Lisää liikettä, lisää energiaa

Nyt haetaan lisää liikettä organisaatiokulttuuriin. Arjen liikuttajia ei tauoton kesäsadekaan haittaa, kun etsitään uusia ideoita ja vaihdetaan kokemuksia oman työyhteisön liikuttamiseksi. Parin tunnin palaveri toteutetaan tietenkin kävellen.

Helsingin Kaivopuistoon kokoontuu joukko innostunutta väkeä. Vaikka ulkoilusää ei ole parhaimmillaan, kävelypalaverista ei tingitä. Sää on vain pukeutumiskysymys, joten tänään pärjätään sateenvarjoilla. Ja onhan kostea ilma tunnetusti happirikasta ja virkistävää.

Lähdetään siis liikkeelle ja pistetään ajatukset virtaamaan!

Nuppi kuntoon, liikettä niveliin

Idea Lisää liikettä organisaatiokulttuuriin -hankkeesta sai alkunsa lounaspalaverista. Lounastajien kesken heräsi ajatus siitä, että pistetäänpä hynttyyt yhteen ja luodaan verkosto, jossa tutustutaan eri organisaatioiden hyviin käytäntöihin, jaetaan niitä ja keksitään yhdessä uusia.

”Lautasliinaan innoissamme kirjoitimme, mihin uskomme. Näin syntyivät teesit, joiden näemme lisäävän työpaikoilla hyvinvointia ja tuloksellisuutta. Järjestimme ensimmäisen tapaamisen, jonne tuli kymmenisen ihmistä ja siitä se sitten lähti”, toimitusjohtaja ja organisaatiokonsultti Terhikki Rimmanen Humap Consulting Oy:stä kertoo.

Tämän päivän työmaailmassa meillä ei ole varaa liikkumattomuuteen.

Kaiken taustalla on huoli arjen passiivisuudesta. Tyypillinen työpäivä on yhtä istumista omalla työpisteellä, kokouksissa, puhelimessa, video- tai webkokouksissa, seminaareissa, lounaalla ja kahvitauoilla. Palaverista toiseen siirrytään pahimmillaan taksilla. Samaa istumista jatketaan pitkälti myös kotona. Ja työmatkoilla.

”Tiedämme, että hyvinvointi on tuloksellisuuden avain ja organisaation strateginen menestystekijä. Tämän päivän työmaailmassa meillä ei ole varaa liikkumattomuuteen. Jotta päänuppi olisi kunnossa ja ajatus liikkuisi, meidän on saatava porukat liikkeelle. Ensimmäinen askel muutokseen on ajattelutavan muuttaminen, mikä koskee sekä esimiehiä että työntekijöitä”, Rimmanen innostaa.

Kyse on arjen pienistä teoista

Kaivopuiston kävelypalaveri on yksi konkreettinen osoitus siitä, miten homma toimii. Eri organisaatioita edustavat ihmiset ovat verkostoituneet ja kokoontuneet yhteen pohtimaan päivän teemaa, jakamaan oman työyhteisön hyviä kokemuksia ja ideoimaan lisää.

”Meillä kävellään portaita, roikutaan työpaikan luoviin tiloihin asennetuissa tangoissa, taukojumpataan ja keppijumpataan”, neuvotteleva virkamies Minna Sneck valtiovarainministeriöstä aloittaa kävelypalaverin rastilla, jossa pohditaan liikuntaa lisääviä arjen tekoja ja jaetaan omia kokemuksia.

”Kun meille tuli sähköisesti säädettävät pöydät, ihmiset joutuivat siivoamaan huoneensa. Tämä sai aikaan liikettä ja puhdisti samalla turhat pinot ja pölyt nurkista. Uudet pöydät myös aktivoivat työpäivää ihan uudella tavalla, kun töitä voi tehdä seisten”, ylitarkastaja Ismo Suksi sosiaali- ja terveysministeriöstä jatkaa.

Arjen pienet teot todella merkitsevät.

Pienikin liike on hyväksi. ”Seminaareissa hakeudun tietoisesti takariviin, jotta voin välillä seisoskella ja vaikka vähän keinutella varpailla, mikä toki saattaa herättää naapureissa vähän hämmästystäkin. Kokouksissa kannustan välillä jatkamaan keskustelua seisten”, kehityspäällikkö Liisa Virolainen Valtiokonttorista hymyilee.

