Aika on tärkein omaisuutesi

Loman kynnyksellä iskee stressi: pitäisi palautua, kerätä voimia, rentoutua, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa, sukuloida, remontoida mökki, kuntoilla, nauttia suvesta, tapahtumista, lämmöstä ja auringosta. Loman pitäisi purkaa paineita ja ladata akkuja. Käykö ihan toisin päin?

Työ on siitä mutkaton, että sen taakse pääsee hyvin piiloutumaan. On työaika, kalenteri ja kello, jotka määräävät tahdin. Tahdin muoto on kiire. Mitä kuuluu? No, kiirettähän tässä.

Miksi kiireestä on tullut elämäntapa? Onko tekemistä koko ajan niin paljon, ettei sitä ehdi kunnolla tehdä vai onko kyse oman ajankäytön hallinnasta? Vai onko kiire seurausta siitä, että aika tärväytyy jollakin itsellekin tuntemattomalla tavalla? Siitä syntyy kiire.

Aika tärväytyy jollakin itsellekin tuntemattomalla tavalla. Siitä syntyy kiire.

Juuri käännetty kirja Elämän lyhyydestä on roomalaisen opettajan Senecan (4 eKr. – 65 jKr.) lyhyt pamfletti siitä, kuinka ihmisen pitäisi järjestää aikansa. Jo Seneca kirjoittaa kiireestä. Hänen ajatuksensa on, että ihminen haaskaa aikaa, vaikka se on ihmisen tärkein omaisuus. Rajallisena sitä ei saisi hukata vaan käyttää taitavasti.

Kaupungeistakin löytyy keitaita, kuten Rauhaniemen kansankylpylä Tampereella.

Seneca kirjoittaa: Ihmiset eivät salli kenenkään ottaa haltuun kiinteistöjään, ja jos tontin rajoista tulee vähäpätöisinkin kiista, he tarttuvat aseisiin ja kiviin. Mutta samalla he antavat toisten kaikessa rauhassa tunkeutua elämäänsä… Ei löydy yhtäkään, joka olisi halukas jakamaan rahojaan, mutta kuinka monelle jokaikinen jakaa elämäänsä!

Seneca huomaa tarkkanäköisesti, että pystymme huolehtimaan aineellisesta omaisuudesta, mutta aineettomana aika jää vaille huomiota. Olemme valmiit haaskaamaan sitä surutta – ja sitten se loppuu.

Kiire on asenne

Kiireinen ihminen harvoin onnistuu tekemään mitään asiaa hyvin, oli kyse sitten puheiden pitämisestä tai sivistyksen hankkimisesta. Mikään asia ei juurru syvälle mieleen, jos mieltä hajotetaan jatkuvasti eri suuntiin. Se sylkee asiat ulos niin kuin ne olisi survottu sinne väkisin. Kiireisellä on kiire kaikkeen muuhun paitsi elämän elämiseen, eikä mitään asiaa olekaan yhtä vaikea oppia, Seneca kirjoittaa.

Paitsi vitsaus, kiire on myös tärkeilyn keino. Valittaessamme kiireestämme kerromme, että olemme niin merkittäviä. Meillä on paljon asioita vireillä, ja meitä tarvitaan monessa paikassa yhtä aikaa. Ajattelemme, että kiireetön on vähemmän merkityksellinen ja ainakin jossakin määrin tarpeeton.

Kiire on asenne ja tapa suhtautua elämään.

Kiire on asenne ja tapa suhtautua elämään. On ihmisiä, jotka ovat tietoisesi harjoitelleet itsensä eroon kiireestä. Sen seurauksena suorituskyky ja tehokkuus usein paranevat. Ihmisen on vaikea tehdä asioita rinnakkain. Niitä pitäisi tehdä peräkkäin, jakaa aikansa eri tehtäviä varten ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Jääkö kiire päälle myös lomalla? Päivät jatkuvat kaoottisina, vaikka päälle ei puske ulkopuolelta asetettu aikataulu. Kiire on oman pään sisäinen toimintamalli, josta irrottautuminen vaatii tietoista päätöstä.

Yksi keino on lopettaa kiireestä puhuminen. Totta kai on tilanteita, joissa aika ei riitä kaiken tarpeellisen tekemiseen. Silloin on priorisoitava, mitkä asiat on tehtävä ensin, minkä ehtii myöhemmin.

Ihminen tarvitsee palautumista

Ei elämää eletä niin, että vain lomalla ladataan voimia.  Se ei yksinkertaisesti riitä.

Lomakin voi olla kuluttava, kun lomaan ladataan liian paljon erilaisia odotuksia. Niiden odotusten alle ihminen sitten luhistuu.

