Älykkäästi yhdessä

Mitä ongelmaa työsi ratkaisee? Kenen ongelma se on, kysyi tutkijatohtori Katri Saarikivi yleisöltään Alma Talentin Lean työhyvinvointi –tilaisuudessa. Mitä siitä seuraa, kun onnistut ratkaisemaan ongelman?

Työstä ja sen katoavaisuudesta kirjoitetaan lähes päivittäin. Saarikivi kyseenalaistaa työn häviämisen ja toteaa, että jos työtä ajattelee lähtökohtaisesti ihmiskeskeisenä ilmiönä, on sitä niin kauan kuin on ihmisiä – ihminen kun on varsin nokkela keksimään ja kehittämään koko ajan uusia ongelmia. Sen sijaan työnteko eli itse ongelmanratkaisu on jatkuvassa muutoksessa: ihminen haluaa tehdä työnsä tehokkaasti, mihin löytyy aina uusia keinoja ja välineitä.

Valtioneuvosto julkaisi kesäkuun alussa tulevaisuusselonteon Jaettu ymmärys työn murroksesta. Sitä varten on käyty läpi yli 80 työn tulevaisuutta luotaavaa tutkimusta, selvitystä ja raporttia, tavattu kymmeniä asiantuntijoita ja keskusteltu erinäisissä työpajoissa, seminaareissa ja kokouksissa yhteisten kiteytysten muodostamiseksi.  Mikä on arvonmuodostuksen uusi logiikka ja millaiset työmarkkinat ovat tulevaisuudessa? Miten uusi teknologia vaikuttaa työhön ja sen tekemiseen? Entä väestönmuutos, muuttoliike ja kansainvälistyminen? Mikä on ihmisen osa?

Uusi työ on jo täällä, on ollut jo pitkään. Muutos näyttäytyy niin työn sisällöissä, käytännöissä kuin organisoitumistavoissakin – etenkin yksinyrittäjyyden, osuuskuntien ja alustatalouden kasvussa sekä nuorten yritysten kokeilevissa organisaatioratkaisuissa (Martelan ja Jarenkon toimittama, hiljan ilmestynyt kirja Itseohjautuvuus. Miten organisoitua tulevaisuudessa kuvaa mainiosti uusia organisoitumisen tapoja). Myös valtiohallinnossa näkyy pilkahduksia siitä, että tiukasti kontrolloidusta keskusjohtoisuudesta ollaan siirtymässä asiantuntijoiden verkostojen ja verkostojen verkostoitumisen maailmaan.

Työn murros on Suomen suurimpia haasteita, onhan ”työ keskellä yhteiskunnan sosiaalista, inhimillistä ja taloudellista kestävyyttä”. Siihen liittyvät kysymykset lähtien työn ja kansantalouden suhteesta vaikuttavat lähes kaikkeen yhteiskunta-, sosiaali- ja koulutuspolitiikasta talouteen ja turvallisuuteen. Toisaalta työ on vielä tänä päivänä keskeinen osa aikuisen ihmisen identiteettiä, ja oleellinen toimeentulonlähde.

Ei ihme, että tästä muutoksesta maalataan erilaisia uhkakuvia ja kannetaan aiheellisesti huolta eriarvoistumiskehityksen kasvusta. Surullista on se, että vuonna 2016 Nuorisobarometrin mukaan lähes puolet nuorista on huolissaan omista tulevaisuusnäkymistään.

Kun toimintaympäristön haasteet kasvavat, myös yksilöiden kognitiivinen kuorma kasvaa. Yksittäisen ihmisen ajattelu ei riitä, tarvitsemme toinen toisiamme ajattelemaan laadukkaammin ja vaikuttavammin.

Älykäs ongelmanratkaisu missä tahansa ajassa on ihmisen ajattelun, sosiaalisen merkityksenannon ja parhaimpien tarjolla olevien työkalujen yhdistelmä. Katri Saarikivi painottaa, että älykkäässä ongelmaratkaisussa tulisi keskittyä (nykyisen) teknologian heikkouksiin: toinen toisemme ymmärtämiseen, luovaan ajatteluun, oppimiseen ja merkityksenantoihin.

Saarikiven tutkimuksen keskiössä on empatia. Hän toteaa, että mitä lähemmäksi työ tulee ihmisiä, sitä arvokkaampaa se on. Jälleen yksi muistutus siitä, miksi julkisen sektorin työ on arvokasta: teemme töitä toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen.

Mutta olemmeko älykkäitä yhdessä? Osaammeko olla?


Kirjoittaja: Liisa Virolainen | Kuvat: Liisa Virolainen ja Soile Kallio

Liisa Virolainen työskentelee kehityspäällikönä Kaiku-työelämäpalveluissa ja Uusi Kaikun päätoimittajana. #LiisaVirolainen