Ajattelijan ja koneen inhimillinen liitto

Asioiden käsittely sähköistyy ja tehostuu, mutta millainen suhde ihmisellä tulisi olla jatkuvasti kehittyvään teknologiaan, jotta työn tekeminen säilyisi mielekkäänä?

Inhimillinen ja tehokas ovat toisiinsa kietoutuneita asioita silloinkin kun työ ja työn tekeminen muuttuvat, sanoo inhimillisesti tehokasta johtamista Lapin yliopistossa tutkiva hallintotieteen professori Antti Syväjärvi.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Jari Kaivo-oja Turun yliopistosta arvioi inhimillisyyden ja tehokkuuden yhdistämisen olevan mahdollista, mutta muistuttaa, että täydelliseen ideaalitilaan voidaan päästä vain satunnaisesti.

”Kehitys etenee epälineaarisesti, sillä globaali talous pakottaa kansantaloudet sopeutumaan laatua heikentämällä tai parantamalla ja vastaavasti vähentämällä tai lisäämällä kasvua. Välillä laatu tai inhimillisyys romahtaa, samoin käy toisinaan kasvulle ja tehokkuudelle”, Kaivo-oja perustelee ja huomauttaa, että aktiivinen degrowth -keskustelu alleviivaa tätä näkökulmaa.

”Jatkuva kasvu rajallisella tilassa maapallolla ei ole mahdollista, vaikka teknologiakehitys aika ajoin tuottaakin kasvun pyrähdyksiä ̶ nykyisin erityisesti BRICSA-maissa.”

Professori Syväjärven mukaan tehokkuuden käsite liittyy tapaan, jolla tietoa hankitaan, jaetaan, jalostetaan, varastoidaan ja hyödynnetään. Inhimillinen toiminta korostaa työntekijää ajattelevana ja kokevana toimijana.

Työpaikoilla tarvitaan enemmän ymmärrystä niistä hyödyistä, joita sähköistyvät toimintatavat tuovat mukanaan.

”Sähköisyyden tuoman muutoksen johtamisessa pitää huomioida työntekijöiden erilaiset tavat kohdata asioita ja asiantuntijoiden näkemykset”, hän sanoo.

Tiedon hallinnan tulisi Syväjärven mielestä olla sekä monimuotoisiin tarpeisiin räätälöityä että yllättäviin ja spontaaneihin asioihin varautumista. Hän huomauttaa, että koneet ja laitteet ovat meillä kunnossa, mutta inhimillinen ja tehokas toiminta vasta hakevat muotoaan sähköistyvän toiminnan ja sen hallinnan yhteyksissä.

”Työpaikoilla tarvitaan enemmän ymmärrystä niistä ammatillisista ja asiantuntijaperustaisista hyödyistä, joita sähköistyvät toimintatavat tuovat mukanaan.”

Muutoksia kannattaa toteuttaa sekä henkilöstö- että asiakaslähtöisesti, jolloin syntyy kaivattua tuloksellisuutta ja taloudellista hyötyä. Samalla edistetään työssä viihtymistä ja henkilöstön hyvinvointia.

Tietoyhteiskunnan monet paradoksit

Tulevaisuudentutkija Jari Kaivo-oja näkee tietoyhteiskunnassa lukuisia työnteon merkityksellisyyteen ja ihmisten motivaatioon vaikuttavia paradokseja, joita kannattaisi hänen mielestä pohtia nykyistä enemmän.

Esimerkiksi, tietoyhteiskunta vaatii yhä parempaa koulutusta, mutta samaan aikaan keinoälysovellukset ja automaatio hoitavat suurimman osan tehtävistä, jotka aiemmin edellyttivät korkeaa koulutustasoa.

”Miten voimme säilyttää työn tekemisen motivoivana tilanteessa, jossa huomamme robottien selviävän duunistamme vaivattomasti ilman stressiä?”, Kaivo-oja kysyy ja sanoo aiheen vaativan huomattavasti enemmän keskustelua, sillä työn mielekkyys ja motivoivuus eivät ole pikkujuttuja.

Työpaikkojen keskittyminen osaamiskeskuksiin hämmästyttää ilmiönä sekin, sillä tietotekniikka tekee jo nyt mahdolliseksi sekä etätyön että lähityön.

”Olisiko suomalaisten lopulta viisainta rakentaa yksi iso pilvenpiirtäjälähiö Pasilaan tai Töölöön ja julistaa lopun osaa maasta ekosysteemipalvelualueeksi? Tämän tyyppisestä yhteiskuntavisiosta voisimme käydä kriittistä tulevaisuuskeskustelua enemmänkin kuin yhden blogiviestin verran”, Kaivo-oja huomauttaa.

