Arvostava palautekulttuuri antaa rohkeutta kokeiluun

”Palautekulttuurin varovaisuus ja niukkuus eivät palvele kokeiluja”, totesi puheenjohtaja Antti Seppänen (Etelä-Suomen AVI) avatessaan Kaiku-klubin kevätpäivät Porissa. Miten kokeilukulttuurin kehittymistä voitaisiin työn arjessa edistää?

Klubilaisten ajatusmaailmaa pöyhi aiheen ympäriltä joukko luennoitsijavieraita, joille Seppänen kattoi kiinnostavan alkuasetelman vanhaa ja uutta kehittämistapaa vertailemalla. Vanhan mallisessa kehittämisessä on tavallista määritellä ensin tahtotila, johon ollaan pyrkimässä. Jos se kuvastaakin nykytilan sijasta menneisyyden mielikuvia, tavoitteet ovat vanhentuneita jo syntyessään.

Uudenlainen kokeilukulttuuri perustuu sen sijaan kokemukseen asiakkaan tai sidosryhmän todellisesta tarpeesta, jolloin kysyntä toimii virikkeenä toiminnan laajentumiselle kokeiluun. Tarkoituksena ei ole suinkaan hylätä tai korvata strategista ajattelua, sillä myös kokeilemisen taustalla vaikuttaa organisaation visio tai missio.

Ensimmäisenä luennoitsijana ääneen päässyt rikosylikonstaapeli Jouko Jussila (Lounais-Suomen Poliisilaitos) herätti riemastuttavalla esityksellään kuulijat huomaamaan, miten oma asenne ja omistautuminen, sitoutuminen ja innostus voivat energisoida myös muun yhteisön. Palvelumieltä tarvitaan oman ja muiden jaksamisen tunnistamiseen, ohjaamiseen ja opastamiseen sekä taitoon antaa ja vastaanottaa palautetta.

Jussilan esityksestä yleisön joukossa nauttinut professori Risto Harisalo vei vuorostaan kehittymisteemaa strategiseen suuntaan. Muita ei voi kehittää kehittymättä itse, ja omaa persoonaa voi muokata myös tarkoituksellisesti toimiakseen esimerkkinä muille. Voimme joko turvautua perinteiseen, lineaariseen ja tavoitteelliseen kehittämiseen tai valita spontaanin, jatkuvasyklisen kehittämistrategian: etsitään sovellutuksia ja pieniä parannuksia, viljellään luovuutta virheitä sietäen ja pidetään mielessä toimintamme rajoitettu rationaalisuus.

”Millainen ihmiskuva meillä on, ja mikä on näkemyksemme ihmisen käsityskyvyn rajoista?” Harisalo kysyi, ja sai yleisön peräämään lisää puhetta näistä aiheista julkishallinnossa. Luento päättyi työryhmätyöskentelyyn, jonka aikana kehiteltiin ajatuksia oman työpaikan innovatiivisuuden ja julkisten palvelujen joustavuuden kehittämiseksi.

Tarvitaan aikaa ja tilaa ajatella.

– Juha T. Hakala

Pori Jazzin Jyrki Kangas kertoi Kaiku-klubilaisille esimerkkejä käytännön verkostojohtamisesta, jonka hän näkee yhtenä kehittämisen tapana. Verkostojohtaja on myös mielipidejohtaja: hänen tehtävänään on huolehtia kokonaisnäkemyksen ja vision selkeydestä sekä edistää vuorovaikutuksen sujuvuutta kehittäjäverkostoissa.

Makrotasolta palattiin takaisin esimiestyön juurille Pauli Pukaralammin (Puolustusvoimat) esityksessä, jossa tämä painotti itsetuntemuksen merkitystä ja sen lisäämistä esimerkiksi 360-arvioinnin avulla. Johtaminen on helppoa, jos eettisyys pysyy mukana ja konkretisoituu kannustavana ja arvostavana esimiestyönä. Johdon innostaminen ja kehittäminen ovat Kaiku-kehittäjien vastuualuetta, hän muistutti.

Marko Nieminen (Hätäkeskuslaitos) saatteli kaikkien ajatukset digitalisaation avaamiin mahdollisuuksiin esittelemällä jo osittain toteutuneen tulevaisuuden vision hätäkeskuspalvelujen tuottamisesta. Yleisö sai kuitenkin vielä lopuksi professori Juha T. Hakalan johdolla tilaisuuden pysähtyä pohtimaan nykyhetken merkitystä ja luovuuteen tarvittavan ajan järjestämistä omaan työpäivään.

Tämänkertaisten kevätpäivien ideakylvystä reipastuneet klubilaiset saivat omille työyhteisöilleen tuomisiksi vertaistuen voimaa ja uutta vireyttä kokeilukulttuuriin.

 

Keitä ovat Kaiku-kehittäjät? Lue lisää Valtiokonttorin sivuilta.


Teksti: Anu Lehikko | Kuva: Hannu Kaskinen