoiminta ja sen avulla luottamuksen rakentaminen kannattavat aina.

”Verohallinnossa fuusioita, ajankohtaisia muutoksia, uusia työskentelytapoja ja isoja toimitilamuuttoja on opittu viemään yhteistoimintaelimeen hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa.”

Puhutaan, puhutaan ja puhutaan

Jos Eeva Roos-Kumpulainen saisi päättää, hän sytyttäisi kaikissa valtionhallinnon organisaatioissa oivalluksen yhteistyöelimen uusista mahdollisuuksista ja asioiden ennakoinnista sekä sitä kautta helpottuvasta työn arjesta.

Muutokseen on kolme tietä: puhuminen, puhuminen ja puhuminen.

”Yhteistoiminnan avaaminen lisää kaikkien hyvinvointia, sillä jokainen haluaa olla osa kokonaisuutta, saada arvostusta ja kokea luottamusta. Rakentavassa työyhteisössä kilvoitellaan yhdessä menestymisestä. Kun tiedetään pitkällä aikavälillä, missä mennään, kyse on kehittyvästä turvallisuuden tunteesta. Tiedon puute sen sijaan syö motivaatiota.”

Vaikka tekemistä riittää, Roos-Kumpulainen uskoo yhteistoiminnan etenemiseen. ”Eteenpäin mennään hiljalleen ja pienin askelin.”


Teksti: Sari Okko | Kuvat: Pixabay ja Verohallinto