Hän muistuttaa, ettei ekologinen jalanjälkemme ole kilpailukykyinen kansainvälisissä vertailuissa vaan tilanne näyttää pahalta. ”Kenties dynaaminen cleantech-klusterimme, biotalouden läpimurto sekä jakamistalous auttavat tämän ongelman ratkaisemisessa.”

Kansallisesta osaamispääomasta arvio

Tuotannon ja uusien keksintöjen edellyttämän tiedon ja massadatan siirtyminen pilveen kaikkien saataville tekee radikaalien innovaatioiden kehittelyn yhä haasteellisemmaksi. Toisaalta osaa tärkeästä tiedosta myös salataan, jolloin tuloksena syntyy merkitykseltään vähäisiä innovaatioita.

”Tiedon paradoksin hallinta ei ole helppo tehtävä. Ilman radikaaleja innovaatioita emme kuitenkaan voi löytää uusia vientituotteita”, Kaivo-oja muistuttaa.

Tuottavuuden kasvun hidastumisen eräänä syynä Kaivo-oja pitää yhteiskunnan ja talouden lukkiutumaa. Ratkaisuna olisi terveen luovan tuhon edistäminen muuttamalla työpaikkarakenteita ja vähentämällä ”yliampuvaa” säätelyä, mikä eliminoi tehokkaasti mahdollisuuden hyödyntää radikaaleja innovaatioita ja ns. häiritseviä teknologioita.

”Työllisyyden paradoksi syntyy puolestaan siitä, että tietotekniikka ja teknologinen kehitys luovat uusia työpaikkoja uusille aloille. Samalla perinteiset työpaikat häviävät vielä nopeammin. Tämän osoittivat viime vuonna julkaistut Oxford – ja ETLA-tutkimukset.”

Kansallinen osaamispääomamme tulisikin Kaivo-ojan mielestä arvioida nyt sekä laadullisesti että määrällisesti ja tehdä sen mukaisia ennakoivia toimia. ”Asia on seuraavan hallituksen yksi keskeinen ja samalla kiireellinen tehtävä.”

Tietoyhteiskunta edustaa Kaivo-ojan mukaan uutta tietoon ja osaamiseen perustuvaa yhteiskuntaa, jossa elämä voi olla rikasta ja vapaata aineellisen toimeentulon huolista. Sosiaalinen syrjäytyminen on silti iso tulevaisuuden uhka suomalaisessa yhteiskunnassa.

Monissa yhteyksissä edistys voi olla ristiriitainen käsite.

Edistyksen paradoksi saattaa Kaivo-ojan mielestä aiheuttaa lisääntyvää epävakautta, populistista politiikkaa ja radikalisoitumista.

”Nykyinen kehitys jakaa voimakkaasti ihmiset kahteen sosiaaliseen ryhmään: hyvin toimeentulevaan suppeaan eliittiin ja huonosti toimeentulevaan joukkoon ihmisiä, jotka tekevät huonosti palkattuja, lyhytaikaisia ja avustavia palvelu- ja pätkätehtäviä tai ovat työttömiä. Välimaastossa sinnittelee supistuva ja mahdollisesti radikalisoituva keskiluokka.”

”Monissa yhteyksissä edistys voi olla ristiriitainen käsite, sillä toiveet ja utopiat liittyvät tietoon, viisauteen ja kommunikaatioyhteiskuntaan. Sen sijaan välineet ja käytännöt liittyvät dataan ja informaatioyhteiskuntaan. Näiden asioiden yhdistäminen ei ole tietoyhteiskuntapolitiikassa erityisen helppoa”, Kaivo-oja myöntää.

Muutoksen positiiviset yhteydet esille

Työn mielekkyyden kriteerit ovat professori Antti Syväjärven mielestä aina hyvin yksilöllisiä. Muutoksessa kokemus työn mielekkyydestä joutuu koetukselle, vaikka lähtökohtaisesti muutoksilla pyritään johonkin parempaan.

Professori huomauttaa, että muutos on pysyvä olotila ja samalla jatkuvaa matkaa tilanteesta toiseen. Tässä hän on Kaivo-ojan kanssa samoilla linjoilla.

”Elämme yllätyksellisessä tai niin sanotussa kompleksisessa työtodellisuudessa, jossa johdon pitää kyetä aikaisempaa paremmin ’myymään ja paikantamaan’ itselleen ja muille muutoksessa piilevät myönteiset yhteydet.”

Työn mielekkyydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluvat silti jokaisen vastuulle, niin johdon kuin työntekijöidenkin.

”Johdon ja erityisesti lähiesimiesten tehtävänä on kehittää olosuhteita sähköisyyden tuottaman muutoksen hallinnalle. Samaan aikaan työntekijän tulee osaltaan kantaa vastuuta Oy Minä Ab:n muutoskyvystä ja työn mielekkyyden kokemuksesta”, Syväjärvi toteaa.

 


Teksti: Pirjo Kuisma | Kuva: IStockphoto

(Uusi Kaiku 01/2015)