Ihminen tarvitsee lepoa. Loma saa alkaa univelan maksamisella. Siihen tarvitaan kunnon yöunien lisäksi ehkä paritkin päivätorkut. Univelkojen maksamiseen menee muutama vuorokausi. Sen jälkeen päivärytmi voi olla normaali, jos sen sellaiseksi haluaa. Joillekin loma on juuri sitä, että illalla valvotaan myöhään, kun aamulla on mahdollisuus nukkua pitkään. Unitutkijat tosin sanovat, että jos haluaa nukkua vähän, tärkeintä uniaikaa on ilta. Jos sen laiminlyö, unen laatu heikkenee, eivätkä pitkätkään aamu-unet korvaa menetystä.

Irrottautuminen on lepoa

Työ rajoittaa harrastamista. Hyvä tapa irrottautua työstä on tehdä jotakin aivan muuta, jolloin ajatukset askaroivat muiden kuin työasioiden parissa. Keskittyminen toisenlaiseen tekemiseen on parempi tapa unohtaa työasiat kuin joutenolo. Jouten ollessa ajatukset tuppaavat palaamaan työasioihin…

Savusaunan lämmittäminen tarjoaa mahdollisuuden kiireettömään mietiskelyyn.

Hyvää irrottautumista, rauhoittumista, mutta myös keskittymistä toisenlaiseen on vaikka savusaunan lämmittäminen. Lämmitykseen on keskityttävä, tulen työtä on odotettava rauhallisesti, mutta etenemisessä on silti oltava valppaana. Myös käsillä tekeminen tarjoaa juuri tällaista vaihtelua. Kesämökin rakentamis-, korjaus- tai pihaprojektit vievät hyvin ajatukset pois arkityöstä. Lisäksi näkee kättensä työn jäljen.

Kolme tapaa elää

Seneca kirjoittaa, että on kolme tapaa elää: omistautuminen nautinnoille, mietiskelylle tai toiminnalle.

Nautintoihin keskittymistä Seneca kritisoi eniten. Pelkkään nautiskeluun keskittynyt yläluokka oli Senecan kritiikin kohteena, vaikka hän itsekin kuului siihen. Pelkkien nautintojen turmeleva vaikutus ihmiseen näkyi silloin ja näkyy nykyisinkin.

Seneca oli keisari Neron opettaja ja näki läheltä Neron muuttumisen hienosta nuorukaisesta yhdeksi maailmanhistorian julmimmaksi tyranniksi. Opettaja ei siis onnistunut työssään. Rajaton valta turmeli, ja turmelee yhä edelleen.

Toiseksi paras vaihtoehto Senecalle on toimintaan keskittyvä elämä, jossa ihminen ahkeroi erilaisissa yhteiskunnallisissa velvollisuuksissa, jotka täyttävät päivät ja illat. Toiminta on arvotettua, mutta siinä on riskinä, että ihminen ei kykene itse hallitsemaan omaa ajankäyttöään. Tuttua meillekin.

Kiire ei siis todellakaan ole meidän aikamme vitsaus. Se on ihmiselämän vitsaus.

Kesällä on mahdollisuus nauttia taiteesta eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Heinäveden musiikkipäivillä kauniissa, vanhassa puukirkossa heti Juhannuksen jälkeen.

Jaloimmaksi elämäntavaksi Seneca nostaa mietiskelyn eli kontemplaation. Se on elämän ja sen ilmiöiden ihmettelemistä. Sitä toteuttavat muun muassa tieteen tekijät, tutkijat ja taiteilijat. Kyllä se muiltakin onnistuu. Mielenkiintoista on, että nämä ihmiset eivät kaipaa irrottautumista tekemisestään. Ihminen, joka keskittyy elämän ihmettelyyn, sen rakenteiden ymmärtämiseen, ei voi luopua uteliaisuudesta. Uteliaisuus tuo sellaista jännitystä ja seikkailua, joka antaa voimia, jotka eivät tunnu lainkaan ehtyvän.

Uteliaisuus tuo jännitystä ja seikkailua, joka antaa voimia.

Senecan mukaan nautinnot ja laiskuus ajavat ihmisen paheisiin, jotka ovat ihmiselle rasittavia. Hyvä elämä, jossa ihminen hallitsee omaa ajankäyttöä, syntyy siitä, että ihminen pyrkii noudattamaan hyveitä.

Antiikin hyveitä ovat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Ihmisen tulisi koko elämänsä harjoitella näitä hyveitä.

Antiikin paheet määritellään hyveiden kautta. Paheet ovat seurausta siitä, ettei ihminen laiskuuttaan jaksa noudattaa hyveitä ja siitä seuraa mielettömyys, pelkuruus, turmelus ja himo.

Senecan sanoin: Vapaa ei ole se, joka tekee mitä haluaa – hän on himojensa orja. Vapaa on se, joka on valinnut velvollisuutensa.


Teksti ja kuvat: Heikki Hakala

Seneca: Elämän lyhyydestä, suom. Juhana Torkki, Otava 2018