”Meillä on syntynyt hyväntahtoista kannustamisen kulttuuria portaiden käyttämiseen. Kun joku aikoo mennä hissillä, muistuttelemme toisiamme siitä, ettei kai me hissillä, mennään mieluummin kävellen”, johtaja Jenni Nevasalo Tekesistä lisää.

Joku tietää esimerkin yrityksestä, jonka toimitilat sijaitsevat seitsemännessä kerroksessa. Kuukauden mittainen porraskampanja synnytti pienimuotoisen ja hauskan kilpailun siitä, kuka kävelee eniten. Paras palkinto oli, kun muutama liikkumisesta innostunut sai kipinän tupakan polton lopettamiseen.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että arjen pienet teot todella merkitsevät. Jatketaan matkaa.

Istuminen on iso riski

Ihmisten elämäntavat ovat muuttuneet radikaalisti vuosikymmenten aikana. Paljon on kulunut aikaa siitä, kun ihmiset joutuivat käyttämään kehoaan pysyäkseen hengissä, saalistaessaan ja kerätessään ravintoa.

”Ennen istuminen oli lepohetki raskaan arjen keskellä. Tänä päivänä istuminen ei ole lepäämistä, vaan merkittävä osa työpäivää ja vapaa-aikaa”, työyhteisöliikunnan asiantuntija Matleena Livson Valosta sanoo.

Istumisen määrä ja siitä aiheutuva vähäinen energiankulutus on lisääntynyt ihmisten arjessa niin paljon, että se jo yksinään riittää selittämään lihavuusepidemiaa. Fyysisesti passiivinen elämäntyyli on Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan neljänneksi yleisin kuolinsyy maailmassa.

Istumisen haitoista pääsee eroon vain istumista vähentämällä.

”Aiemmin uskottiin, että istuminen ja liikunta ovat saman jatkumon ääripäitä ja että kuntoliikuntaa lisäämällä päästäisiin eroon istumisen haitoista. Tutkimuksissa on kuitenkin ymmärretty, että ne ovat kaksi eri asiaa. Istumisen haitoista pääsee eroon vain istumista vähentämällä. Istuminen on itsenäinen riskitekijä.”

On taukoliikunnan paikka. Kurkotellaan virtuaalista mappia ylähyllyltä, poimitaan kynä lattialta, käynnistetään näkymätöntä ruohonleikkuria, tehdään soutuliikkeitä, vedetään nuottaa ja pilkotaan halkoja.

”Arjen hyvää omatoimista taukoliikuntaa on sekin, että hoitaa työpuhelun kävellen tai vaikkapa hakee kahvin vähän kauempana olevalta automaatilta”, organisaatiokonsutti, valmentaja Sirpa Arvonen sanoo.

Pönötyksestä toiminnallisuuteen

Kaivopuistossa pohditaan vielä toiminnallista viestintää. Mitä se oikein on?

”Tehdään sitä, mistä puhutaan ja kerrotaan asioista toiminnan kautta. Kuten sanotaan, ihminen muistaa sen minkä kuulee ja osaa sen, minkä tekee. Esimerkiksi aktiivisen seminaarin järjestäminen voi olla toiminnallista viestintää. Tehdään pönötysluentojen sijaan asioita uusilla tavoilla, jotka saavat aikaan liikettä sekä kehossa että pään sisällä”, Matleena Livson ja Ismo Suksi pohtivat.

Jenni Nevasalo ja Humap Consulting Oy:n organisaatiokonsultti ja energisoija Annika Ranta ovat vakuuttuneita kävelypalavereiden iloista. Jos joku pohtii perinteisten muistioiden taltiointiongelmaa, senkin voidaan ratkaista esimerkiksi tekemällä älypuhelimella palaverista yhteenveto ja laittamalla se verkkoon äänimuistiona.

Tällä porukalla riittää ideoita ja puhuttavaa. Tätä siis lisää!

”Toiminta jatkuu. Haluamme saattaa ihmiset yhteen ja yhteiseen verkostoon, jotta yhä useampi työyhteisö saataisiin liikkeelle. Toivottavasti tästä syntyy kokonainen kansanliike”, Terhikki Rimmanen nauraa.

 


Teksti: Sari Okko | Kuva: Olli Häkämies

Artikkeli on julkaistu Uusi Kaiku -lehdessä 03/2014 ja päivitetty ajantasaiseksi keväällä 2016.